Taneli Vuori voitti jouluolut -mallaskilpailun

Sinerbrychoffin,  yhdessä Viking Maltin ja Raisioagron järjestämä mallasohran viljelykilpailun tarkoituksena on lisätä kotimaisen ohraraaka-aineen ja oluen arvostusta ja tunnettavuutta.  Seitsemänä vuonna jouluoluen raaka-aine on tullut nimetyiltä tiloilta. Tänä vuonna tila oli Jussila Halkiassa. Taneli ja Mari Vuoren tila sijaitsee Halkiassa Sinerbrykoffin Keravan tuotantolaitoksen ”takapihalla”.

Lähiruoka pitää olla jäljitettävää

Suomalainen elintarviketuotanto ja viljely kaipaa imagon kohotusta, jolla nostetaan näkyvyyttä ja mainetta. Alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden yhteistyö on tärkeää. Se luo tarinoita ja mielikuvia. Sinerbrykoff on hyvä esimerkki toimijasta, joka ymmärtää suomalaisen raaka-aineen laadun ja mielikuvien edut. Maaseutu tarvitsee tekoja. Yritys on Pohjoismaiden vanhin panimo ja Suomen vanhin elintarvikeyritys. Panimotoiminnan se aloitti 1819.

Olut on myös lähiruokaa, jouluolut on jouluruokaa. Lähiruoka tarkoittaa ruokaa, joka on helppo jäljittää. Oluen raaka-aineen jäljitettävyys ulottuu pellolle asti.

Jouluolut, tekeminen on puhdasta

Sinerbrychoffin panimolla Keravalla, pannaan 200 miljoonaa litraa olutta, johon käytetään Päijänteen vettä, ohraa, hiivaa ja humalaa. Suomessa Viking Malt ja Laihian Mallas käyttävät yhteensä 100 000 tonnia ohraa.Vain humala tuodaan ulkomailta, Saksasta tai Tsekeistä, koska Suomessa ei ole kaupallista humalan viljelyä. Sinerbrychoffin olutta tehdään Raisioagron ja Viking Maltin sopimusviljelijöiden ohrasta.

Tilalta mallasohra lähtee mallastettavaksi Lahteen ja tuodaan Keravalle keitettäväksi. Vettä kuluu Keravan tuotantolaitoksella vajaa miljoona kuutiota, 2,4 litraa juomalitraa kohti. Keski-Eurooppalainen veden kulutus on tuhlailevasti kaksinkertainen, 4 – 5 litraa.

Oluen valmistuksessa syntyy märkämäskiä karjan rehuksi, jota syö rehun seassa 15000 nautaa. Oluenvalmistus ei tuota juuri lainkaan jätettä. Valmistuksessa käytetty hiiva menee sianrehuun, jota nauttii miljoona suomalaista sikaa. Hiiva parantaa suomalaisten possujen vastustukykyä.

Mallasta tarvitaan paljon

Toinen toimija ja kejun tärkeä yhteistyölenkki, Viking Malt käyttää 100 000 tonnia kotimaista mallasohraa mallastukseen vuosittain. Mallasohran sopimusviljely on alkanut Suomessa 50 – luvulla. Sopimusviljely tarkoittaa yhteistyötä monen tahona kanssa. Siihen kuuluu viljelijän lisäksi tutkimusta ja neuvontaa. Viljelijälle yhteistyö tarkoittaa turvallista markkinointia. Teollisuus saa sopimusviljelyllä haluamaansa laadukasta raaka-ainetta.

Teollisuudelle raaka-aineen tasalaatuisuus merkitsee tasalaatuista tuotantoprosessia. Suomessa on esimerkiksi yrttien teollinen viljely vähäistä, vaikka meillä olisi loistavat raaka-aineet, koska tasalaatuisia isoja määriä on mahdoton saada, kun viljely on liian pienimuotoista.

Yhteistyöhön sitoutuminen pitää olla molemminpuolista

”Viljelijän pitää sitoutua. Sopimuspaperilla ei saa pyyhiä takapuolta, vaikka jonain vuonna se notkahtaisikin”, sanoo Taneli Vuori. ”Viljelijä ei voi ajatella, että tehdään sopimus, mutta katsotaan sitten syksyllä mitä laarista sattuu löytymään”.  Vuori painottaa sitä, että viljelyn pitää tähdätä hyvään lopputulokseen alusta asti. Lyhytjänteisyys ei sovi alalle.

Mallasohran tonnihinta on 20 – 30 euroa parempi, kuin rehuohran. ”Toisaalta rehuohran satotaso oon korkeampi, mutta siihen käytetään helposti panoksiakin, kuten typpilannoitusta, enemmän”, jatkaa Vuori. ”Lopputulos näkyy katelaskelmasta, eikä olettamuksista”. Kokonaisuus ratkaisee. ”Mallasohran viljely on vaativaa, siinää onnistuvat vain parhaat viljelijät”, sanoo panimomestari Tapio Kangas-Heiska.

”Kilpailun voitto inspiroi”

Jouluolut -mallasohrakilpailun voittaminen vaati oikean lajikkeen. ”Sinerbrykoff ja Viking Malt tykkäävät Barke-lajikkeesta”, sanoo Jussilan tilan isäntä. Korkea itävyys ja matala valkuainen ovat ne tavalliset kriteerit. Taneli Vuori on joviaali ja mukava mies, jolla on kaupan alan diplomatiakokemusta ja esiintymiskykyä. Mallasmannekiinin pitää osata myös hymyillä ja osata viestintää median kanssa. On helppo huomata, että tilan ulkoiset puitteet pitää myös olla mediaseksikkäässä kunnossa.

Taneli Vuoren tila, Jussila, on auditoitu viljelypäällikkö Sanna Kivelän kanssa, mikä ei ole sekään valintaa tehdessä jäänyt huomioimatta.

”Haluan kehittää toimintaani ja kieltämättä tämä voitto inspiroi”, tuumaa farmari. ”Nyt on kisa kotiutettu, mutta mitäs nyt? Uusia haasteita otetaan vastaan”.

 

Valokuvat: Sanna Liimatainen