Tiedemiesten ilmastomuutosväittely osoittaa, että IPCC:n väitteet ilmastomuutoksesta ovat kelvottomia. Tuhannet tiedemiehet eri puolilla maailmaa ovat kyseenalaistaneet IPCC:n ilmastomallit ja laskelmat, mutta silti raportteihin tukeudutaan joka puolella maailmaa.
Alla olevan väittelyn ovat kirjoittaneet emeritusprofessorit Seppo Ruottu ja Pertti Sarkomaa.
Kirjoittajat ovat väitelleet Raportista ja IPCC:n ilmastomalleista Akatemia professori, Helsingin yliopiston meteorologian professori Timo Vesalan ja Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja, professori Ari Laaksosen kanssa.
Kirjoittajien suureksi yllätykseksi perehtyminen IPCC:n ilmastomalleihin osoitti, että niiden tuhannet laatijat eivät ymmärrä ilmastotutkimuksen tieteellisen perustan muodostavien termostatiikan ja -dynamiikan alkeitakaan.
Johdanto
Ilmasto on aina muuttunut tavalla, jota ei voi ennustaa a) koska siihen vaikuttavat monet ennustamattomat tekijät, b) ilmastomallien fysikaalisten epätarkkuuksien vuoksi c) mallien numeeristen virheitten vuoksi. Sen sijaan globaalin ilmaston muuttujien, kuten hiilidioksidin, vaikutukset voidaan arvioida olennaisesti oikein termostatiikan ja -dynamiikan avulla.
Termostatiikka ja -dynamiikka ovat eksakteja tieteitä, jotka perustuvat termostatiikan kolmeen pääsääntöön ja alkuaineitten, liikemäärän ja energian säilyvyyteen, ja jotka johtavat tulokset mainituista luonnonlaeista matemaattisesti. Termostatiikka ja -dynamiikka muodostavat kaikkien fysikaalisten ja kemiallisten prosessien tutkimuksen tieteellisen perustan. Emeritusprofessorit Pertti Sarkomaa ja Seppo Ruottu (jäljempänä Kirjoittajat) ovat opiskelleet, kehittäneet, opettaneet ja soveltaneet termostatiikkaa ja -dynamiikkaa 1960-luvun lopulta alkaen ja Kirjoittajien pätevyys mainituilla tieteenaloilla on kiistaton.
Kirjoittajat ovat tutkineet ilmakehän hiilidioksidin vaikutusta globaaleihin lämpötiloihin ja perehtyneet IPCC:n ilmastomalleihin ja laatineet tutkimuksistaan raportin ”Climate Change and Use of Fossil Fuels” (jäljempänä Raportti). Siinä Kirjoittajat ovat osoittaneet IPCC:n ilmastomalleissa lukuisia virheitä, joista kukin erikseen tekee niistä kelvottomia tutkittaessa hiilidioksidin vaikutusta globaaleihin lämpötiloihin.
Kirjoittajat ovat pyytäneet IPCC:n sihteeristöä välittämään Raportin asiantuntijoilleen palautteen saamiseksi, mutta IPCC:n sihteeristö ei ole vastannut pyyntöömme. Sen sijaan Kirjoittajat ovat väitelleet Raportista ja IPCC:n ilmastomalleista Akatemia professori, Helsingin yliopiston meteorologian professori Timo Vesalan ja Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja, professori Ari Laaksosen kanssa.
Yhteenveto
Keskeiset tulokset Raportin teorian mukaan laaditulla SRclimate mallilla tehdyistä laskelmista on esitetty Raportin Appendix 4:n kuvissa 1 – 10. Vesala tai Laaksonen eivät ole osoittaneet niissä ainuttakaan virhettä. Vesala ei kommentoinut mainittuja kuvia ja Laaksonen kommentoi vain kuvaa 1, ja sitäkin väärin. SRclimate malli perustuu luonnonlain asemassa oleviin ilmakehän kaasun, pisaroitten ja partikkelien (entiteettien) alkuaine-, yhdiste-, liikemäärä-, energia- ja lukumäärätaseisiin ja fysiikan lakien mukaisiin siirtoyhtälöihin. Kun lisäksi Appendix 4:n kuvat 1 – 10 osoittavat, että SRclimate malli tuottaa nykytilanteessa empiirisen tiedon epävarmuuden puitteissa oikeat tulokset ja vastaa empiirisen tiedon epävarmuuden puitteissa oikein laskennan reunaehtojen kaikkiin muutoksiin, se täyttää kaikki oikean globaalin ilmastomallin ehdot.
