Olen minkki, notkea ja arvaamaton. Terävät hampaani talttaan kaikkeen outoon, enkä irroita ennen kuin liha lähtee irti. Minulla on luonnetta, joka ei näy päältä päin nappisilmistäni.
Asun nyt pesässä neljän penikkani kanssa. Olemme pelosta vapaa perhe, olemme myös vapaita janosta ja nälästä. Olemme tyytyväisiä elämäämme. Ei tarvitse pelätätä luonnon vaaroja, kanahaukkaa tai riuduttavaa nälkää.
Joka aamu tuo kahdella jalalla liikkuva hidas ja kömpelö mumiseva jättiotus tulee ja tuijottelee pentujani. Välillä otus lukitsee minut juoksuhäkkiin ja ottaa penikkani kintaaseen ja tutkii niitä pesässäni.
Nappaan vähän katosta ruokaa ja kiepauttelen häkissä villejä liikkeitä.
Tapitan tuota isoa otusta, joka tykkää hoitaa minkkejä.
Vaikka pariviikkoinen penikka ei vielä pure, sitä kannattaa silti käsitellä kintaat kädessä. Kynnetkin ovat terävät.
Tykkää hoitaa minkkejä
Tuomo Korpela avaa tarha-alueen portit ja tarjoilee kättä tervehdykseksi. Ahdan suojat 48 numeron lenkkareihin ja astun lukitusta portista sisään.
Pistävä makeahko tarhan tuoksu tuntuu sieraimien sisäpinnalla, ei hyökkäävästi mutta selvästi.
Varjotalo tarjoaa tunnelmaltaan tärkeän ensivaikutelman. Korpelan tarhassa kuuluu pieniä ääniä, jotka syntyvät kun turkiseläin rapistelee häkin seiniä ja kattoa pitkin, mutta muuten on hiljaista.
Oli kyseessä navetta, sikala, broilerhalli tai minkkitarha, rauhallinen tunnelma kertoo, että eläintilassa on asiat pääsääntöisesti hyvin. Korpelan tarhassa eläimet keskittyvät omiin rutiineihinsa välillä vierasta tuijotetaan pienillä mustilla silmillä vähemmän analyyttisesti, kevyesti havainnoiden.
Tuomo lähtee työpaikaltaan. Hän hoitaa minkkejään joka päivä, pyhät arjet.
Nuori turkistarhaaja uskoo alaan
22-vuotias Tuomo Korpela ryhtyi tarhaajaksi isänsä jälkeen 2 vuotta sitten. ”Tämä on mielenkiintoista ja vaihtelevaa työtä, jossa näkee heti kättensä jäljen”, Tuomo kiteyttää.
Ala oli Tuomolle luontainen juttu, jonka taloudellinen hataruus oli tiedossa. ”Hintavaihtelu on tässä ammatissa suurin miinus korkean rehun hinnan lisäksi.”
Rajut hinnan vaihtelut tekevät arvaamatonta. ”Minkki on toki tavannut mennä aina voitolle, tappioita ei ole juuri tullut”, Tuomo kiittelee.
”Turkistalous on täysin markkinoiden armoilla vailla yhteiskunnan tukia”, yrittäjä sanoo hiukan ylpeyttä äänessään.
Hoitotyö palkitaan pitkässä juoksussa.
Aikuinen tarhaminkki on erikoinen eläin, joka ei luonnossa pärjää.
Pesä on vuorattu oljilla. Korpelan tarhalla kuluu 400 paalia ja 10 kuutiota kutteria vuodessa.
Minkin asuintilassa on kaksi huonetta ja ruokapalvelu
Turkistarhan ulkopuolelta kuvataan useimmiten ulkopuolista juoksuhäkkiä. Sisäpuolelta näkyisi, että tilassa on myös kuivitettu pesä.
Pesän pohjalla on kerros kutterilastua ja runsaasti olkea. Tuomo Korpela jakaa koko haastattelun ajan eläimille lisää kuivikkeita. Sitä kuluu runsaasti aktiivisen eläimen touhussa.
