Selvennetään Kirkko & Kaupunki -lehden kolumnistille, minkälainen on lehmien helvetti. Kolumnistipappi vertasi eläinparkojen olosuhteita keskitysleireihin.
“Viaton maitokin on kauhea tuote, kun tarkemmin ajatellaan”, kolumnisti kirjoitti.
On aiheellista tuoda esille tarkistettua faktaa lypsykarjan elämästä ja hoidosta.
Artikkelikuva Juha Salinin pihatosta Virroilta.
Liisa ja Juha Vuorela jakavat tietoa tilan toiminnastaan myös ulkomaille. MaaseutuMedia vei italialaisen Coldiretti-organisaation väkeä tilavierailulle Koskenojan navettaan muutama vuosi sitten.
Imagosota on jatkuvaa
“Onko arvon kollegat miettinyt mikä on mennyt pieleen, ja miksi totuus suomalaisesta tuotannosta on jäänyt piiloon?”, lypsykarjatilallinen Antti Kangas kirjoittaa Facebookissa.
Liisa Vuorela, maidontuottaja Jalasjärveltä Koskenojan tilalta on taistellut imagosotaa vastaan 20 vuotta. Hänellä, entisellä opettajalla on navetassaan luokkahuone, josta ihmiset voivat avoimesti seurata lehmien elämää livenä. Hän on järjestänyt “lehmien asuntomessuja” ja muuta informaatiota lypsykarjan pidosta.
Liisa on yksi esimerkki aktiivisista maatilayrittäjistä, jotka pyrkivät avoimesti tuomaan esille, minkälaista lehmien elämä on.
Suurella osalla pihatoista on myös jaloittelutarha tai mahdollisuus laiduntaa. Parsinavetassa on laidunnuspakko.
Robottipihatto on lehmien paratiisi
Koskenojan tilan navetassa tunnelma on rauhallinen. Jokainen eläin tekee mitä huvittaa, omaan tahtiin. Jokainen käy lypsyllä silloin kun siltä tuntuu.
Lehmät pötköttelevät modernissa lypsykarjapihatossa ilman pelkoa nälästä tai janosta. Ne elävät vailla epämukavuutta, vapaina kivusta, vammoista tai sairauksista. Eläimet elävät toisin kuin luonnossa, vapaana pelosta ja kärsimyksestä. Niillä on vapaus normaaliin käyttäytymiseen.
Pihatossa lehmät loikoilevat silmät ummessa märehtien ja nauttien olosuhteista syväkuivikeparsissa, vesipedeissä, geelipedeissä tai hiekkapedeissä.
Suurenkin luomunavetan eläimet ulkoilevat paljon. Kuva Tikan Maatilalta Kurikasta.
Lehmien helvetti on miellyttävä kokemus
Liisan navetassa lehmä ei haise. Automatiikalla toimivat verhoseinät pitävät ilmanlaadun raikkaana. Lehmät eivät moiti viileää ilmaa, vaan talvellakin verhot voivat olla vähän auki.
Kesällä käytössä on erilaiset jäähdytysjärjestelmät, vesisuihkut tai puhaltimet.
Lehmillä on käytössään karjaharjat, joissa ne voivat käydä hieronnassa ja karvan puhdistuksessa omaan tahtiin.
Eläimillä on myös erilliset sairaskarsinat, joissa on pahnapohjat tai hiekkapohjat, josta ne pääsevät turvallisesti jalkeille. Poikivat eläimet asuvat rauhallisessa ja turvallisessa poikimakarsinassa. (Lehmät eivät synnytä, kuten usein kirjoitetaan.)
Enolaisten Voitto ja Rauni Pölösen Lola, parsinavettalehmä, oli kuvaushetkellä muutama vuosi sitten 17 vuotias pirtsakka lehmä. Lukuisten vasikkojen lisäksi se on tuottanut 150 tonnia maitoa. Parressa on eläintä hoidettu hyvin, muuten se ei olisi lähellä ajokortti-ikää. Pölösten lehmien tuotokset ovat korkeat ja lehmät elävät pitkään. Pölösten lehmät hoidetaan rakkaudella.
Lehmillä on aina ruokaa saatavilla
Eläimet voivat mennä lypsylle aina kun haluavat omasta vapaasta tahdostaan. Ainoa poikkeus on nuoret vastapoikineet nuoret hiehot, jotka aluksi pelkäävät outoa kokemusta.
Ruokintapöytä on aina täynnä ruokaa, jota voi syödä omaan tahtiin. Ruuasta otetaan päivittäin näytteet. Tarkat ruokintareseptit perustuvat meijerillä tehtyyn rehuanalyysin, joita tehdään joillain tiloilla jopa viikoittain.