Kirjoittajien suureksi yllätykseksi perehtyminen IPCC:n ilmastomalleihin osoitti, että niiden tuhannet laatijat eivät ymmärrä ilmastotutkimuksen tieteellisen perustan muodostavien termostatiikan ja -dynamiikan alkeitakaan. Väittelyissä Laaksonen ja Vesala toistivat kategorisesti IPCC:n ilmastomallien laatijoitten virheellisiä käsityksiä, jotka Kirjoittajat kumosivat.
Väittely Akatemia professori, Helsingin yliopiston meteorologian professori Timo Vesalan kanssa
IPCC:n ilmastomalleissa pilvien vaikutus ilmakehän säteilyyn lasketaan virheellisesti käyttäen heuristista pilvipalautetta. Siksi Kirjoittajat kysyivät Vesalalta ymmärtääkö hän, että pilvet vaikuttavat globaaleihin lämpötiloihin vain radianssiyhtälön lineaaristen säteilykertoimien kautta? Vesala vastasi seuraavasti:
Tämä asia näin lyhyesti muotoiltuna on riittämätön mulle että pystyisin vastaamaan kyllä tai ei. Lisäksi en ole itse tai mun tutkimusryhmäni koskaan varsinaisesti mallintanut säteilyn kulkua ilmakehässä. Tuota voisitte kysyä muualta. Olen turhaan tässä asiassa välikätenä. Olen aikoinaan tutkinut pisaroiden tiivistymistä ja höyrystymistä, mukaan lukien pilvet. Nykyään mun ryhmän tutkimusaiheet ovat mikrometeorologia ja biogeokemialliset kierrot.
Vesalan vastaus osoitti, että ainakaan Akatemiaprofessori, Helsingin yliopiston meteorologian professori Vesalalla ei ollut mitään edellytyksiä ymmärtää ilmakehän hiilidioksidin vaikutusta maapallon pinnan keskilämpötilaan.
Kirjoittajat kysyivät 9.5.2019 Vesalalta: ”Lähdetkö mukaan tiedotteeseen, jossa vain myöntämäsi IPCC:n väitteen perusteen laskelmien virheet saatetaan yleiseen tietoon?”
Vesala vastasi seuraavasti: …. En ole mukana tiedotteessa. Koko asia vaatii enemmän työtä ja tutustumista, johon osaan olen varmasti kykenevä, mutta nyt ei yksinkertaisesti ole aikaa. Anteeksi vaan.
Väittely Vesalan kanssa päättyi tähän.
Väittely Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja, professori Ari Laaksosen kanssa
Kirjoittajat kommentoivat Laaksosen lukuisia vääriä väitteitä vain siinä määrin, kuin on tarpeen Laaksosen termostatiikan ja -dynamiikan täydellisen ymmärtämättömyyden osoittamiseksi.
Laaksonen väitti: … On aivan selvää, että millään hetkellä pilvet eivät peitä kuin jonkin prosenttiosuuden pinnasta. Jos tarpeeksi pitkään mitataan, voidaan saada keskimääräinen prosenttiosuus. Tämä määrää maapallon albedon. Ilmaston muuttuessa tämä prosenttiosuus voi muuttua ja albedo sen mukana. Aivan lapsellista inttää vastaan”
S&R: Laaksosen väite on sekavuudessaan ja epäloogisuudessaan uskomaton. Laaksosenkin luulisi ymmärtävän, että kunakin hetkenä kaikkialla maapallolla ilmakehän hetkellisen paikallisen heijastussuhteen määrää hetkellinen paikallinen pilvisyys. Määritelmän mukaan paikallinen pitkän ajan keskimääräinen heijastussuhde on hetkellisten paikallisten heijastussuhteitten pitkän ajan aikakeskiarvo. Tästä seuraa matemaattisesti, että paikallinen pitkän ajan keskimääräinen heijastussuhde on pitkän ajan jokaisen hetken paikallisen pilvisyyden, eikä vain pilvettömien hetkien funktio. Ilmakehän pitkän ajan keskimääräinen globaali heijastussuhde on hetkellisten paikallisten heijastussuhteitten aika- ja pinta-alakeskiarvo ja näin ollen pitkän ajan jokaisen hetken ja ilmakehän jokaisen pisteen pilvisyyden funktio. Paikallisen, saati globaalin pilvisyyden pitkän ajan keskiarvo ei ole missään nolla.