Minkin liikkeet ovat nopeita ja nykiviä. Se pysähtyy sekunnin murto-osaksi aina paikoilleen ja kiepahtaa saman tien uuteen asentoon. Joku kiertää juoksuhäkissä muutamia harjoituskierroksia ja pysähtyy taas.
Aktiivinen eläin on liikkeessä suuren osan aikaa.
Pariviikkoinen penikka on livahtanut häkin puolelle ja koettaa kiivetä selvästi harmistuneena takaisin. Emo kantaa sen välähdystä nopeammin takaisin pahnoille. Oppia ikä kaikki.
Penikat ovat muuten liki näkymättömissä pahnojen tai emänsä alla. Minkki ei pidä ääntä, mutta pentu kitisee omaa hälytystään, jos se joutuu epämukavasti hoitajan kintaaseen liian pitkäksi aikaa. Ääni on läpitunkeva eläimen ambulanssihälytys, josta emäkään ei tykkää.
Minkki kurkkaa nopeammin kuin kamera ehtii kuvaamaan. Minkki on eri asennossa vaikka kamera laulaa 8 kuvaa sekunnissa.
Minkkitarhan työpäivä on jatkuvaa tarkkailua
Kevät on kiireistä aikaa, kun 370 emolle syntyy poikasia joka päivä. Yhtä emoa kohti syntyy keskimäärin 4,8 penikkaa, yhteensä noin 1500 pientä elämänalkua.
Syntyneet penikat tarkastellaan yksilöllisesti heti syntymästään lähtien päivittäin. Hoitoa tarvitsevat eläimet lääkitään välittömästi. Yleensä syynä on silmä- tai korvatulehdus, johon annetaan eläinkohtainen antibioottipistos. Tautien ennaltaehkäisy hoidetaan kolmoisrokoteinjektiolla, joka annetaan 7-viikkoisena.
Jos eläin on niin huonossa kunnossa, että hoito ei heti tepsi, se lopetetaan kaasulla. Tätä sattuu Korpelan mukaan todella harvoin. ”Emiä kuoli viime talvena neljä, eli yksi prosentti eläinmäärästä. Penikkakuolleisuus on vain viis prosenttia”, Tuomo kertoo.
Olkien lisäämisessä pitää olla tarkkana. Jos minkki livahtaa käytävälle, seuraa armoton juokseminen. Yhdenkin eläimen kiinni saamisessa on kova homma.
Ruoka on myös minkillä tärkeä osa hyvinvointia
Korpelan päivärutiinit alkavat kello 7 ja loppuvat joskus kello 17. Penikointiaika tuo omia paineita yhden miehen yritykseen.
Syömisen seuraaminen on tärkeä toimenpide. Jos eläin ei syö, sen kunto tarkistetaan heti.
Tuotantoeläintiloissa siivous on osa ainaista rutiinia: Lähiympäristö pidetään puhtaana, mutta koko alueen siisteys on myös tärkeätä.
Juoma- ja ruokintalaitteiden puhdistus on myös jokapäiväistä.
Pariviikkoinen pentu on vielä melko avuton, mutta pirun sitkeä eläin.
Hyvä hoito palkitaan
Joka päivä tarkistetaan, että kaikki on ok, ruokaa ja juomaa on riittävästi, ja että peti on hyvin.
Ruokintasuunnitelma on tarkkaan tehty ja syömistä valvotaan tarkkaan. Vain hyvinvoiva oikein ruokittu eläin tuottaa hyvän turkin.
Päivä päättyy ja Tuomo lukitsee portin huolellisesti.
”Huomenaamulla taas uudella innolla”, tarhaaja hymyilee.
Lue myös artikkeli miten kettuja yritettiin kasvattaa maapohjalla tästä.
Toimittajalta
Turkistarhaus on kierrätystä
Harva tulee miettineeksi, miten ekologista kierrätystä turkistarhaus on. Rehuksi kelpaa teurasteollisuuden sivutuotteet ja roskakala. Vettä eläin ei kuluta juuri nimeksikään, sähköntarvekin on vähäistä.
Härsisti voisi sanoa, että vain nahka vaihtuu.
