”Not just for money — emme tee tätä ainoastaan rahasta”, sanoo Urska, slovelialainen 32-vuotias maatilamatkailuyrittäjä.
Kaksi sukupolvea elää upeaa elämää ja voi pikkutilallaan hyvin. Tilalle on löydetty oma tapa toimia, strategia tulevaisuuteen.
Slovenian kumpuilevissa vihreissä maisemissa maatilamatkailutila on kuin satukirja, jossa on monilla sivuilla oon tarinoita ja kuvia. ”Me tarjoamme tarinoita, jotka uudistuvat joka vuosi”, Urska nauraa helottaa.
Slovenia on kuin omaleimainen pikku-Itävalta. Urskan tilan pihapiiristä näkyy perheen moderni talo.
Asiakkaat tarvitsevat tarinoita
”Teemme tätä sydämellä, olemalla rehellisiä asiakkaille ja itsellemme”, Urska kertoo. Vanhempi lapsista Tinka tulee supattamaan äidilleen jotain. Äidillä on aikaa kuunnella.
Ursa puhuu rauhallisesti kiireettömässä kesäillassa. Hänelle on tärkeää että ihmiset palaavat takaisin. Asiakkaille pitää tarjota joka vuosi jotain uutta ja odotukseton lunastettava joka vuosi uudelleen.
”Jos tekisimme samaa kuin 20 vuotta sitten, emme menestyisi.” Urskan ja Jernerin lapset Tinka ja Lucka keräävät aamuisin kananmunat ja ankanmunat aamiaispöytään. Tytöt toimivat munakeruun amanuensseina myös turistien lapsille.
Tinka kertoo että tytöt haluavat juuri tietyt munat tai tietyt kasvikset omalle lautaselleen, ne itse kerätyt. ”Aiemmin tytöt eivät syöneet munia eikä kasviksia ollenkaan.”
Tytöt opastavat kaupunkilaislapsia myös eläinten ihmeelliseen maailmaan. Kmetija Urska, Urskan maatila, tuottaa paitsi elämyksiä ja tarinoita, se toimii myös valistajana.
Tinka ja Lucka ovat ylpeitä siitä mitä he syövät. He ovat ylpeitä siitä mitä he tietävät ja he mielellään opettavat city-lapsille tietoaan.
Tinka ja Lucka käyvät päivittäin katsomassa kaneja ja muita eläimiä.
Munien keruu on tärkeä päivärutiini pikkulikoille.
Joka vuosi jotain uutta
Viime vuonna aloitettu kukkien viljely tuottaa nyt tulosta. Uuteen menuun tehdään kukista koko ruokalista: kukista tehtyä voita, keittoa, hilloa ja muita kukkatuotteita.
Kuukausia raakakypsytetyn maukkaan naudanlihan lisukkeena oli seljankukasta tehtyä hilloa. Erinomaisen lihan maun kruunasi heleä hillo. Perunapohjaisen keiton koristeena ja mausteena oli kukkien terälehtiä.
Tilan oman erinomaisen raikkaan rose-viinin lisukkeena oli seljankukkamehu, joka teki juomasta tasapainoisen sekoituksen kirpeyttä ja makeutta.
”Ensi vuonna härkämme kulkevat niityllä vapaana.” Risteytyseläimet vaihtuvat mustiin Anguksiin ja ruokavalio on pelkkää kuivaheinää. Tarjolla on silloin erikoislihaa. Nyt naudanlihaa raakakypsytetään viikkoa ennen valmistusta. Possun
kyljestä tehty pieneksi silputtu läski on aamiaispannulla rapeaa ja rasvaista. ruoka on kasvisvoittoista, mutta lihalla on tärkeä arvo.
Tilan härät ovat tällä hetkellä kaulastaan ketjuilla kiinni parsissaan. Kuivat lantapaakut koristavat takamuksia, vaikka talli on muuten idyllinen. Siat röhkivät tavanomaisissa karsinoissa.