Ruoka on tasapainotettu niin, että eläimet eivät ole lihavia tai laihoja. Eri rotuiset lehmät ovat erirakenteisia. Esimerkiksi Holstein-rotu on kookasta ja kulmikasta. Alkuperärodut, kuten kyyttö on pienirakenteinen ja siro. Maallikon on vaikea nähdä, koska lehmä on kuntoluokitukseltaan oikein ravittu.
Hyvinvointi ei riipu karjamäärästä
Robottinavetassa on yksi robotti tiettyä eläinmäärä kohti. Yleensä yksi robotti hoitaa 50 – 70 lehmää. Lypsyrobotti ilmoittaa ongelmasta vaikka keskellä yötä niin kauan, kunnes ongelma korjataan. Jos soittoon ei reagoida, robotti soittaa varanumeroon.
Isossa navetassa on enemmän työvoimaa, jolloin aktiivista seurantaa ei sielläkään laiminlyödä.
Robotti on yhdistetty dataan, joka ilmoittaa esimerkiksi pötsiongelmista ennen kuin hoitaja edes havaitsee oireita.
Suomalaisen tuotantoeläimen terveydenhuolto on parasta maailmassa. Taudit ovat kurissa, eikä eläimiä lääkitä tarpeettomasti.
Navetoissa on myös jatkuva kameravalvonta, jota seurataan kännykältä vaikka lomamatkalla jenkeistä, tuvan tai navettatoimiston monitoreista.
Kestävä lehmä
Lehmien jalostus on eri asia kuin lemmikkien jalostus. Pitkäaikaisella jalostustyöllä on saatu aikaan kestäviä lypsylehmiä, jotka voivat tuottaa vuodessa jopa 15 000 litraa maitoa.
Lehmien rakenne on jalostettu niin, että utareet ovat kintereiden yläpuolella. Ennen näki navetoissa lehmiä, joiden utareet olivat niin lähellä lattiaa, että nykyaikainen utareterveys oli vain haave.
Yksi tärkeä jalostustavoite on ollut vuosien ajan tasapainoinen ja kestävä rakenne. Jalostustyö on tärkeä osa nykyaikaista tuotantoeläimen hyvinvointia.
Kestävä lehmä ei kärsi, eikä sitä ylilypsetä.
Vasikka yleensä vieroitetaan emostaan, koska vasikalla ei ole navetassa sopivia olosuhteita. Joskus emo ei piittaa vasikastaan, joskus lehmä voi olla jopa vaaraksi jälkeläiselleen. Vasikkakarsinassa se on oman ikäisten lajitovereidensa seurassa. Siellä näkee niiden leikkivän ja nauttivan elämästään. Vasikat saavat maitoa niin paljon kuin haluavat. Kuva Erkki Välkkilän vasikoista artikkelista http://www.maaseutumedia.fi/vasikkakasvattamo-taynna-sopoliineja/.
Toimittajalta
Maaseutumedian isännällä, Hannu Koivistolla on pitkäaikainen farmaritausta ja 25 vuoden journalistitausta.
Pienessä navetassa lypsäjä on kovilla
”99 prosenttia nuorista tuottajista haluaisi rakentaa lehmilleen pihaton, missä ne saavat elää vapaasti, mutta se ei ole kaikille taloudellisesti mahdollista”, kertoo eläinlääkäri Stella Attia.
Lypsykarjanpito on kokopäivätyötä, jossa ollaan kiinni ympäri vuorokauden. Suomalaisella farmarilla on mahdollisuus lomituspalveluihin. Usein kuitenkaan lomittaja ei osaa kaikkia osa-alueita tai työtehtäviä.
Lomalta voi joutua usein palaamaan töihin, jos navetassa on ongelmia. Monet farmaripariskunnat eivät voi pitää koskaan yhtäaikaa lomaa.
Isommalla tilalla on varaa palkata työntekijöitä, jolloin farmarilla on myös vapaa-aikaa.
Uupumus on yksi suurin ongelma eläinten hyvinvoinnille. Uupumusta ei vähennä yhteiskunnan paineet, eikä farmarin työtä halveksivat kirjoitukset. Näissä kolumneissa on usein taustalla silkka tietämättömyys. Disinformaatiota on enemmän kuin informaatiota. Kirkko & Kaupunkilehden kolumnisti kirjoittaa: Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat.
Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat.
Artikkeliin on kerätty aineistoa lukuisista eläinlääkäreiden ja tuottajien haastatteluista vuosien ajan.
Lue myös http://www.maaseutumedia.fi/elainlaakarin-kommentti-voi-unicafe-hukassa-olet/
10 Kommenttia
Sen verran haluaisin tuoda faktaa tästä ihmemiehestä Kari Kuulasta, että hän ei edusta Kristinuskon näkemystä näillä järkyttävillä kirjoituksillaan. Kuula on tunnettu jo vuosikymmeniä yhtenä maan johtavista liberaaliteologeista, siis Raamatun sanan turhentajista. Eikä hän edusta myöskään evankelisluterilaisen kirkon kantaa. Hän on omissa mielikuvitusmaailmoissa haihatteleva TT.
