Miehet istuvat ringissä tuoleillaan hiljaa, viileinä ja toisiaan katsomatta kolmikerroksisessa amfiteatterissa. He tuntevat vieruskaverinsa katsomattakin.
Näytelmässä ei ole sirkusta eikä leveitä eleitä. Kaikki rahakkaan oloiset miehet istuvat sinisissä mittatilauspuvuissaan ja kiiltonahkakengissään tyyninä kuin hautajaisissa.
Maataloustuotteiden myynti on huutokauppaa, joka muistuttaa turkkilaista pokeria – ilmeillä ei paljasteta aikeita.
Puuvilla on Turkissa strateginen maataloustuote.
125 vuotta huutokauppaa
Huutokauppaa käydään joka päivä 125 vuoden perinteellä.
Izmirin kaupunki sijaitsee Välimeren rannalla Istanbulin alapuolella. ”Puuvilla on strateginen tuote Turkille”, Ismail Ugural sanoo. Ugural on turkkilaisten maataloustoimittajien puheenjohtaja. ”Siitä tehdään 20 erillistä tuotetta.” Tomaatit esimerkiksi eivät ole strateginen tuote.
Puuvillan viljely on ollut juuri Izmirin aluelle tyypillistä, mutta sen viljely on viimeaikoina painottunut enemmän etelään.
Rusinat käydään haistellen, kokellen ja maistellen läpi. Näytteet edustavat isoa erää, joka on merkitty pussin kylkeen.
150 tonnia puuvillaa
Tänään huutokaupataan 150 tonnia puuvillaa muutamalle ostajalle. Laatuja on kolme, yksi niistä on luomua.
Luomu ei Turkissa ole erityinen hitti, sille nostetaan vähän hartioita. Kiinnostus kuitenkin kasvaa sielläkin hiljalleen.
Kauppaa käyvät herrat ovat kuin kalliin aarteen äärellä, vakavina ja hiljaisina.
Turkissa agrituotteiden viennin uskotaan kasvavan räjähdysmäisesti
Turkkilainen maatalous on tehostunut muuliaikakaudesta tehokkaaksi elintarviketeollisuudeksi.
Turkissa uskotaan maatalouden kehittyvän voimakkaasti. Vienti on nyt 20 miljardia. Tavoite on nostaa se 40 miljardiin vuoteen 2023 mennessä.
Luku kuulostaa varsin optimistiselta, vaikka viranomaiset ovatkin panostamassa alkutuotantoon.
Esimerkiksi Izmirin pormestari puhuu pitkään maatalouden merkityksestä. Paikalliset viranomaiset kuuntelevat kuin jumalansanaa. Auktoriteetti on Turkissa jalustalla ja suuren kunnioituksen kohde.
Kaupankäynnin oudot rituaalit perustuvat äärimmäiseen luottamukseen. Sanan takana seisotaan. Kaupankäynti myös nauhoitetaan, mutta nauhoja ei tarvitse purkaa – ammattiylpeys on varjeltu asia.
Turkkilaista pokeria Eurooppaan?
Liha viedään Lähi-Itään. Eurooppaan esimerkiksi pihvilihaa ei kannata viedä, koska se on kallista. Tuottajahinta pihvilihalla on 7 euroa kilolta. Lampaasta saa kahdeksan euroa.
Tuotesortimentti poikkeaa pohjoismaisesta. Kuivatut hedelmät ova maan yksi suurimpia agribisneksiä.
Turkin mukaantulo Euroopan Unioniin saattaisi mullistaa monia kauppatapoja – ja kaupankäyntikulttuuria.
Ei kommentteja