Laaksonen väitti: … Tällä hetkellä näyttää siltä, että pilvipalaute olisi lievästi positiivinen, mutta en yhtään ihmettelisi jos vastakkaisiakin tuloksia vielä saadaan. Niin käy usein kun jostain asiasta vallitsee suhteellisen suuri epävarmuus.
S&R: Kirjoittajien käsityksen mukaan vain IPCC:n ennusteita tukemaan tarkoitettu Laaksosen väite, että globaalin pilvisyyden lisääntyessä maapallon pinnan keskilämpötila suurenee, (positiivinen pilvipalaute) on järjetön. Tiedetään, että ilmakehän nykyinen globaali pilvisyys heijastaa auringon säteilystä noin 30 % ulkoavaruuteen. On järjetöntä väittää, että jos auringon säteilyä heijastava globaali pilvisyys lisääntyisi, heijastussuhde pienenisi. Laaksonen perustelee järjetöntä väitettään vain sillä, että niin voi tapahtua. Ei todellakaan voi.
Kun pilvien vaikutusta maapallon pinnan keskilämpötilaan tutkitaan säteilyenergiasiirron teorian mukaan, todetaan, että maapallon pinnan lämmetessä pilvet vastustavat voimakkaasti lämpenemistä (negatiivinen pilvipalaute) ja maapallon pinnan jäähtyessä vastustavat voimakkaasti jäähtymistä (positiivinen pilvipalaute). Jos pilvipalaute olisi positiivinen maapallon pinnan lämmetessä, kuten meteorologit väittävät, se olisi negatiivinen maapallon pinnan jäähtyessä. Tällöin lämpeneminen ja jäähtyminen olisivat itseään ylläpitäviä prosesseja, joiden seurauksena maapallon pinnan lämpötila vaihtelisi loputtomasti äärimmäisyydestä toiseen, jolloin nykymuotoista elämää ei olisi koskaan syntynyt.
Laaksonen kysyi: Mikä on se fysikaalinen mekanismi, jolla ilmakehässä lilluva alle mikrometrin kokoinen aerosolipisara jäähtyy ympäröivää kaasua kylmemmäksi niin, että siihen alkaa tiivistyä vettä? Ja vaikka sen jokin, minulle tuntematon luonnonilmiö jäähdyttäisikin, niin miten se voi olla lämpenemättä kaasun lämpöiseksi alle millisekunnissa?
S&R: Laaksosen mieltä kovasti askarruttanut mekanismi on esitetty matemaattisesti Raportin Appendix 6:ssa. Termostatiikan 1. pääsäännön mukaan veden lauhtuminen ja höyrystyminen pisarasta edellyttävät energiavirtaa kaasun ja pisaran välillä. Termostatiikan 2. pääsäännön mukaan nämä energiavirrat edellyttävät lämpötilaeroa kaasun ja pisaran välillä. Siksi höyrystymisen ja lauhtumisen laskenta edellyttää Raporttimme Appendix 6:ssa esitettyjen ilmakehän kaasulle, pisaroille ja partikkeleille (entiteeteille) kirjoitettujen energiataseitten ratkaisemista reunaehtoineen. Ilmakehän entiteettien lämpötilat ja niiden väliset vesivirrat saadaan näitten yhtälöitten ratkaisuista.
9.9.2019 viestissään Laaksonen väitti: … te keksitte satuja joiden mukaan pisarat ovat ilmaa kylmempiä, mistä syystä ilmastomallit ovat pielessä. Miksi haaskaisin aikaani tällaisten satujen perusteella kirjoitettujen yhtälöiden tutkimiseen?
