S-ryhmän uusi pääjohtaja Hannu Krook hakisi tehokkuutta maatilojen tilakokoja kasvattamalla, MT uutisoi.
Krook vertaa Suomen tilakokoja Ruotsiin ja Tanskaan. Krookin mukaan volyymin kautta viljelijät voisivat saada enemmän tuottoa.
Tilakoot ovat kasvaneet, ja kasvavat. Jos vauhtia halutaan lisää, kuka sen rahoittaa? Tilakoko ei ole menestyksen mittari.
Jättitilat eivät eivät ainakaan kuluttajaa kiehdo. Kaupan tehokkuudessakin olisi parantamisen varaa.
Artikkelikuvan Claas ja tämä Fahr ovat saman pitäjän pelloilla. Suomessa tilakokoja ja toimintatapoja on hyvin erilaisia.
Tilakokoja on Ruotsissakin erilaisia
Pääjohtajan viittaamassa Tanskassa tilakoot ovat suuri, varsinkin sikataloudessa. Myös tilakohtainen velkamäärä on hulvaton ja riskit valtavia.
Ruotsissa peltoviljely on keskittynyt etelään, Skooneen. Ruotsi ei ole Skoone. Esimerkiksi Smoolannissa tilakoot ovat varsin pieniä. Smoolanti sijaitsee paljon etelämpänä kuin Hanko.
Smoolandia voisi kutsua Snoolanniksi, eli pihimaaksi, tai Ruotsin Laihiaksi. Siellä tilanpito on tarkkaa, traktorit pieniä, tilakohtainen karjamäärä vaatimaton.
Maatilojen puutarhat ovat siistejä ja aidat maalattuja. Skoonen laajoilla aukeilla peltoa piisaa, ettei silmä pökkää.
Olen kuullut tarinaa Smoolantilaisten sukupolvenvaihdoksesta. Tila lahjoitetaan seuraavalle sukupolvelle ja piirongin laatikkoon jätetään kruunuja alkupääomaksi.
Suomessa sukupolvenvaihdoksessa jatkaja maksaa vanhan isännän velat pois. Maatalous on pääomavaltainen ala. Vain rohkea lähtee heti lisäämään riskiä ottamalla laajentamiseen lisää lainaa.
Maatilan tehokkuus ja kannattavuus tuskin yksin koosta kiinni
Jokaisella toimialalla, niin kaupassa kuin maataloudessa ihaillaan suuruuden ekonomiaa.
Kaupan alalla pätee suuruuden ekonomia. Valtavat marketit jatkavat kasvuaan.
Maataloudessa on tilakohtaista, milloin järkevät rajat tulevat vastaan. Yläkuolokohta voi toiselle olla 800 hehtaaria, toiselle 50 hehtaaria.
Metsäisessä Suomessa tilukset ovat pieniä ja etäällä toisistaan. Itsellä 250 hehtaarin pinta-ala alkoi olla maksimi. Yli kymmenen kilometrin siirtymät raskaiden koneiden kanssa söivät aikaa ja rahaa.
Muistan nähneeni joskus tutkimuksen, jossa todettiin 200 emakon yhdistelmäsikalan olevan kustannustehokkain (edit: 19:42). Perhekokoinen eläintila oli tutkimuksen mukaan kilpailukykyisin. Siitä kasvattamalla kustannukset lähtevät kasvaman. Oman työn ja oman kontrollin osuus vähenee.
Lantamäärän kasvaessa lietteen siirtomatkat pitenevät ja niin edelleen.
Tehokkuus ja kannattavuus maatilalla ei ole ainoastaan koosta kiinni.
MTK:n Marttilan viisas heitto
MT siteeraa Juha Marttilaa: “S-ryhmä voisi nostaa vahvemmin esiin suomalaisen tuotannon vahvuustekijöitä, mutta se on kovin laimeaa. Vieläkään ei lihatiskillä näy possun saparokylttejä, että joista selviäisi, miksi suomalainen maksaa enemmän.”
Toimittajan, entisen maajussin neuvot kaupan tehokkuuden lisäämiseksi
Unicafen Hese-Salmelan ulostulo reilu vuosi sitten kuohutti somea. He väittivät lehmien syövän rehua. Heidän resepteillään eläimet olisivat kuolleet pötsivaivoihin alle kahdessa päivässä ruokinnan aloittamisesta. http://www.maaseutumedia.fi/elainlaakarin-kommentti-voi-unicafe-hukassa-olet/
S-ryhmän pääjohtajan ymmärrys alkutuotantoa kohtaan lienee vaatimaton. Siinä missä kauppa tekee uusia seiniä kassavirrasta, maatilan joutuu investoimaan velkarahalla.
Suomalaiset ruuan raaka-aineet ovat Euroopan halvimpia, kaupan kassalla sitä ei huomaa. Elämme erikoisessa vapaassa markkinassa.
S-Ryhmä toimii kotimaisemmin kuin Lidl myymällä runsaasti kotimaista direktiivit täyttävää lihaa. Lidlin liha- ja lihajalostetavarasta on yli puolet tuontitavaraa, joka ei täytä direktiivejä.
S-Ryhmä toimii kotimaisemmin kuin Lidl myymällä runsaasti kotimaista direktiivit täyttävää lihaa. Lidlin liha- ja lihajalostetavarasta on yli puolet tuontitavaraa, joka ei täytä direktiivejä.
Saksassa viljellään erilaisia maatalouden piilotukia ja kevennettyjä verojärjestelmiä paikkaamaan maatalouden tulovirtaa ja kannattavuutta. http://www.maaseutumedia.fi/sianlihan-tuottajahinta-saa-saksassa-tukea/
Muistinvaraisesti Suomessa on Euroopan eniten kaupan seiniä asukaslukuun nähden.
Jos Ruotsiin verrataan, ainakin Malmössä on paljon pieniä kivijalka- ja kulmaputiikkeja. Suomessa pienten kauppojen osuus vähenee ainakin maaseudulla hypermarkettien imuroidessa asiakkaat.
Kasvaisiko kaupan tehokkuus pidentämällä kiinteistöjen käyttöikää? Tekisi mieli vaatia kaupalta lisää tehokkuutta hävikin vähentämisellä, vaikka siirtämällä hävikkiä teollisuudelle.
Onko kaupalla varaa vähentää kiinteistökuluja ja henkilöstökuluja esimerkiksi automatisointia lisäämällä? Ei joka Salessa montaa myyjää tarvita.
Ei kommentteja