Ammattinsa osaavia ihmisiä on arvostettu kautta aikojen. Käytännön työ on hionut heidän ammattitaitonsa huippuunsa. Työn tekeminen nuhteettomasti ja kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla ei enää riitäkään.
Alati kasvava kurssien, koulutusten ja sertifiointien tehtailu on tehnyt ammattinsa osaavista ihmisistä byrokratian sätkynukkeja ja lypsylehmiä.
Monipuolista työtä koneurakoinnissa tekevä ammattilainen tarvitsee melkoisen määrän erilaisia kortteja, jotta voisi laillisesti tehdä eteen tulevia töitä. Kortit vaaditaan, vaikka kyseistä työtä vuosikymmeniä tehnyt ei koskaan olisi työssään aiheuttanut vahinkoa sen kummemmin ihmisille, ympäristölle kuin omaisuudellekaan.
Olisi vähintäänkin kohtuullista kouluttaa vain ne, joiden työn jäljessä on toivomista tai ne, jotka ovat työssään vahinkoa aiheuttaneet.
Jos korteista halutaan kaikesta huolimatta pitää kiinni, niin miksi emme voisi hyödyntää nykytekniikkaa? Netissä on helppo kurssittaa ja kuulustellakin ihmisiä tärkeiksi koetuista asioista. Ja tentit voitaisiin pitää silloin, kun se heille parhaiten sopii.
Jos netti tuntuu arveluttavalta, niin ammattitaitoahan voitaisiin tutkia näyttöjen perusteella. Ammattioppilaitoksissa on käytössä näyttötutkintojärjestelmä, jolla opiskelija osoittaa ammattiosaamisensa oikeassa työympäristössä.
Samasta järjestelmästä voitaisiin taatusti räätälöidä työelämäänkin vähemmän byrokraattinen, edullisempi ja todellista osaamista mittaava menetelmä.
Pelkkä nyrkin puristelu taskussa ja hampaan pureminen ei auta. Nyt tarvitaan kehittävää keskustelua kentällä havaituista vakavista ongelmista, joita direktiivinikkarit ovat aiheuttaneet.
Teksti, kolumnisti Jaakko Kallsten
2 Kommenttia
Asiapuhetta mutta tuskin auttaa tähän euvostoliiton byrokraattien luomisvimmahan.
Aiheeseen tulee vielä kouluttajan näkemys.