Eilen tv-uutisissa kerrottiin, että Evira tekee tutkintapyynnön muutamasta teurastamosta julkisuudessa esitettyjen videoiden pohjalta.
”Uutinen ei pidä paikkaansa”, sanoo Eeva-Riitta Wirta Eviran lihantarkastusyksiköstä. ”Siitä puuttuu olennainen: Evira selvittää ja tekee tarvittaessa tutkintapyynnön.”
Uutinen kuulosti siltä, että Evira tekisi tutkintapyynnön itsestään. Evira valvoo lain noudattamista.
Herää kysymys, mikä oikeastaan on Eviran valvontavastuu, kun varsinainen vastuu toiminnasta on elinkeinon harjoittajalla? Tekisikö Evira kuitenkin itsestään tutkintapyynnön?
Pienteurastamolla valvonnan hoitaa kunta
Pienteurastamon raja on 1000 eläinyksikköä vuodessa, Ruotsissa raja on 3000. Yli 1000 yksikön teurastamoilla on laitosvaatimukset, pienteurastamojen tarkastuksissa ei tarvita kokopäiväistä eläinlääkäriä. Säännöt ja valvonta ovat samat kuinvalvontaeläinlääkärillä, joka tekee anti mortem-tarkastuksen (elävänä tarkastus) ja lihantarkastuksen.
Tarkastuseläinlääkärit ovat joko Eviran vakinaisia tarkastuseläinlääkäreitä, Eviran palkkioperusteisia tarkastuseläinlääkäreitä tai kunnaneläinlääkäreitä, jos Eviralla on kunnan kanssa sopimus valvonnan järjestämisestä. Omavalvonta ja byrokratia teettävät pienessäkin teurastamossa yhden ihmisen työpanoksen verran.
”Byrokratiasta osa on paikallaan, mutta osa on aivan turhia päällekkäisyyksiä. Jos päällekkäisyyksistä pääsisi eroon, työ helpottuisi puolella. Tilastokeskuksen pitäisi saada tietoa muista virastoista eikä toimijoilta. Jotain valvoo sekä Evira että Mavi. Molemmilla voisi olla oma alueensa. Tai sitten virastot pitäisi yhdistää. Syntyisi myös säästöjä”, Sami Hahtola Hahtolan teurastamosta kertoo. ”Valvonnan lisääminen ei ole ongelmien ratkaisu, se lisäisi myös taloudellisia rasitteita. Pienille toimijoille on jo nyt liikaa byrokratiaa”, Hahtola lisää.
Kuntavalvonnan piirissä on Suomessa kuusi pienteurastamoa.
Evira valvoo valvonnan valvontaa
Isolla teurastamolla tehtävät ovat suuremmassa mittakaavassa. Tarkastuseläinlääkäri seuraa myös omavalvontaa. Hän siis tekee valvonnan valvontaa.
Eläinlääkärin tehtäväkenttä on laaja. Hän valvoo elävänä tarkastusta, teurastusta tainnutuspäässä, lähteviä ruhoja ja laitoksen hygieniaa.
Tehtäviin kuuluu lihantarkastuspäätöksiä ja paljon näytteiden ottoa.
Paimion teurastamossa on töissä yksi kokopäiväinen ja yksi puolipäiväinen Eviran palkkaama eläinlääkäri ja kaksi lihantarkastajaa. Isoissa yksiköissä valvojia on enemmän.
Yli 1000 eläinyksikön teurastamon byrokratia maksaa aivan maltaita.
Miksi mobiiliteurastamo ei ole sallittu?
Jussi Harju, Laidunhereford-suoramyyjä ottaa esille kysymyksen: ”Miksi mobiiliteurastamo ei ole Suomessa sallittua?”
”Teurastamo toimisi samaan tapaan, kuin vaikka rahtimylläri. Eläimet voitaisiin hakea suoraan laitumelta ja ne voitaisiin siirtää kylmätiloihin suoraan teurastuksesta. Eläinten kuljettaminen jäisi tykkänään pois.”
Eviran Eeva-Riitta Wirta toteaa, että mobiiliteurastamoa ei vielä ole hyväksytty.
”Ongelmana on eläintautien leviämisriski, likavedet ja muut sivutuotteet. Näiden torjunta tuottaa lisävaivaa”, Wirta jatkaa. ”Asiassa on paljon hyviäkin puolia.”
”Tautitorjunta ei ole ongelma, sillä auto on desinfioitu ennen tilalle tuloa ja sieltä pois lähtiessä”, Jussi Harju tuumailee. Sivutuotteet eivät ole Harjun mielestä liioin este. ”Vedet voidaan johtaa lietesäiliöön”.
Harju näkee, että muut sivutuotteet voidaan roudata Honkajoelle tai sopivaan keräilypaikkaan. Tilatason jätemäärä on miehen mielestä pientä. ”Asia on ratkaistavissa, onhan kuussakin käyty.”
Jussi Harju lisää, että mobiiliteurastus toisi maaseudulle lisää elävyyttä.
”Se olisi todellista suoramyyntiä.”
Toimittajalta
Miksi mobiiliteurastamolle ei järjestyisi lupaa?
Jussi Harjun esiin nostama mobiiliteurastamo loisi aivan uusia ulottuvuuksia maaseudun elinkeinoille.
Ongelmat, mitä Wirta mainitsee, ovat ratkaistavissa.
Kyse on taas siitä, halutaanko jarruttaa vai kiihdyttää.
Ei kommentteja