Suomalainen peruna on kylvössä parasta aikaa ja täydellä tohinalla Kemiönsaaressa. Vilpoisessa pipokelissä pellot ovat olleet istustuskunnossa jo maaliskuun puolesta välistä. Varhaisperuna tähtää lakkiasmarkkinoille.
Perunafarmari Harri Kaitala on talousmies. Rahaa ei riitä kalustoon paasattavaksi. Kalusto on vanhaa, mutta ei rapistunutta. Vanha monitonninen Ford cabriolet on 60-luvulta. Toinen, uudempi Same, on vuodelta -87.
Tilan koko pinta-ala on 100 hehtaaria.
Perunan istuttaminen on käsityötä. 30 vuotta vanha kuppi-Juko palvelee aina vain.
Ruotsalainen rehuperuna sekoittaa suomalaiset laatumarkkinat
Harri Kaitala tähtää ylioppilasjuhlasesonkiin, mutta silloin määrät ovat vielä pieniä. Seuraava myyntipiikki tulee juhannuksena. ”Kesäkuun alussa ihmiset ostavat mieluummin halpaa ruotsalaista, ja kysyntä on vaisua, vaikka tavaraa olisi runsaasti tarjolla.”
Kaitala toteaa, että ruotsalaisilla ei ole edes samanlaisia lajikkeita kuin meillä. ”Possuperunaa”, Kaitala nauraa.
Juhannukseen mennessä liikevaihdosta on kertynyt puolet.
Kuuden hehtaarin peruna-ala tuottaa bruttona 100 000 euroa. Summa kattaa kulut. Kaitala naurahtaa ajatukselle bisneksestä. Ruotsalainen tappiolla myytävä rehuperuna sekoittaa hinnat ja markkinat. ”Miksi?”, Harri Kaitala korottaa ääntään harmistuneena.
”Kauppa päättää kaksi viikkoa ennen juhannusta myydä perunat alihintaan.”
Suomalainen päihittää ruotsalaisen laadullaan mennen tullen. Lähituottaja markkinoi tarkoin viljellyn laatupottunsa pääkaupunkiseudulle suoraan kuluttajille torikauppiaiden kautta. Toiseksi tärkein välittäjä on tukkuliike, joka vie perunat suoraan kauppoihin.
Annabelle on liki saman makuinen herkullisen Siiklin kanssa. Se on yhtä aikainen kuin Timo.
Peruna idättämöstä suoraan peltoon
Aamulla päivän mittaan istutettavat perunat uppopeitataan kasvitauteja vastaan. ”Sen verran peitataan, kuin päivän mittaan istutetaan. Turhaa työtä ei viitsi tehdä”, Kaitala sanoo. Päivän istutussaldo on puoli hehtaaria.
Harri Kaitala kertoo, että ensimmäiset perunat on istutettu kuukausi sitten maaliskuun 15. päivä. ”Silloin oli tosi lämmintä ja aurinkoista. Sen jälkeen tuli kylmää, eikä ne ole vieläkään pinnassa.” Kaitala toivoo, että perunat ehtivät lakkiaissesonkiin.
Kaitalan kalusto ei rassaa lompsaa. Kuluja kertyy ilman konehankintojakin runsaasti.
Perunan peseminen on järjen köyhyyttä
Pakkauskulut ovat suuret. Perunan roudaaminen Helsinkiin nielee kilometrejä 350. ”Pitäisikö laajentaa reviiriä?”, Kaitala miettii. ”Kehäkolmosen sisällä asuu miljoona ihmistä.”
Palkkakulut on suuri menoerä. Suurin järjettömyys on perunan pesemisessä. 75% perunasta pestään, jonka jälkeen se taas mullataan. ”Tätä minä kritisoin voimakkaasti. Se on järjen köyhyyttä ja se maksaa paljon”, Kaitala sanoo. Asiakkaat on Kaitalan mukaan totutettu kiinnittämään liikaa huomiota ulkonäköön.
Pesty ei säily kuin vuorokauden kaksi. On valveutuneitakin asiakkaita, jotka ostavat mieluummin multaperunaa. ”Pesu ei tuo lisäarvoa hitaan”, Harri Kaitala toteaa.
Laatu on pientuottajan kilpailuvaltti
Kun perunan kasvu on kovaa, uusi peruna halkeilee helposti, mikä tulee esille pesun yhteydessä. ”Hävikki on yllättävän suuri pestyssä tavarassa.”
Tavara mikä Kaitalalta lähtee torille on erinäköistä kuin suurella koneella nostettu pottu. Pienellä koneella nostettu peruna vielä lajitellaan ennen pesua.
Kaupat myyvät 5 – 10 tonnin eriä, jotka on nostettu isoilla kaksirivisillä koneilla. Tavara jaetaan keskusliikkeiden kautta. Lajittelematon sato pitää sisällään kaikki maasta nousseet perunat.
Laatu on yhtä tärkeä asia kuin hinta. ”Sitten on vielä makukysymys”, Kaitala jäsentelee. Hän ei käytä ihan täyttä lannoitusta, jotta laatu pysyisi huippuna.
Isosti typellä lannoitettu peruna saadaan nopeasti markkinoille, mutta se ottaa makua typestä.
Voimakkaasti lannoitettu peruna olisi myös vetinen.
Suomalainen peruna mielletään arkiruuaksi
Farmari miettii, pitäisikö perunankin markkinointiin satsata. ”Tiskillä maistatellessa pienen sillipalan kanssa toisi kuluttajille maun esiin.” Hyvänmakuista syö mieluummin kuin huonomman makuista.
Esimerkiksi broilerin lihaa markkinoidaan tilan nimellä. Kaitala pohtii samaa perunan kohdalle.
”Meidän perunaa myydään kolmessa kauppahallissa, mutta siinä ei ole mainittu kuin Kemiönsaaren peruna. Tuottajan nimeä ei näy missään.”
Pohjoismainen perunan tuotanto on jäänyt myös EU:ssa vähälle huomiolle. Etelä-Euroopan hedelmät ovat paljon paremmassa asemassa. Edunvalvonnallakin olisi tekemättömiä töitä.
Kaitala hyppää takaisin Fordin pukille. Kolmen hengen istutustiimi jatkaa iloisella mielellä kevättöitään. Ja kevätaurinko paistaa.
Ei kommentteja