Brysselin syyttely on unionin selän taakse piiloutumista, vaikka monet direktiivit voitaisiin tulkita kansallisesti. Direktiivit ovat ainoastaan ohje, maat päättävät itse keinot, joilla saavutetaan direktiivien tavoitteet. Ne eivät ole velvoittavia, kuten meille on kerrottu 25 vuotta.
Yksi esimerkki on suojelupäätökset, jotka ovat kansallisia ja yleensä ideologisia. Lasse Lehtinen kirjoittaa Iltasanomissa 6.6.2020, että virkamieskunta on häntä, joka heiluttaa koiraa, eli ministeriä.
Myös maatalousministeri Jari Leppä on täysin tietoinen, että päätökset ovat kansallisia, mutta hän on paennut pitkään Brysselin selän taakse.
Subsidiariteetti, eli läheisyysperiaate on yksi avainsana, jota ei kansalaisille ole avattu. Se tarkoittaa, että asiasta voidaan päättää alueellisesti ja ohittaa EU.
Saksassa direktiivejä noudatetaan 37 prosenttisesti, Suomessa 97 prosenttia (epävirallinen tieto).
Artikkelikuvassa naakkoja, joiden valtavat populaatiot olivat suojeltuja 2017 vuoden loppuun saakka. Suojelu perustui kansalliseen päätökseen, lintudirektiivin omaan tulkintaan.
Entinen maatalouskomissaari Phil Hogan sanoi Maaseutumedian haastattelussa Brysselissä 2018, että esimerkiksi sikojen häntien leikkaaminen on kansallisen tulkinnan varassa, vaikka direktiivi ei hyväksy häntien säännönmukaista leikkaamista.
EU ei ole kaukana jossain
Aura Salla on EU-asioiden asiantuntija, hän työskennellyt muun muassa komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin neuvonantajatiimissä. Hän kertoo haastattelussamme viime vuoden marraskuussa: ”Kansalaiset mieltävät, että EU on kaukana jossain. On maatalouspolitiikkaa, ilmastopolitiikkaa ja muuta, joka tehdään EU-tasolla, valtiotasolla ja kuntatasolla. Keskustelun pitäisi olla myös sen mukaista. Euroopan unionissa tehdään nimenomaan sisäpolitiikkaa.”
Aura Salla
Salla arvostelee suomalaista edunvalvontaa. Hänen mukaansa Suomessa herätään siinä vaiheessa kun komissiosta tullut esitys ulos, mennyt neuvostoon ja parlamenttiin ja päätös on tehty.
”Teknologiateollisuus on poikkeus, he ovat paikalla.”
Tästä hyvä esimerkki on pysyvä nurmi, johon herättiin vasta kun valmistelu oli nuijan kopautusta vailla, kuukausia myöhässä loppuvuodesta 2014. Maaseutumedia kirjoitti aiheesta ensimmäisenä, vaikka salassa pidetystä aiheesta kiellettiin kirjoittamasta. Heti artikkelin julkaisun jälkeen myös MTK:ta lähellä oleva MT rohkeni uutisoida asiasta.
Salla sanoo, että EU:n ei instituutiona tarvitse itseään puolustaa. EU on täysin vapaaehtoinen klubi, jossa sääntöjä voidaan muuttaa.
Suomi päättää omista metsistään
MTK:n metsälinjan johtaja Juha Hakkarainen kertoo, että Suomi päättää itse edelleen omista metsistään. ”Metsätalous ei ole perussopimuksessa mukana ja metsätalouteen ja metsäpolitiikkaan on sovellettu subsidiariteettiperiaatetta.”
Metsätaloudessa kuitenkin tummia pilviä tulee esimerkiksi ympäristöpolitiikan painottumisen mukana, jolloin EU:n vaikutusvalta kasvaa.
Hakkarainen kertoo suomalaisen metsätalouden uhkakuvista, painopiste on valitettavan usein ympäristö- ja ilmastopolitiikassa. ”Kyse on kuitenkin laajemmasta kokonaisuudesta, metsät ovat myös talouspolitiikkaa, teollisuuspolitiikkaa, työvoimapolitiikasta, maaseudun kehittämispolitiikkaa ja energiapolitiikkaa.”
”Puita ei hakata piruuttaan tai pahuuttaan. Metsätalous tuo hyvinvointia. Sen osuus viennistä on 20 prosenttia.”
”On unohdettu, että metsätalouden on tarkoitus tuottaa hyvinvointia. Metsänomistajat saavat kantorahatuloja, Suomessa metsäteollisuus tuottaa vientituloja yli 20 prosenttia kaikista vientituloista ja valtio saa verotuloja. Toisaalta myös ilmasto- ja ympäristöasiat otetaan vakavasti ja niiden eteen tehdään paljon”.