S&R: Termostatiikan 1. pääsäännön mukaan lauhtuminen ilmakehässä edellyttää energiavirtaa kaasun ja pisaran välillä, joka termostatiikan 2. pääsäännön mukaan edellyttää lämpötilaeroa kaasun ja pisaran välillä. Laaksosen väite osoittaa ilmastotutkimuksen tieteellisen perustan täydellistä ymmärtämättömyyttä. Sitä osoittaa myös, että Laaksosen mukaan luonnonlakeihin perustuvat ilmakehän entiteettien alkuaine-, yhdiste-, liikemäärä-, energia- ja lukumäärätaseyhtälöt ovat satujen perusteella kirjoitettuja. Laaksonen ei olisi voinut tämän varmemmin todistaa täydellistä termostatiikan ja -dynamiikan ymmärtämättömyyttään.
Väittelymme lopuksi Kirjoittajat esittivät Laaksoselle IPCC:n ilmastomallien seuraavat neljä virhettä, joista kukin erikseen tekee IPCC:n ilmastomalleista käyttökelvottomia
- IPCC:n ilmastomallien 3-ulotteisuus ja aikariippuvuus.
Ilmakehän tila kyetään ennustamaan pääpiirteissään enimmillään 3 vuorokauden ajalle. 3-D aikariippuvien ilmastomallien käyttökelpoisuus ilmastomuutosten tutkimiseen edellyttäisi, että ilmakehän hetkelliset ja paikalliset tilat kuten kaasun, hiukkasten ja pisaroitten nopeudet, pitoisuudet ja lämpötilat, pystyttäisiin ennustamaan oikein kaikkialla ilmakehässä kymmenien vuosien laskenta-ajalle. Tämä ei koskaan tule olemaan mahdollista.
- IPCC:n ilmastomallit eivät kykene ennustamaan pilvisyyden muutoksen vaikutuksen maapallon pinnan keskilämpötilaan etumerkkiäkään.
Tämä todetaan artikkelissa Mark D. Zelinka, David A. Randall, Mark J. Webb and Stephen A. Klein, Clearing clouds of uncertainty, NATURE CLIMATE CHANGE | VOL 7 | OCTOBER 2017. Artikkelin kirjoittajien toteamuksesta seuraa, että IPCC:n ilmastomallit ovat käyttökelvottomia, koska pilvisyys dominoi täysin maapallon pinnan keskilämpötilaa.
- IPCC:n ilmastomalleissa ilmakehän säteily lasketaan säteilyenergiansiirron teorian vastaisesti.
Kuten Kirjoittajat ovat edellä osoittaneet, IPCC:n järjettömät väitteet maapallon pinnan keskilämpötilan suurenemisesta 2 – 5 ℃ hiilidioksidipitoisuuden suuretessa 300 ppm:stä 600 ppm:ään perustuvat täysin virheelliseen ilmakehän säteilyn laskentaan ja sen myötä täysin virheelliseen käsitykseen pilvien vaikutuksesta maapallon pinnan keskilämpötilaan.
Säteilyenergiasiirron teorian mukaan säteenpituudet ilmakehässä ovat niin suuria, että kaikilla ilmakehän termisen säteilyn säteilynauhojen taajuuksilla ilmakehän säteily on Planckin lain säteilyä. Koska Planckin laki määrää spektrisen radianssin maksimin, ilmakehän yhdisteitten moolitiheyksien suureneminen ei suurenna ilmakehän termistä säteilyä maapallon pintaan eikä maapallon pinnan keskilämpötilaa. Jos näin ei olisi, maapallon pinnan lämpeneminen ja jäähtyminen olisivat itseään ylläpitäviä prosesseja ja maapallon pinnan lämpötila vaihtelisi loputtomasti äärimmäisyydestä toiseen.