Kananmunat kerätään omaan korinsa. Pienet yksityiskohdat ovat tärkeitä.
Vain oman tilan tuotteita
Kun Urskan tila myy tuotteet lautaselta, he saavat viisinkertaisen hinnan verrattuna marketmyyntiin.Marektmyynti ei ole Urskalle vaihtoehto. Sen arvo hukkuu massaan, eikä sille saa hintaa.
Vaikka ravintolahinnat ovat ovat keksivertoravintoloihin verrattuna kallinpuoleisia, illallismenuun hinta on 15 – 25 euroa hengeltä.
Ravintolan 20 asiakaspaikalla istuu nautiskelijoita ympäri vuoden.
Urskan ja Vilma-äidin iloinen meininki tarttuu asiakkaisiin. Suomalaista mörköä toimittajaa kättelee ja tervehtii jokainen iloisesti.
Jos jokin tuote loppuu, se loppuu, eikä sitä lähdetä haalimaan ostoskärryihin muualta. Maito tulee lähitilalta. Siitä tehdään voit ja jukurtit ja juustot itse. Muu on 90-prosenttisesti omalta tilalta.
Tilan kuuden hehtaarin peltopinta-alalla on muun muassa viinitarha, 60 pähkinäpuuta, kukkia ruuaksi, viherhuoneissa ja pelloilla kasvaa salaattivärkit, marjavalikoima on laaja.
Puuhaa piisaa mutta hosua ei tarvitse.
Urskan tila on ainoa Sloveniassa, jolla on kaikki kolme luomusertifikaattia, Luomusertifikaatti, eko-leima ja vihreä majoitussertifikaatti. Majoitussertifikaatti on todistus joka takaa että tilalla hyödynnetään vanhoja menetelmiä ja tapoja.
Ankkarouva oli valppaana kahden viikon vanhojen untuvikkojen kanssa.
Parempaa elämää lasten ehdoilla
Jerner juoksi Ljubljanassa insinöörin töissä. Hän päätti kaksi vuotta sitteen jäädä tilalle. Kesät kuluvat maatilan arjessa, talvet oman metsän puista puutöitä tehden.
Tilalla on kahdeksan hehtaaria metsää, josta löytyy rakennustarpeet. Puuta käytetään paljon.
”Paljon voi tehdä itse”, Urska sanoo. Anoppi kutoo omien lampaiden villasta erilaisia kudonnaisia. Ruuan lisäksi asiakkaille löytyy monenlaisia tuotteita ostettavaksi.
Urska puhuu pitkään lasten tärkeydestä. Heille omistautuminen arjessa tekee elämän onnelliseksi. ”Elämme paremmin”, hän painottaa.
Urska ja Jerner pitävät hymyn herkässä.
Äidillä on aina laadukasta aikaa muksuilleen.
Modernit majoitustilat ja upea minikylpylä
Majoittumiseen Kmetija Urskalla on kaksi perhehuonetta, joissa on lapsille omta tilat, viisi tuplahuonetta, osa huoneista soveltuu myös vammaisille.
Pienessä kylpyläosastossa on suomalainen ja turkkilainen sauna, poreamme ja yrttipatja. Tilat ovat uusia ja melkein luksusta.
Urskan maatilamatkailutila ei ole vaatimattomuudella pilattu. Kaikesta näkee että rahaakin on käytetty runsaasti. Köyhyys ei kolkuttele ovella, mutta rikastuminen ei ole tavoite. Hyvä elämä ajaa kaiken edelle.
Kylpylä on varattu vain majoittujille. Ulkopuolisiakin olisi tulollaan, mutta Urska ei halua ylimääräistä hälyä.
Maatilamatkailutila hallitsee ammattimaisen markkinoinnin
Urskan tila on osa slovenialaista maatilamatkailurinkiä. Tiloja on paljon ja kaikki ovat omaleimaisia. Vilma on yhdistyksen puheenjohtajana tunnettu yrittäjä.
