WWF vastaa Maaseutumedian artikkeliin, jossa tuotiin esille, miten sertifikaatit tulevat ruuan markkinoijalle kalliiksi, keskiöön nousi soijasertifikaatti ja muita merkillisiä asioita
WWF:n suojeluasiantuntija Annukka Valkeapää antoi kritiikkiä artikkelin johdosta.
Keskustelu avasi soijan myös sertifiointijärjestelmän kummallisuuksia. Onko soijasertifikaattijärjestelmä modernia anekauppaa? Viherpesuksikin sitä on väitetty.
WWF:n mukaan rehuviljan käyttö eläinten rehuksi ei ole kestävää kehitystä, koska viljaa tulisi käyttää mieluummin ihmisravinnoksi. On vaikea kuvitella ihmisten syövän sikojen ohravalkuaisrehua laajassa mittakaavassa. Suomalainen ohravalkuainen syrjäyttänyt koko ajan enemmän ulkomaisia valkauaislähteitä kuten soijaa, kuitenkin jo vuosikymmeniä.
Suomalainen lihantuotanto ympäristöystävällistä? – WWF vastaa
Onko WWF:n mukaan suomalainen lihantuotanto ympäristöystävällistä?
”Kysymys on laaja. Me olemme arvioineet lihan tuotantoa neljällä eri kriteerillä — Ilmasto, luonnon monimuotoisuus, torjunta-aineiden käyttö ja rehevöityinen.”
Valkeapää vastaa hiukan kaarrellen, mutta tiivistää lopuksi, että lihan kulutus on kohtuuttoman korkeaa.
”Yksimahaiset ovat ongelma.” Valkeapää tarkoittaa sitä että yksimahaiset syövät rehuviljaa, joka sopisi myös suoraan ihmisen ravinnoksi. ”Sianlihan tuotanto on epätarkoituksenmukaista.”
Kaura voisi hänen mukaansa olla vientihitti, jota voitaisiin tuottaa ihmisravinnoksi niillä aloilla, joilla tuotetaan rehuviljaa. Hän nostaa lihan tuotannosta esiin luonnonlaidunlihan, joka on WWF:n mukaan ympäristöystävällistä.
”WWF pyrkii ohjaamaan kuluttajia ympäristön kannalta oikeisiin ruokavalintoihin.”
Savustettua Perämeren siikaa, kuivattua purjoa ja Timo-perunaa. Ravintola Finnjävel.
WWF vastaa: Emme ole kritisoineet Atriaa
Kirjoitimme: Esimerkkinä WWF:n laatustandardi, joka tuottaa ympäristöjärjestölle suunnattomia miljardeja. Atria joutui taannoin WWF:n hampaisiin kun yritys käytti jonkun muun, aivan yhtä kelvollista, laatustandardia myymässään soijarehussa. Ympäristöjärjestö halusi että suomalainen ruokayritys käyttäisi heidän hyväksymäänsä sertifikaattia ja tuottamaan WWF:n kassaan rahaa.
Valkeapää kirjoittaa vastineessaan Maaseutumedian palautelomakkeella:
- WWF ei ole kritisoinut Atriaa ollenkaan. WWF on julkaissut lihaoppaan ja yksi vastuullisuus osuus tässä on Soijasitoumus, jossa Atria ei ole mukana. Atria on itse nostanut asiaa esiin.
- WWF ei saa tuloja sertifikaateista, päinvastoin. Käytämme sertifikaattityöhön huomattavasti työaikaa, jotta sertifikaatit olisivat ympäristön kannalta vahvoja, taloudellisesti toimivia ja sosiaalisesti
kestäviä. (Toimittajan virhe: Tämä korjattu ja oikaistu 9.3.)
Toivottavasti oikaisette virheet oikaistaan asiaankuuluvasti.
Lihakarjaa aamulaitumella. WWF on väittänyt, että 85 prosenttia kotieläinten syömästä proteiinista on ulkomaista soijaa. Lehmät syövät WWF:n mukaan rehua joka kelpaa ihmisravinnoksi. Lehmät eivät syö ihmisravinnoksi kelpaavaa ruokaa, eivätkä ne syö soijaa ollenkaan. WWF ilmoittaa viestivänsä ruoan ympäristövaikutuksista, jotka perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon
Atria vastaa — Ympäristöpanostukset kestävämpään kehitykseen.
