Suojavyöhyke valtaa alaa ruoan tuotannolta. Mavin perjantainen uusi ohjeistus pudotti jäitä niskaan. Suojavyöhykesuunnitelmat menivät monella tilalla tykkänään uusiksi.
Tarjoilemme Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen ylitarkastaja Veikko Tuomisen muutamia selvennyksiä suojavyöhyke-asiaan.
”Suojavyöhykettä ja suojavyöhykenurmea ei saa sekoittaa keskenään. Suojavyöhykenurmi on edellisen kauden erityistukisopimus suojavyöhykkeen perustamisesta. Suojavyöhyke on ympäristösitoumuksen lohkokohtainen toimenpide”, Veikko Tuominen kertoo.
Suojavyöhyke on maksimissaan viisivuotinen
”Suojavyöhyke on maksimissaan viisivuotinen. Lohko on säilytettävä suojavyöhykkeenä sitoumuskauden loppuun asti siitä lähtien, kun sen on suojavyöhykkeeksi ensimmäisen kerran ilmoittanut”, Veikko jatkaa.
Suojavyöhykkeeltä aiotaan 2016 alkaen leikata luonnonhaittakorvausta, jos sen ala ylittää 25 %, mutta suojavyöhykkeen ympäristökorvausta ei aiota leikata. Tänä vuonna luonnonhaittakorvaus on täysimittainen.
Ensi vuonna suojavyöhykkeen korvaus laskee maaseutuohjelmaan tehtävän muutoksen johdosta.
Muutos on hyväksytettävä ensin komissiossa.
”Ensi vuonna 2016 jos suojavyöhyke-ala ylittää 25%, leikataan suojavyöhykkeen luonnonhaittakorvausta laskentakaavan mukaan. Jos suojavyöhykettä on 2016 10 ha:n tilalla 40 %, eli 4 ha ja loppu 6 ha on kauralla, niin 2 ha:lle suojavyöhykettä maksetaan luonnonhaittakorvaus. Jos viljelijällä on koko peltopinta-ala suojavyöhykenurmella, jää koko luonnonhaittakorvaus saamatta.”
Suojavyöhyke tuottaa höpöheinää
Sopimus ei salli lannoitusta, mutta sato pitää korjata. Maa köyhtyy.
Kasvinsuojelu sallii tuulilevintäisten rikkojen ruiskutuksen vesistörajoituksia noudattaen. Ohuesta kasvustosta kestorikat jäävät torjumatta. Pajut pysyvät kurissa niittovelvoitteen takia.
Suojavyöhyke muuttuu väistämättä menneiden aikojen pakettipelloksi. Köyhtyneen maan heikko heinä ei kelpaa edes eläinten rehuksi.
Kasvustoa ei saa läjittää metsään. Sallittu käyttö kasvustolle, kansankielellä ”höpöheinälle”, on rehukäytön lisäksi laiduntaminen, kuivikekäyttö, biokaasulaitoksen raaka-aine, polttolaitoskäyttö, kompostointi lannoitteeksi tai käyttö katteena viljeyskasveille.
Sekoittaa maanvuokramarkkinat
MaaseutuMedia on saanut muutamia yhteydenottoja, joissa on oltu huolestuneita suojavyöhykkeen vaikutuksista. Maan vuokranantaja on ollut kiinnostunut ottamaan maat itselleen haltuunsa suuren tukipotin toivossa. Uusi linjaus vie tältä pohjan pois, vaikka ilman luonnonhaittakorvaustakin tuki on liki 600 euroa.
Laskelmaan pitää ottaa huomioon mahdolliset korjauskulut ja maan näivettyminen. Toiseen vaakakuppiin kannattaa laitta vuokralaisen mahdoliset maanparannustoimenpiteet. Kalkitus ja vesitaloudesta huolehtiminen on vuokralisä, joka pitää vuokranantajan maan arvon korkeana.