Tilan palvelut hinnoitellaan reilusti. Ravintolapalvelut ovat kalliimpia kuin keskivertoravintolan mutta halvempia kuin Ljubljanan valkoliinaravintolat.
Urska sanoo heidän olevan kallein maatilamatkailutila Sloveniassa, mutta he ovat ulkomaisille asiakkailleen halpa. ”Hilaamme kokoajan hintoja hiukan ylös, kun muut samaan aikaan laskevat”, Urska kertoo.
”Pidämme kuitenkin hinnat kohtuullisina koska kukaan ei ole täydellinen”. Urska kertoo että jos hinnat ovat pilvissä myös asiakkaiden vaatimukset ovat kovemmat.
Tilalla on myös paljon byrokratiakuluja erityisesti luomutarkastuksissa. Monien pikkutilojen on pakko lopettaa koska tarkastuskulut ovat liikevaihtoon nähden kohtuuttoman isoja.
Tilalla on myös teurastuslupa omaan käyttöön. Lupa kattaa 30 eläimen vuosittaisen teurastuksen. Härät teurastetaan lähiseudun teurastamolla, mutta siat, lampaat, kukot ja ankat teurastetaan itse.
Eläinlääkäri viettää ante-mortem ja post-mortem tarkastuksissa tilalla kahdeksan tuntia kerrallaan.
Tilan vanha isäntä Tone on tilan viinimestari. Viinikellarin maut ovat laidasta laitaan makeista jälkiruokaviineistä kuivaan roseviiniin. Tässä aukeaa kymmenen vuotta vanha valkoviini.
Yrityksen perustanut Vilma on sydämellinen ihminen, joka jakaa hymyään asiakkailleen. Hän on myös luova yrittäjä ja erinomainen kokki.
Slovenia on lukuisten pikkutilojen maa
Vanhan Jugoslavian aikaan yksityistä maaomistusta sai olla 10 hehtaarin verran.
2,5 miljoonan asukkaan pienessä Sloveniassa on 165 000 maatilaa. Suurin osa elinkelvottomia ja väki käy vieraalla töissä.
”Maata ei juuri osteta eikä myydä, mutta hintahaarukka on iso — puhutaan pellon neliöhinnasta, eikä hehtaarihinnasta”, Jerner kertoo. Maa on paljon kalliimpaa kuin Suomessa.
Maaperä ja välimerellinen ilmasto on otollinen tuottamaan kaikkea mahdollista mitä ihminen ravinnokseen tarvitsee.
Maa on matkailumaana vielä neitseellinen ja tekee vahvaa tuloaan. Slovenian etu Itävaltaan verrattuna on sen uutuuden viehätys, uusi rakennuskanta ja hiukan erilainen kulttuuri.
Lampaat säntäävät juoksuun Tinkan äänen kuultuaan. Ne tietävät saavansa leipää pikkutytön kätösistä.
Sukupolvien yhteistyö toimii
Urska lunasti tilan vanhemmiltaan Vilmalta ja Tonelta kaksi vuotta sitten. Vilma aloitti maatilamatkailun 25 vuotta sitten.
Vanhemmat ovat nuoren parin hommissa mukana pyyteettömästi. Isä-Tone joskus vähän murahtelee uusille suunnitelmille mutta ei pane hanttiin.
Usein hän on jälkeenpäin todennut uusien tuulien toimivan.
Kaksi sukupolvea tekevät saumatonta yhteistyötä. Heille on myös lomailu mahdollista kun toinen pariskunta jää tilalle. ”Jos lähdemme kaikki jonnekin, niin panemme puljun kiinni”, Urska nauraa.
Sama tie joka vei tilalle, vie myös pois. Kiharainen vuoristotie jättää tilan onnelliset ihmiset taakseen.
On helppo ymmärtää miksi monet asiakkaat palaavat Urskan maatilamatkailutilalle uudelleen.
Urska tietää tarinoiden merkityksen.
Ei kommentteja