WWF:n Lihaoppaaseen tuli sellaisen sijan käyttäjille, jotka eivät käytä WWF:n standardia merkintä punainen: Vältettävä. Atria ei äytä WWF:m standardia. HKscan Finland, joka käyttää WWF:n soijasertifikaattia, broilerien merkintä on siis keltainen: Harkitse. Luomulla on vihreä merkintä: Kohtuudella.
WWF on ollut perustmassa RTRS- ja ProTerra-järjestelmän soijasertifikaatit, ja vain nämä WWF hyväksyy. Muut vastuulliset soijat eivät ole WWF:n mukaan vastuullisia. Muiden vastuullisten sertifikaattien käyttäjät, kuten Atria, leimataan vastuuttomiksi.
Atrialta vastataan, että he käyttävät ProTerra-, RTRS- tai ADM-sertifioitua soijaa tai soija tulee Kanadasta, mutta Atria ei ole maksanut WWF:lle soijasitoumuksesta. Atria haluaa kohdistaa taloudelliset panoksensa soijasitoumusmaksujensa sijaan soijan käytön vähentämiseen ja kotimaisten valkuaisraaka-aineiden käytön lisäämiseen.
Härkäpapu esimerkiksi sopii hyvin valkuaislähteeksi, mutta viime syksy oli viljelyn kannalta katastrofaalinen. WWF syyttää lihantuotantoa soijan käytöstä, mutta esimerkiksi nautojen ruokinnassa ei Rauhalan mukaan käytetä soijaa ollenkaan. Broilereiden ruokinnassa soijan osuus on nyt 12-15 prosenttia ja määrää edelleen vähennetään. Atrian luopuu soijan käytöstä sikojen ruokinnassa kokonaan vuoteen 2020 mennessä.
WWF kertoo että broilerikilon tuottamiseen käytetään kilo soijaa. Atrialta oikaistaan tieto virheelliseksi. Oikea luku on 300 grammaa soijaa broilerin lihakiloa kohti.
Suomalaisen viljan valkuainen on sen sijaan luonteva valkuaisen lähde, joka ei rajoita myöskään WWF:lle tärkeätä villieläinten elintilaa.
”Atria haluaa kohdistaa taloudelliset panoksensa soijasitoumusmaksujensa sijaan soijan käytön vähentämiseen ja kotimaisten valkuaisraaka-aineiden käytön lisäämiseen.”
Niittylaidunliha on WWF:n mukaan ympäristöystävällistä.
Onko soijasertifikaatti modernia anekauppaa?
Soijakrediitti on maksu, joka ei kohdistu ostettuun soijaan. Soijasertifikaatti tarkoittaa että ostettua soijaa vastaavasta määrästä maksetaan sertifikaattimaksu.
Soija voidaan ostaa fyysisesti mistä vain, vaikka Brasilian hakatuista sademetsistä. Krediitillä tuetaan WWF:n vastuullista sertifikaattia, mutta ostetun soijan jäljitettävyys on eri asia. Sertifikaatilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mistä soija on ostettu. Mutta kun WWF:n sertifikaatti ostetaan, soija muuttuu vastuuliseksi, ostettiin se mistä vain. Sertifikaatti voidaan ostaa myös huomattavasti pienemmälle tonnimäärälle, kuin ostettu erä on. Näin myös tapahtuu.
Ja rahaa liikkuu. Vaikea kuvitella ettei kahisevaa myös WWF:n holviin sujahda. Valkeapää toteaa kuitenkin, että sertifikaateista ei tule ympäristöjärjestölle rahaa: ”Toimintaa tuetaan ja ollaan mukana omalla kustannuksella.”
Soijasertifikaatti ei kohdistu siihen soijaan, mikä ostetaan. Sertfikaatti ostetaan usein murto-osalle ostetun soijan määrästä.
Valkeapää vastaa väitteeseen, että WWF ilmoittaisi hyväksyvänsä vain sen soijan, jonka sertifikaatin se on itse hyväksynyt: ”Meillä ei ole sellaista auktoriteettia hyväksyä.”
