Tohtoreita leivotaan kiihtyvään tahtiin. Kaksikin väittelijää havaitsi vuosikymmenen alussa, että maatalous on hävittämässä peltolinnustoa. Molempien mielestä pitäisi siirtyä uudelleen avo-ojiin. Mielellään ojanpientareet saisivat puskittua. Avo-ojitus olisi avainsana.
Maatalous on tohtoritason aivoitusten mukaan Itämeren saastuttamisen ohella hävittämässä linnutkin. Melkoisia tuholaisia tuntuvat olevan viljelijät. Saa nähdä, koska porukkaa aletaan vaatia tekosistaan tilille. On taidettu jo aloittaa.
Tohtorit suosittelevat karjanpidon aloittamista eteläsuomalaisille tiloille heti, kun salaoja on saatu tukituksi ja avo-oja auki. Myös sekamaataloutta tulisi suosia, mitä se sitten lieneekin. Se ei väitöskirjoista aivan selviä.
Tällaiseen tulokseen on päädytty vuosien tutkimisella ja maan parhaiden panosten käytöllä. Moisen viisauden edessä vetää hiljaiseksi. Vähän pelottaakin. Kuinka voikaan olla niin, että ammattiviljelijä tietää vähemmän ammattiinsa liittyvistä asioista kuin kukaan toinen?
Avo-oja -lintuviljely käyntiin?
Pitäisikö nyt ruveta viljelemään kiuruja, peltosirkkuja, kuoveja ja töyhtöhyyppiä? Ravintolasta, grillistä ja marketistahan ruoka saadaan. Niihin sitä kyytätään suihkumoottorit savuten joka puolelta maapalloa, Uutta-Seelantia ja Argentiinaa myöten. Otsonikerros vain pölisee. Mihinkä tässä viljelijää tarvitaan?
Viiriäisiä, strutseja ja fasaaneja tarhataan vähäisessä määrässä. Siitäkin on sanomista jo tullut. Kasvatusmetodit eivät täytä siivekkäiden luonnonmukaisia tarpeita. Tautejakin esiintyy. Tarvitaan kaiketi todellinen ruokapula, ennen kuin viljelijää aletaan arvostaa.
Koulutus maksaa
Ainakin Joensuussa ja Kuopiossa on uskallettu laskea, kuinka paljon tohtorin kouluttaminen maksaa. Tohtorintutkinnon keskimääräiset kustannukset Joensuun yliopistossa olivat noin 249 234 euroa. Kuopion yliopistossa hintalapuksi muodostui 442 000 euroa.
Ottamatta kantaa saatujen lukujen oikeellisuuteen satunnainen pähkäilijä voi todeta, että hintavaa on. Tuoreella tohtorilla on 30 – 40 vuotta aikaa maksaa siihenastinen ylläpitonsa takaisin yhteiskunnalle. Ei taida kaikilta onnistua.
Onko tutkimusaiheista pulaa?
Tohtoreita valmistuu suoraan työttömyyskortistoon ilmeisesti kiihtyvällä vauhdilla. Siinä ei ole mitään ihmettelemistä. Hyväksytty väitöskirja todistaa vain sen, että asianomainen on kyennyt enemmän tai vähemmän itsenäisesti ottamaan selvää väitöskirjansa aiheesta.
Tutkimusaiheista taitaa olla huutava pula. Siihen viittaavat alussa mainitut peltolintututkimukset. Noiden väitöskirjojen valaisema tieto olisi saatu toiskan paapalta kahvit tarjoamalla. Toiskan paappa kun seuraa luonnon tapahtumia kiinteästi.
Toiskan paappa olisi voinut myös valaista, ettei moisella tiedolla juuri mitään tee. Tärkeämpää olisi selvittää, kuinka maatalouden tuotantokykyä saataisiin kohennetuksi. Lisäksi paapan mielestä pitäisi selvittää, kuinka maataloustuotannon kustannuksia voitaisiin alentaa tuotannon tehokkuudesta tinkimättä.
Kuka palkkaisi tohtorin?
Viljelijät, yrittäjät, isot ja pienet, etsivät vaivojaan säästämättä henkilöitä, joilla olisi tarjota firmojensa kilpailukykyä tehostavia tiedonjyviä. Sellaisista työntekijöistä tapellaan.