Pysyvää nurmea vai ympäristönsuojelua?
Suojavyöhyke ei ole tämän hetkisen tulkinnan mukaan muuttumassa pysyvä nurmi -statukseen. Suojavyöhyke ei ole pysyvän nurmen kasvi.
Moni on kuitenkin syystä skeptinen.
Farmarien yleinen kysymys on keskusteluissa ollut, että tämäkö on sitä ympäristönsuojelua?
4 Kommenttia
Perin kummallista ja jopa röyhkeää, että ilmoitetaan ”leikkauksesta” näin myöhään. Viljelijät ovat tehneet tulevan kauden suunnitelmat ja esim lannoitteet ja siemenet jo aikoja sitten tilattu ja ostettu. Nyt leikkauksen pelossa monet joutuvat muuttaa jälleen suunnitelmiaan.
Tämä antaa pelkoa taas tuleville vuosille, ehkä keksitään jokin uusi leikkauslista ja viljelijä kärsii.
Jos kerran viljelijä sitoutuu ehtohin, totetukseen ja suunnitteluun nykyhetken ehtoja noudattaen niin miksi Mavi sitä ei tee?
Käy sääliksi kaikkia niitä viljelijöitä jotka eivät tästä Mavin uudesta leikkaussuunnitelmasta ole tietoisia…
Mikään muu ammattikunta ei tällaiseen suostuisi. Maajussit lakkoon ja pariin vuoteen ei tuoteta ruokaa. Katotaan kuka tässä maailmasa pärjää.
Tiedän tiloja jotka pistäneet karjaa pois alkaakseen pitään näitä suojavyöhykenurmia uutena ja vaivattomana vaihtoehtona. Ja sitten sanotaan…että eipäs.
Eikö koko Suomi voisi olla suojavyöhykenurmee….eiks se olis hyvä diili? Antas muiden maiden ponnistella viljelyn parissa ja me vaan suojeltas vesistöjä. Kunhan siitä maksettas että elinkelpoisuus säilyisi.
Mutta nämä äkkikäännökset tukiehdoissa on tiloja kohtaan traagisia vetoja . ..niissä voi käydä monelle huonosti jos laskee laskelmat luvattujen tietojen mukaan …
Tämä 25% SV nurmille ja muille höpöpelloille pelastaa toki jotain, mutta onhan se totta vie aivan liian paljon silti. Jos ajatellaan valtakunnan viljelyalaa kokonaisuutena, millainen prosenttiosuus siitä saisi olla erilaisia suojakaistoja, jotta suojelu olisi tehokasta? Toisin kysyen, millainen osuus alasta pitää tärvätä eimihinkään, jotta suojelu kokonaisuutena on riittävä? Puolet? Neljännes? 5%? Vai eikö suojelulla ole tehokkuusvaatimusta?
Oma kantani mielestäni todellisena aktiiviviljelijänä ja ruoantuottajana on, että maksimi prosentuaalinen osuus alasta lopun alan suojeluun voisi olla tuo 5%, mieluummin 2-3%. Lisäksi suojakaistoilla pitäisi olla vähimmäisleveyksien lisäksi maksimileveys. Minun puolestani vaikka kiinteä leveys vesistön koon mukaan, sarkaojaan 0,5m, valtaojaan 2m, jokeen 5m sekä järviin ja meriin 10m. Se siitä.
Monimuotoisuuden voisi toteuttaa järkevämmin kuin omistamalla sille kokonaisia peltoja. Itse tuotantokasvien viljely pitäisi toteuttaa niin, että monimuotoisuus ilmenee itse viljelyssä ja aktiivituotannossa olevissa kasvustoissa. Seoskasvustoja, alus-/kerääjäkasveja, ultramonipuolisia viljelykiertoja, jne.
Kaikki mitä tehdään, pitää pyrkiä tekemään kuumeisella tehokkuudella ja vähällä haaskauksella. Etenkin ympäristönsuojelu.