Metsätuotteiden markkinanäkymät ovat hyvät. Puupohjaisilla tuotteilla korvataan muovia ja muita ympäristösaasteita lisääviä tuotteita.
Greendealissa on unohdettu biotalous jataloudellisen hyvinvoinnin merkitys. Ilman hyvinvointia ei ole varaa suojella luontoa.
50 vuodessa Suomen metsien kasvu on lisääntynyt kaksinkertaisesti, 55 miljoonasta kuutiosta liki 110 miljoonaan kuutioon. Hakkaraisen mukaan tämä on tehty myös luontoarvoja kunnioittaen. ”Yli puolet EU:n suojelluista metsistä sijaitsee Suomessa.”
”Yli puolet EU:n suojelluista metsistä sijaitsee Suomessa.”
Metsät, puulajit ja metsien hoito ovat erilaisia eri osissa Eurooppaa.
Ilman nykyistä järjestelmällistä suomalaista borealista metsänhoitototapaa kuusi valtaisi koivikot ja männiköt ja luonto yksipuolistuisi.
Vaikka suomalaisten talousmetsien luonnonarvot ovat kehittyneet, pitää niitä Hakkaraisen mukaan edelleen kehittää. ”Metsätalous pitää olla monitavoitteista, johon ympätään luonnonarvot, talous, työllisyys ja hiilensidonta”.
Hakkarainen kertoo, että Suomen metsänhoitotavan puolustamiseen on tehty ”hirveästi töitä”. Lobbaamista pitää jatkaa, jotta muu EU ymmärtäisi enemmän pohjoismaisen ja suomalaisen kestävän metsänhoidon päälle.
Suuri uhkakuva on, jos direktiivit säädetään vihreää diiliä painottaen ja alueelliset ja kansalliset erityispiirteet unohdetaan.
Brysselin syyttely on maan tapa
Suomalaiset poliitikot ja virkamiehet ovat syyttäneet Brysseliä, kun eivät halua ottaa vastuuta. Lintudirektiivin tulkinta on Suomessa erilainen kuin muualla EU:ssa.
Hollannissa Suomessa suojeltuja haittalintuja kerätään häkkeihin ja niitä teurastetaan kaasulla.
Suurien eläinpopulaatioiden tarpeeton suojelu aiheuttaa valtavia menetyksiä elinkeinoille. Valkoposkihanhet tuhoavat viljelyksiä, runsas liito-oravakanta jarruttaa hankkeita, merimetsot tuhoavat kalakantoja ja saaristoa, pelottavat sudet jolkottelevat pihoissa.
Rauman telakkahanke on pysähtynyt merimetsojen suojelun takia.
Finnpulpin biotuotehdashanke Kuopioon tyssäsi ympäristölupaan ja sen älyttömiin vesiensuojeluvaatimuksiin. Kielto perustui vesipuitedirektiiviin. Tämä oli merkittävä negatiivinen viesti ulkomaisille sijoittajille.
”Teollisuuden investointien poliittinen riski saattaa olla suurempi, kuin markkinariski”, Juha Hakkarainen sanoo.
Artikkelin aineiston ja faktojen keräämiseen on saatu apua mäntsäläläiseltä Aarno Lindforsilta, elävältä tietopankilta. Lindfors esiintyi MOT-ohjelmassa helmikuussa 2020. Aineistoa on kerätty useista lähteistä vuoden ajan.
Lue Lasse Lehtisen erinomainen kolumni tästä.
3 Kommenttia
Kyllähän se tiedossa on ollut, että mitä etelämmäs Euroopassa mennään, sitä joustavammin suhtaudutaan direktiivien vaatimuksiin. Käsityksenä on ollut, että kyseessä on protestanttisen pohjoisen ja katolisen etelän erot kansanluonteessa ja erityisesti esivallan antamien määräysten noudattamisessa. Ja sacrebleau, kyse onkin ollut kotimaisen lainsäätäjän typeryydestä direktiivien voimaansaattamisasetuksia värkätessä. Omaa järkeä ei ole ymmärretty tai ehkä pikemminkin uskallettu käyttää. Tästä ymmärryksen tai rohkeuden puutteesta on sitten saatu kärsiä! Tuollaiset lainsäätäjät olisi korkea aika siirtää paremmin kykyjä vastaaviin tehtäviin, ja suurimmat mokat korjata muuttamalla voimaansaattamisasetuksia – mikä on täysin meidän omissa käsissämme.
Ja kuinka paljon on Suomen käytäntöihin vaikuttanut vihreitten vallassa ja talutusnuorassa oleva media, etunenässä YLE?
Tavalliselle kansalle tuo väärä tieto on välitetty median kautta, mikä ei ole tarkistanut tietojensa lähdettä.
Kuka vielä väittää, ettei salaliittoja ole nykyaikana olemassa?
”Artikkelikuvassa naakkoja”
kyllä nuo ihan kesypuluja on