- IPCC:n lämpenemisennusteissa pilvisyyden suurenemisen on oletettu pienentävän auringon säteilyn globaalia heijastumista
Kirjoittajat viittaavat sivun 3, 1. ja 2. kappaleessa esittämäänsä. Koskaan, missään tai millään pisaramäärällä ei ole havaittu ilmakehän pisaramäärän suurenemisen pienentäneen auringon säteilyn heijastumista paikallisesti eikä globaalisti, joten IPCC:n lämpenemisennusteitten kohdan 4 oletus, on täysin väärä. Kun pilvet dominoivat täysin maapallon pinnan keskilämpötilaa, myös IPCC:n lämpenemisennusteet ovat täysin vääriä.
Esittämättä kohtiin 1 – 4 vastaväitteitä Laaksonen lopetti väittelyn hupaisalla viestillään: Seppo, sinulla ei tunnu olevan mitään edellytyksiä ymmärtää ilmakehän ilmiöiden fysiikkaa. Eipä aihetta enempään.
Edellinen artikkeli aiheesta tässä. Mukana myös tutkimus PDF:nä.
7 Kommenttia
Kysyin Ari Laaksoselta, miksi kasvihuoneisiin pumpataan CO2 n.1500 ppm, jos kerran CO2 on niin voimakas kasvihuonekaasu…saamatta vastausta.
Hei. Olisko juuri siksi, että se on voimakas kasvihuonekaasu? Kasvihuonekaasut voivat sitoa lämpöä ja aiheuttavat kasvihuoneilmiön. Kasvithan tarvitsevat kasvuravinnokseen (ja yhteyttämiseen?) hiilidioksikidia (CO2).
Hiilidiokdikin käytön kasvihuoneissa pitäisi olla käytännön osoitus siitä, että hiilidioksiki on kasvihuonekaasu, joka sitoo lämpöä, jonka maapallo säteilee aurinkoon. Sitten hiilidioksiki vapauttaa osan tästä lämmöstä takaisin maapallolle ja osa karkaa avaruuteen. Siksi ilmastonmuutoksen estämiseksi halutaan rajoittaa hiilidioksikin päästämistä ilmakehään..
Toivoisin ilmastonmuutokseen uskovien ja sen kieltävien välille kunnioittavampaa ja kuuntelevampaa dialogia. Kuunnellaan ne lähtökohdat ja perustelut, miksi uskotaan tai ei uskota ilmastonmuutokseen. Nyt näyttää siltä, että eri leirissä otetaan eri perustelut, eikä dialogia tai kohtaamista oikeasti synny.
Professorit Ruottu ja Sarkomaa ovat haastaneet avoimesti johtavat meteorologit Ari Laaksosen ja Timo Vesalan, mutta laihoin tuloksin.
Ilmastotieteen hiilidioksidi itse ei lämmitä ilmaa vaan se lisää vesihöyryn määrää. Sataako kasvihuoneissa?
Hiilidioksiidi itse lämmittää, mutta samalla lämmenneeseen ilmaan pystyy sitoutumaan enemmän vettä, joka lisää hiilidioksiidin lämmittävää vaikutusta. Samoin käy kasvihuoneissa. Kyse on suhteellisesta kosteudessa. Saunassa lämmön noustessa, ilma kuivuu. Veden määrä ei sinänsä vähene, mutta koska ilman kyky sitoa vettä kasvaa, niin se tuntuu kuivemmalta ja siksi voi heitellä kiukaalle reilusti vettä, ilman että seinät ja katto alkavat valumaan vettä. Näin voi kuitenkin käydä huonosti tuulettuvassa saunassa lämpötilan laskiessa. Ilma ei enää kykene sitomaan vettä samalla tavalla.
Eli kyllä ilmastotieteen hiilidioksiidi lämmittää, mutta ilma lämpenee vielä lisää, johtuen vesimäärän kasvusta. H2O on myös kasvihuonekaasu.
Hiilidioksidi seuraa viiveellä lämpötilaa.
Vähäisenä, mutta välttämättömänä kaasuna kasveille ja siten myös kaikelle elolliselle, meidän tulisi tuottaa sitä puhtaammin ilmakehään.
Hiilildioksidivouhotus on lillukanvarsilla leikkimistä.
Kattelin tuossa ei poliitista ilmastoohjelmaa
Ilmasto ja ilmastonmuutos 2 (opettaja Ruoho)