Arto Takalampi kirjoittaa Ilkassa (12.10.2017): WWF:hän julkaisi jokin aika sitten oman Lihaoppaansa, jossa esimerkiksi suomalainen broilerin liha niputettiin samaan kastiin brasilialaisen lihan kanssa. Lisäksi WWF on monopolisoinut vastuullisesti tuotetun soijan määrittelemisen itselleen.
Blogissa esimerkiksi suomalaisten lehmien syömästä proteiinista väitettiin tulevan ulkomailta 85 prosenttia muun muassa soijana, ja lehmien syövän rehua, joka soveltuisi ihmisravinnoksi. Ensimmäinen väite on huuhaata eikä soijaa esimerkiksi nautatiloilla käytetä kuitenkaan juuri lainkaan.
Valkeapää toteaa Takalammen olevan hakoteillä.
Takalampi kirjoittaa Ilkan kolumnissaan: WWF:n mukaan vastuullista soijaa ovat vain RTRS- (sallii geenimuuntelun) ja ProTerra-järjestelmän mukaiset soijat. Näitä sertifikaatteja se on ollut perustamassa. Maailmalla on kuitenkin muitakin sertifioituja ja vastuullisina pidettyjä soijia, mutta ne eivät ole WWF:n mukaan vastuullisia.
Annaleena Ylhäinen, Käytännön Maamies, kirjoittaa Tonavan soijasta, eurooppalaisesta soijasta, joka on GM-vapaata, toisin kuin WWF:n hyväksymä RTRS.
Ylhäinen kiteyttää soijasertifikaattisodan olennaisen: Jos maksaa yhdestä sertifikaatista, niin saattaa saada toisen järjestön kimppuunsa, ja päinvastoin.
Kuuluisa anekaupan teesi: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa”
Toimittajalta
Nauta on ympäristöystävällinen ruokatehdas.
Maailman ruuan tuotannosta ja sen tuottamista ympäristövaikutuksista liikkuu erilaisia lukuja. Lukuja ja huhuja.
WWF vakuuttaa hyviä pyrkimyksiään. Kaikkia järjestön toiminnan pyyteettömyys ei kaikkia kykene vakuuttamaan.
Pääkallopaikalta tullut mantra vesivarojen tuhlaamisesta ei Suomessa päde. Lehmät eivät kykene juomaan millään Suomea kuivaksi, sen verran meillä on vesivaroja. Maailman eri kolkkia ei kannata panna samaan koriin Suomen kanssa.
Yksi mantra on naudanlihantuotannn ympäristövaikutus. Olen henkilökohtaisesti täysin eri mieltä. Nauta kykenee muuttamaan nurmen ihmisravinnoksi, lihaksi ja veden nauta muuttaa maidoksi.
Ja sitä nurmialaa piisaa. Ne ovat usein sellaisia alueita, joilla ei kyetä muuta peltotuotteita tai ruokaa tuottamaan.
Asioilla on aina useampi näkökulma. Fanaattinen yhden asian toistaminen kuulostaa uskonnon harjoittamiselta.
Tofu on sataprosenttisesti soijaa. Kun ihminen sitä syö, eikä lehmä, niin sen vastuullisuudella ei ole niin nuukaa.
Tästä voit lukea Maaseutumedian artikkelin, johon WWF reagoi.
1 Kommentti
WWF tukee RTRS ja ProTerra sertifikaatteja, sillä ne takaavat sen, ettei soijan tuotato ole aiheuttanut metsäkatoa tai luonnontilaisten aluiden muuttamista viljelykäyttöön. Lihantuotanto ja soijan viljely rehuksi lihantuotannon tarpeisiin on tällä hetkellä yksi suurimmista metsäkadon aiheuttajistta. WWF ei saa näistä sertifikaateista rahaa.
Kuvatekstissä lukee: ”WWF on väittänyt, että 85 prosenttia kotieläinten syömästä proteiinista on ulkomaista soijaa. Lehmät syövät WWF:n mukaan rehua joka kelpaa ihmisravinnoksi.”
Kerrotko, missä WWF näin on väittänyt? Asia ei todellakaan ole näin, eikä WWF tietääkseni missään tällaista väitä.