Millään en keksi firmaa, joka haluaisi investoida peltolintutietäjään. Ettei vain kävisi niin, että tuon sortin tutkijat päätyvät viherpiipertäjien kaarteihin politikoimaan.
Siellä aina ystävä.
Kuvassa Antti Riihimäen esittelemä salaoja-aura.(Kuva Hannu Koivisto)
5 Kommenttia
Tommosia arvailuja niitä syntyy kun ei tiedä maatloudesta mitään samaa tietämättömyyttä ilmenee susipolitiikassakin tarttis jakaa susikannat asukasluvun mukaan lääneittäin ps vieläkö salaojat toimii tavastkengällä
Maajusseilla jos kellä ei ole paljon varaa nimitellä toisia yhteiskunnan eläteiksi!
Enkä minäkään moista huutelua hyväksy heitäkään kohtaan – ruoan tuottaminen on kunniallinen ammatti, kuten tieteen tekeminenkin. Elämme yhteiskunnassa, jossa on porukalla sovittu, että molempiin satsataan – ja lukemattomiin muihinkin juttuihin.
En muuten tunne yhtään viljelijää, joka pakinoitsijan tavoin viittaisi kintaalla luonnonarvoille, vaikkapa niille peltolinnuille. Useimmat ovat jo sen verran ammattiansa varten kouluja käyneet, että ymmärtävät myös ne selvät hyödyt, jotka viljelijäkin saa lintujen ja hyönteisten monimuotoisuudesta.
Kyllä se on hyvä että koulua käydään ja koulutuksia. Niistä saa aina jotain uutta tiedon jyvää. Mutta itse olen todennut niinkuin vanha kansa sanoo että työ tekiäänsä opettaa ja virheistä opitaan. Ei noista maistereista ja tohtoreista juurikaan iloa ole tälle yhteiskunnalle kuten myös insinööreistä. He ovat kansakuntaa kellä ei ole pienintäkään käden taitoa ja sitä niin sanottua maalaisjärkeä. Käydään vaan koulua ja luetaan kirjoja ja ollaan sitten tosiviisaita. Metallialan koulussa tein joskus ammattikorkean piirtämiä osia ja jokaisen piirustuksen sai lähettää vähintään kerran takaisin. Paperilla kyllä näytti hyvältä mutta käytännön toteutus mahdoton. Ja kyllä ne parhaimmat innovaatiot lähtevät käyytännön töistä kyläseppien pajoista ja ihmisten pajoista. Ensin on tarve ja sitten se perus duunari yrittäjä kehittää sen. Esim vaihtolavat kyllä se on se autoilia sen ajatuksen kehitellyt että mites sais kivasti auton monikäyttöisemmäksi. Ei ole tohtori tätä keksinyt kirjoja lukemalla. Maatalouskoneet on lähes kaikki peräisin jonkun isännän sivuelinkeinosta. Esim horch. Lähtenyt tekemään ensin maapohjaisessa peltihallissa omia koneita jonka jälkeen naapureille. Eipä ollutvtässäkään maisteri tutkintoa. Kyllä näitä riittäisi ja etenkin insinöörien aivoituksia ja kämmejä jotka olisi päivän selviä asioita jos olisi elämmässä muutakin tehny kun lukenu kirjoja ja ollu sokoksessa myymässä hajuvesiä. Kiitos!
Arvoisa maatalousyrittäjä, viestisi putkahti vasta nyt silmiini. Pahoittelen viivettä julkaisussa. Kiitos kommentistasi.
Pakina on tietysti pakina, mutta kyllä toivoisin, että vakavaksi julkaisuksi pyrkivässä Maaseutumediassa edes pikkuisen mietittäisiin, millaisten ennakkoluulojen ja harhakäsitysten antamaan varmuuteen julkaistavat tekstit perustuvat. Sen enempää Jussi-faarin pakina kuin 22-vuotiaan maatalousyrittäjän kommenttikaan eivät osoita mitään muuta kuin täydellistä tietämättömyyttä koulutuksen ja tutkimuksen merkityksestä tiedon ja osaamisen synnyttäjinä.
nimim. Typerä saa olla, muttei tyhmä.