Tervolassa, Tornion pohjoispuolella, Vanhalan lammastilalla 150 uuhen ja 20 siitospässin katrasta hoitava Johanna Alamikkotervo tietää, että suomenlampaastakin saa lihaa. Reilun kymmenen vuotta luomussa olleella tilalla karitsat kasvavat ripeästi teuraskypsiksi, nopeimmillaan jopa neljässä kuukaudessa.
”Suomenlammas on tarkka ruokittava, jotta sen kasvupotentiaalin saa hyödynnetyksi. Tuontirodut antavat jonkin verran enemmän anteeksi ruokinnan lieviä laiminlyöntejä”, Alamikkotervo arvioi.
Hyväkuntoinen suomenlammas hedelmöityy mukavasti ja hyvin ruokittuna se pyöräyttää elinvoimaiset karitsat. Kun karitsojen ruokinnassakin ollaan alusta asti hereillä, niin teuraskypsyys saavutetaan nopeasti.
Johanna Alamikkotervo kutoo ja ompelee villa- ja nahkatuotteita, joita hän myy tapahtumissa ympäri Suomea.
Suomenlammas voidaan antaa adoptoivaksi
Suomenlampaiden sikiävyys on huippuluokkaa. Sen vuoksi suomenlammas voi synnyttää myös nelosia ja jopa viitosia. Tällaisissa tapauksissa isosta karitsueesta yksi annetaan adoptoitavaksi samaan aikaan yhden tai kaksi karitsaa pyöräyttäneelle uuhelle.
Adoptio onnistuu, kun toiselle uuhelle annettava karitsa pestään litimäräksi sikiövedellä. Sen ei tarvitse olla vastaanottavan uuhen sikiövettä, koska se on tuoksultaan steriiliä ja peittää näin ollen alleen muut tuoksut. Adoptiossa ajoitus on kaiken A ja O, eikä aikaa ole päivä ennen ja noin tunti jälkeen karitsoimisen. Adoptoitava karitsa on vietävä kauemmaksi luovuttavasta uuhesta, jotta määkiminen ei pääsisi sekoittamaan emon vaistoja.
Johanna Alamikkotervo tutkii jokaisen kantavan uuhen noin 1,5 kuukautta astutuksesta. Tällä menetelmällä ei tyhjäksi jääneitä turhaan pidetä tiineiden mukana, ja toisaalta voidaan paremmin valmistautua mahdollisiin adoptiotapauksiin.
Suomenlampaiden sikiävyys on huippuluokkaa. Toisinaan karitsoja joudutaan antamaan adoptoitavaksi uuhelle, jonka karitsueessa on tilaa.
Apiloista valkuaista
Tilan 60 peltohehtaareista valtaosa on nurmella. Kesän mittaan korjataan kaksi sato hapolla säilöttynä pyöröpaaleihin. Ensimmäinen sato pyritään tekemään niin kuivaksi kuin se on suinkin mahdollista.
Alsike- ja puna-apilaa sisältävää heinää ei kuitenkaan pöyhitä niiton jälkeen, jotta apilan lehdet eivät varisisi. Toinen syy pöyhimättömyyteen on listeriavaaran pitäminen mahdollisimman vähäisenä. Tuorerehun rehuarvot vaihtelevat vuoden ja korjuuajankohdan mukaan, mutta D-arvo on ollut 690–750 tasossa, OIV 81–97 ja raakavalkuainen 120–195 välillä.
Väkirehuna käytetään oman tilan ohraa ja kauraa. Valkuaistäydennys saadaan Etelä-Suomesta ostettavalla härkäpavulla.
”Mieluummin ostan suomalaista härkäpapua kuin ulkomailta tuotavaa muuta luomuvalkuaista. Kokemus on osoittanut, että kotimaisella pavulla on erittäin hyvä hinta-laatusuhde lampaanlihaa tuotettaessa”, Johanna Alamikkotervo sanoo.
Kaikki tilan teuraskaritsat menevät tätä nykyä Meri-Lapin Luomukaritsana eteenpäin.
Vanhalan lammastilalla kasvatetaan 150 uuhen ja 20 siitospässin katrasta.
Lisää liikevaihtoa käsitöillä
Alamikkotervon lammastilan liikevaihto jakautuu kolmeen yhtä suureen osaan. Eloeläimet, liha ja hieman harvinaisempi kolmannes, villa ja vuodat, muodostavat yhtä tärkeät osat tilan liikevaihdosta.
Villan ja vuotien suuri merkitys selittyy sillä, että Johanna Alamikkotervo itse kutoo ja ompelee runsaasti villa- ja nahkatuotteita. Ympäri maata messuja kiertäessään hän myy tuotteensa suoraan loppukäyttäjille.
Alamikkotervo kertoo nauttivansa käsitöiden tekemisestä ja niiden markkinoinnista. Tämä toiminta tuntuu toistaiseksi olevan kohtuullisen vapaata yrittäjyyttä ilman hankaloittavaa viranomaisbyrokratiaa.
Tarkastukset tilalla ovat sujuneet hyvässä ja rakentavassa hengessä. Eri EU-maiden säännöksiä vertaillessaan Alamikkotervon mieleen on kuitenkin väistämättä noussut kysymys, miksi Suomessa tulkinnaksi aina pyritään ottamaan alkutuottajan kannalta tiukin mahdollinen. Haasteena suomalaisissa EU- ja luomutarkastuksissa hänen mukaansa on tulkintojen liian suuri vaihtelu eri puolilla maata.
Ei kommentteja