Joka toinen vasikka on sonni. Sonnien elämä ei taida olla ihan samanlaista? Teurasmatkat ja itse teurastus, lyhyen elämän loppu on jokaisella naudalla stressaava. Jos eläin ei muka halua hoitaa jälkeläistään tai käyttäytyy aggressiivisesti sitä kohtaan niin eikö tule mieleen että jotain on ehkä pielessä kun maailman luonnollisin käytös ei toteudu?
Risto Nikula, evankelis-luterilaisella kirkolla sen paremmin kuin Raamatissakaan ei ole virallista kantaa tuotantoeläinten pitämisen eettisyyteen. Hän on jo useassa mediassa korjannut kolumninsa viestiä ja pyytänyt anteeksi sitä, että sen kritiikki osui hänen tarkoittamattaan hyvään suomalaiseen eläintenpitoon. Kritiikin kärki oli globaalissa näkökulmassa, jossa onkin paljon ongelmia.
Väitteesi “liberaaliteologista” ei pidä paikkaansa. Hän on virassa toimiva pappi, joka on kirjoittanut useita kristinuskon ydinasioista kertovia kirjoja eikä häntä voi niiden perusteella linjata sen enempää liberaaliksi kuin konservatiiviksikaan. Kari Kuula toimii kirkon pappina, ja tätä epäonnistunutta kolumnia lukuun ottamatta hän on tunnettu ja arvostettu, virassa toimiva pappi.
Ihan ihmeellinen pappi hän on. Ihmetyttävät nuo tuollaiset mielipiteet.
Heli Karhumäki
Olipa yllättävää, että tällä palstalla annat palautetta tuohon sävyyn.
Koko Suomen kristikansa tuntee ja tietää Kari Kuulan edustavan jotain muuta, kuin Pyhän Raamatun erehtymättömän Sanan mukaista oppia. Ja toisekseen se, että hän on kirkon virassa, ei puhdista hänestä liberaaliteologin nimeä. Myös olen jo pitkään ihmetellyt Sana lehden linjaa, kun otti Kuulan kirjoittajakseen, mutta ei sekään ihmetytä, kun vuodesta 1983 lähtien muistaakseni tuo lehti on meille tullut, lahjatilauksena, ei minun tilaamanani ja siitä alkaen olen jonkin verran lehteä lukenut.
Kysynkin. Mitä se on jos ei harhaoppia ja liberaaliteologiaa, kun väittää, ettei ihminen tarvitse pelastajaa, vaan eläimet?
Maidontuotannossa tuo vasikoiden jatkuva synnyttäminen ja vasikoiden erottaminen emostaan hyvin nuorena on eläinsuojelullisesti väärä toimintatapa. Vasikoiden aikainen erottaminen ja vasikkakarsinoiden kehuminen ei muutu hyväksyttäväksi näillä selityksillä. Pistäkää emäntä synnyttämään joka vuosi ja lapsi heti muualle niin saattaapi emännällä päässä viirata 1-4 vuoden sisällä.
Lehmä poikii. Ihminen synnyttää. Sallinet huumoripitoisen faktan.
Minkä takia vertaat luonnon olosuhteita kotieläintuotantoon?Minun mielestä väärä lähestymistapa aiheeseen. Esim. hirvi pärjää kyllä varsin hyvin suomen luonnossa. Olen muuten itse maidontuottaja ja maanviljelijä.
Hirvi pärjää jollain lailla Suomen luonnossa.Onko se “onnellisempi” kuin lehmä onkin eri juttu.Hirven täytyy olla koko ajan varuillaan petojen,metsästäjien ja liikenteen vuoksi.Talvella ravinnon saaminen vaatii koko ajan vaivannäköä.
Kumpikaan,lehmä tai hirvi ei ymmärräå kuolevansa mutta hirvellä kuolema on huomattavasti epämiellyttävämpi.Joko hitaasti ja kivuliaasti tautiin tai vähän nopeammin ja kivuliaammin petojen raatelemana.Armeliain taitaa olla nopeasti hirvikiväärin luotiin.
Jos näin ihmisen näkökulmasta pitäisi valita niin valitsisin lehmän elämän mieluummin kuin hirven.
Niin vielä tuosta hirven ja lehmän elämästä.Lehmällähän on työterveyshuolto.Jos vatsa(t) ei toimi niin ne lääkitään ja sorkat hoidetaan.Kivennäiset ja vitamiinit annostellaan eteen.Hirven pitää sairautensa ja vammansa vain kärsiä tai kuolla.
Yhteistä kummallekin on että ne useimmiten syödään kuoleman jälkeen.