Suomalainen sikatalous ansaitsee tahtotilaa

Suomalainen sikatalous on ahtaalla alhaisten hintojen takia. Sikala on yrittäjälle aina suuri investointi, jolle pitää saada työpalkan lisäksi myös pääoman korko.

Jos suomalainen sikatalous loppuu, syömme sen jälkeen ulkomailta tuotua epäeettisemmin tuotettua lihaa. Silloin tuemme ulkomaista elintarviketeollisuutta. 

Elinkeino, suomalainen sikatalous tarvitsee rahaa, jotta uusiin vaatimuksiin voidaan vastata

Juuri tulleen tiedon mukaan Itävallassa maksetaan porsaalle 20 euroa enemmän kuin Suomessa. Teuvalainen sikayrittäjä Reijo Korpela sanoo, että jotain on tehtävä nopeasti. Samaa sanoo Mika Marttila Kauhajoelta. Reijo Korpela on huolissaan. 400 emakon hoitaminen kahdestaan on valtava työmaa. Lisätyövoiman palkkaaminen on vaikeaa, koska palkkakulut kuormittavat liikaa.

”Kannattavus on nollassa. Lisäkuormaa ei tarvittaisi. Tilanne on katastrofaalinen. Viikossa syntyy 220 porssta. Possu kasvaa 3o-kiloiseksi 11 viikossa”, kertoi Korpela jo pari vuotta sitten. ”Tilanne ei ole korjaantunut”, hän sanoo tänään.

Korpela kertoo, että Investoinnit eivät ole vielä maksussa ja uutta korjausvelkaa pitäisi tehdä. ”Se on mahdottomuus”. Samalla yhteiskunnan vaatimukset eläinten olosuhteita kohtaan kovenevat. ”Miten se on mahdollista rahoittaa?”, Marttila kysyy.

Elinkeino tarvitsee kannattavuutta, silloin voidaan myös yhteiskunnan ja kuluttajien toiveisiin vastata.

Molemmat sikafarmarit ymmärtävät, että kuluttajien ehdoilla mennään. Oripääläinen sikafarmari Jari Mäkilä kertoo satsanneensa juuri miljoona euroa uusiin tiloihin, jotta eläinten lisääntyneet tilavaatimukset täyttyisivät. Investointi ei tuo yhtään lisää euroja, mutta hän käytti ensimmäistö kertaa aikoihin 30 prosentin investointitukea. Itselle jäi maksettavaksi 700 000 euroa yhteiskunnan vaatimuksien tilkeeksi.

Vaatimukset tulevat elinkeinolle kalliiksi.

Liikevaihto katoaa, tuotantokustannukset nousevat

Ilmajokelainen sikafarmari kertoo, että tuotantokustannukset ovat nousseet saman verran kuin tuotteiden hinnat ovat tulleet alaspäin.

Sikafarmari kertoo, että vuoden 2013 jälkeen on liikevaihdosta kadonnut 500 000 euroa, kun sianlihan hinta on pudonnut rajusti. Parhaimmillaan possukilosta sai vajaa kaksi euroa, huonoimmillaan se on ollut 1,44 euroa.

Yhteinen tahtotila pitää löytyä

Farmareilla on halu kehittää alaa, mutta yhteiskunnalla pitää olla halu tehdä alan eteen jotain. Vaatimukset eivät yksin riitä. Sama tilanne on metsien suojelussa, yksityisiltä metsänomistajilta vaaditaan toimenpiteitä omilla maillaan, jotka heidän tulisi tehdä omin varoin.

Suomalainen tulee syömään aina possun lihaa, ainakin niin kauan kuin sitä on saatavilla.

Sikatalouden ahdinko pitää sisäistää.

Eläinsuojelu pitää perustua realismiin

Eläinsuojeluneuvottelukunnan jäsenissä on useita eläinsuojelujärjestöjen edustajia. He ovat ilmoittaneet julkisesti, että heidän tavoitteensa on lopettaa suomalainen eläintuotanto. Se tarkoittaa, että he eivät halua kehittää.

Maanviljelijät ja kotieläintuottajat ovat kritisoineet tätä epäkohtaa voimakkaasti. Yhtäkään alan ammattilaista, yrittäjää, ei toimikunnassa ole. Tilanne on sama kuin taksiuudistuksessa, alan yrittäjiä ei ollut valmistelussa mukana.

Vain alalla toimivalla yrittäjällä on näkemys jokapäiväisistä rutiineista tai niiden kehittämisestä.

Mikään ei tapahdu nopeasti, mutta jotain pitää tehdä nopeasti

Moni farmari näkee, että esimerkiksi vapaaporsitukseen lyhyellä aikavälillä siirtyminen on mahdotonta. Vaikka siihen saa investointitukea, paljon pitää olla myös omassa kassassa.

Taru Antikainen MTK:n sikajaoston puheenjohtaja sanoo: Tähän siirtyminen on ollut täysin eläinten hyvinvointikorvauksen ja investointitukien varassa. Markkinoilta saadusta hinnasta kustannuksia ei saada katettua ja siksi vapaaseen imetykseen siirtyminen pitää yhdistää yhteistyöhön kaupan kanssa. Jos tällaiselle lihalle on kysyntää ja kuluttajilla valmius siitä maksaa, me tuotamme sitä sen verran. Jos lihasta ei olla valmiita maksamaan, sitten on tyydyttävä perustuotannon tuottamaan huipputurvalliseen ja puhtaaseen suomalaiseen possunlihaan.

Nykyisissä uudistuksissa eläintuottajat ovat olleet aktiivisesti mukana. Esimerkiksi virikemateriaaliuudisuksessa yrittäjät olivat heti vaatimuksia toteuttamassa, vaikka siellä oli aika erikoisiakin vaatimuksia. Eri materiaalien tutkimuksiin, erillisten köysien, eri puulajien, lelujen ym. selvittämiseen uhrattiin paljon tutkimustyötä.

Jotkut farmarit ostivat jo erilaisia virikkeitä sikaloihinsa, kunnes uudet vaatimukset tekivät hankinnat turhiksi.

Johdonmukaisuutta ja käytännönläheisyyttä päätöksiin

Johdonmukaisuus on erityisesti eläinten hyvinvoinnin kannalta huomioitava. Käytännönläheisyys pitää näkyä valmistelussa.

Jos päätökset perustuvat käytännön tietoon, asetukset ja laki toimivat paremmin.

Suurella osalla yrittäjistä on edelleen uskoa tulevaisuuteen, mutta miten kaukana toivo on, sitä ei tiedetä.

Sianlihan kulutus kasvaa maailmalla rutkasti, suomalaisella elintarvikeketjulla on siinä merkittävä mahdollisuus. Suomalainen sianlihan tuotanto on jo nyt saanut eettisyydestään paljon huomiota maailmalla.

Se ei tarkoita sitä, ettei sitä voisi edelleen kehittää. Kärkipaikan pitäminen on haastavaa. Meiltä vaaditaan enemmän kuin muilta.

Me onnistumme, jos meillä on tahtotilaa.