Turkiseläinten hoitaminen on kuin mitä tahansa tuotantoeläintaloutta. Poikkeuksena on, että myös eläimen turkki hyödynnetään. Ruho menee kierrätykseen edelleen rehuksi. Sika muuten hyödynnetään myös tarkoin. Siitä tehdään esimerkiksi sydämen pallolaajennukseen tarvittavaa verkkoa.
Turkistalous on lain ja asetusten säätelemä laillinen elinkeino. Tarhalla piipahtaminen voi avata monen silmät. Niin minunkin.
Artikkeli julkaistu 9.6. 2015
2 Kommenttia
Minä olen minkki ja nyt poikaseni ovat jo niin isoja että minun on aika ruveta tekemään uusia poikasia. Hei nyt se iso mukava ruokkija tulee ja ottaa poikaseni. Mihinkäs se ne vie, Kas sehän tappaa ne hiilimonoksiidilla, onneksi ei kuten ketut ja supit sähköllä.
Onneksi kaikkien turkisten käyttäjien saan kohta uudet poikaset. Kuka haluaisi olla vapaa, surullista,että se mukava ruokkijani ei saa asua häkissä.
Jo artikkelin alusta näkee, että tämä on propagandaa. Samanlainen sievistelty ja suloiseksi muotoiltu tarina, kuin jonkin aikaa sitten Valion julkaisema runo lehmän näkökulmasta tuotantotiloilla.
Voi tottakai olla, että tämä kyseinen turkistila toimii asianmukaisesti ja eläinten hyvinvointia tarkkaillen, koska se on noin pieni turkistarha. Mutta mietitäänkö yhdessä kumpi olisi eläimestä arvokkaampaa: juosta vangittuna ympäri pientä häkkiä vai juosta vapaana ympäri metsiä? Entä mahdollisesti kuolla nälkään tai kuolla petoeläimen syömänä elettyään useita vuosia vapaana vai kuolla kaasulla tai niinkuin useissa tarhoilla tehdään, sähköllä peräsuoleen ja sen jälkeen vielä eläimen ruumis saa roikkua ihmisten vaatteina. En usko että yksikään elävä haluaisi niin käyvän itselleen.
Itse vastustan todellakin turkistarhausta ja ei, en tee sitä sokeasti näkemieni videoiden takia, vaan koska olen miettinyt asiaa monelta kannalta. Ymmärrän, että se antaa työpaikkoja, mutta Suomessa ihmisille on hyvät uudelleenkoulutus mahdollisuudet ja en ymmärrä henkilöitä, jotka haluavat työkseen tappaa tuntevia ja arvokkaita eläimiä, vaikka olisi mahdollisuudet muuhun.
Useilla turkistarhoilla on vieläkin, vaikka se ei ole sallittua, aivan liian pienet häkit eläimille. Siellä ei ole virikkeitä, minkä takia eläimille tulee usein mielenterveysogelmia,eäimet myös oleskelevat kaltereiden päällä, mikä on huonoksi tassuille ja jaloille, monilla eläimillä on myös puremajälkiä, silmäsairauksia ja jopa irronneita korvia, joita seuraa siitä, että eläimillä ei ole virikkeitä, ne elävät häkissä yhdessä muiden eläinten kanssa eivätkä voi kamppailun syttyessä paeta paikalta.
Ja muutenkin minusta on väärin kasvattaa elävää olentoa vain sen turkin vuoksi, kun nykyään on turkeille vaihtoehto: tekoturkis.
Eikä minusta turkistarhoilla olevia eläimiä pitäisi luontoonkaan päästää, jos tarhaus lopetettaisiin Suomesta, vaan ne pitäisi tappaa inhimillisesti ja tehdä eläinten turkeista turkiksia ja sitten lopettaa tämä inhottava ja tarpeeton elinkeino, jottei yksikään viaton olento joutuisi elämään kuin omistuksessa oleva esine vaan jatkossa Suomessa olisi vain vapaita yksilöitä luonnossa.
Ja jokainen voi vaikuttaa siihen millaisen kuvan Suomesta haluaa antaa muille maille (: Suomi on nimittäin yksi viimeisistä maista, joka vielä harjoittaa tarhausta.
(Ja tämä siis oli oma mielipiteeni joten turha valittaa (: )