TTIP -neuvotteluita (Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus) on uutisoitu monessa mediassa uhkana eurooppalaiselle tavalle tuottaa puhdasta ruokaa.
TTIP -neuvottelut ovat USA:n ja Euroopan vapaakauppasopimusneuvotteluita.
Maaseutumedian eilinen artikkeli on aiheuttanut sosiaalisessa mediassa runsasta keskustelua.
Aihetta on syytä käsitellä lisää.
GMO ja hormoniliha ovat TTIP -neuvottelupöydällä
Väite, että hormoniliha olisi neuvottelujen ulkopuolella, pitää sikäli paikkaansa, että komissiolla ei ole siihen neuvottelumandaattia.
”Mitään ei voi sulkea pois”, sanoo MTK:n Brysselin toimiston johtaja Simo Tiainen. ”USA:n volyymi ja mittaluokka toimivat koko ajan neuvotteluiden taustalla.”
On helppo ajatella, että amerikkalaiset eivät luovu omista menetelmistään käyttää lääketeollisuuden tekniikoita ruuantuotannon apuna.
Kauppapoliittisia kysymyksiä
Tiainen toistaa, että kaikissa kauppaneuvotteluissa komissio käy neuvotteluja mandaatilla, jonka se on saanut jäsenmailtaan aja Euroopan Parlamentilta.
Huolena on, että maataloussektori on antava osapuoli, erityisesti pohjoisemmassa Euroopassa. ”Esimerkiksi EU:n nimisuojakysmyksissä Etelä-Eurooppa saattaa saada hyötyä”, Tiainen sanoo.
”Vaikutukset ovat hyvin erilaisia eri tuotantosuunnissa.”
Virallinen tieto ja haastattelemiemme asiantuntijoiden skeptisyys eivät ole samassa linjassa. ”TTIP-neuvottelut ovat maataloussektorille enemmän uhka kuin mahdollisuus”, Tiainen kiteyttää.
Pelkkä bisnes hyvinvoinnin perustana
TTIP -neuvotteluiden pohjana on näkemys, että vaihdanta Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä toisi hyvinvointia ja talouskasvua.
Eurooppalainen hyvinvointikäsitys ei rakennu pelkälle bisnespohjalle. Eurooppalainen hyvinvointi perustuu paljon laajempaan skaalaan yhteiskunnallista ajattelua: ympäristö, tulonjako ja sosiaaliset normit.
Kasvaako pelko mielikuvien pohjalta?
Jos haluaa määritellä kauhuskenaarion yleisen uutisoinnin pohjalta, niin TTIP -neuvotteluissa saatetaan heittää romukoppaan eurooppalainen lainsäädäntö ja hyvinvoinnin perusta. Kaikki vuosikymmenten aikana puurtamamme lainsäädäntö on uhattuna.
Simo Tiainen kuitenkin korostaa, että parlamentti ja jäsenmaat hyväksyvät lopullisesti neuvottelutulokset.
Samaa painottaa Aulikki Hulmi, Maa- ja metsätalousministeriön kansainvälisten asioiden johtaja. Hän korostaa poliittisesti kiinnostavien neuvottelujen olevan erityisen tarkan seurannan alla.
Tästä huolimatta epäluulo ja pelko ovat tosiasioita. ”Eurooppalaiset ja amerikkalaiset sääntelyfilosofiat ovat hyvin erilaisia”, Hulmi sanoo. ”Kyse on mielikuvista.”
Tiainen ei allekirjoita kuitenkaan väitettä huonosta tiedonjaosta. ”Neuvottelut tottakai ovat salaisia, mutta komission tiedottamisessa ei pantata.”
Joka tapauksessa kansalaisten mielenkiinto on herännyt. Onko kauhuskenaarioille aihetta, nähdään seuraavilla neuvottelukierroksilla Brysselissä ja Washingtonissa.
Gmo ja antibioottien käyttö ja lihanpesu ovat jo monimutkaisempia juttuja
Sekä Tiainen että Hulmi epäilevät vahvasti, että hormonien hyväksyminen lihantuotannossa ei mene läpi neuvotteluissa. ”GMO on jo paljon vaikeampi asia, samoin antibioottien käyttö”, Tiainen sanoo.
”Amerikkalaiset sanovat, että antibioottien käyttö nopeuttaa kasvua 15%, eikä terveyshuolia ole. Heille on pääasia, että lopputuote on puhdas.”
Tiaisen mukaan amerikkalaisia närästää eurooppalaisten hidas päätöksentekoprosessi.
Yksi asia on varmaa: neuvottelujen lopputuloksesta ei ole vielä mitään tietoa.
Korkeat standardit ja kallis energia tuovat kustannuksia
Eurooppa saattaa olla antava osapuoli. ”Etelä-Eurooppa saattaa hyötyä enemmän kuin pohjoinen.”
Yleinen käsitys on, että meidän korkeat ruuan tuotannon standardit ja energian hinta tuovat kilpailuhaittaa amerikkalaisiin verrattuna.
Energiakysymys ei sekään ole vähäpätöinen. Amerikkalainen liuskekaasu on syrjäyttämässä edullisuudellaan öljyn. Eurooppaan tuotaessa liuskekaasun nesteytys ja kuljetus maksaa enemmän kuin pelipaikalla jenkeissä.
Suomalaisen ruuan brändäys ja arvostus nousevat arvoonsa jatkossa. Joutsenmerkkiä ja sirkkalehtimerkkiä pitää nostaa ihmisten tietoisuuteen. Ehkä ihmiset ovat lopuksi valmiita maksamaan turvallisesta ruuasta.
Eikä turvallinen ruoka tarkoita vain lihaa.
Savuverhon takana voi olla toinen todellisuus
Sinisilmäisyys ei ole kansainvälisissä neuvotteluissa sallittua. Virallinen kanta tarkoittaa joskus kaunistelua. Tavalliselle kansalle uskotellaan motiivien olevan puhtaita.
Virallinen liturgia voi olla joskus täyttä savuverhoa. Raadollisuus pitää huomioida, eikä uhkatekijöitä voi vähätellä.
Jos neuvottelukiima on kova, mandaattiakin voidaan muuttaa tilanteen mukaan. Jollain voi olla ketunhäntä kainalossa.
On syytä muistella EU:n liitymisneuvotteluja. Menikö kaikki loppujen lopuksi niin kuin uskoteltiin?
Artikkelia päivitetty 13.1. 10:20 Simo Tiaisen kommentteja täsmennetty.
Ei kommentteja