Vuonna 2000 ilmestyi Kauppa- ja teollisuusministeriön selvitys ”Turpeen asema Suomen kasvihuonekaasutaseissa”.
Selvityksen johtopäätös oli, että turve tulisi luokitella hitaasti uusiutuvaksi biopolttoaineeksi.
Nostettu suo muodostaa nopeasti uutta turvetta
Julkaisun ovat laatineet ministeriön tilauksesta Patrick Crill (USA), Ken Hargreaves (UK) ja Atte Korhola (Helsingin yliopisto).
Edellä mainitut professorit sanoivat raportissa, että kun turvesuolla turve nostetaan loppuun ja ojat tukitaan, suo alkaa nopeasti muodostamaan uutta turvetta.
Soistuminen sitoo hiiltä niin paljon, että ensimmäisinä vuosina se jopa ylittää hyväkasvuisen metsän hiilensidonnan.
Arvalla tehtyä tiedettä
Lipposen hallitus ei millään tavalla noteerannut tuota raporttia, vaan Satu Hassin johdolla päätti, että turve on fossiilinen.
Keskusta ja perussuomalaiset oppositiossa eivät hyväksyneet hallituksen päätöstä, ja siksi asia vietiin eduskunnan suureen valiokuntaan äänestettäväksi.
Äänet menivät tasan ja arvalla päätettiin, että turve on fossiilinen. Se oli arvalla tehtyä tiedettä, jolla ohitettiin edellä mainittujen tiedemiesten kanta.
Tiedelehti: Suo uudistuu siinä missä metsä, mutta hitaammin
Tiedelehden päätoimittajan Jukka Ruukkin artikkeli 11/2010 otsikoi:
“Kerran kuokittu, iäksi menetetty? Suo uudistuu siinä missä metsä, mutta hitaammin. Ilmastonmuutosta hillitsevä hiilinielu siitä kehittyy jo muutamassa vuodessa.”
“Normaalioloissa rahkasammal kasvaa vain sentin vuodessa. Ei kuulosta paljolta, mutta jos suota on runsaasti, millinkin kasvu vuodessa tekee valtavasti biomassaa, joka sitoo hiilidioksidia ja keventää ilmakehän hiilikuormaa. Muutamassa vuodessa nieluksi.”
Toimittajalta
Maaseutumedian isännällä, Hannu Koivistolla on pitkäaikainen farmaritausta ja 25 vuoden journalistitausta.
Asioita “sovitaan” vastoin tiedettä
Puulla korvattu hiilimegawatti vie meidät kauemmaksi mitatusta hiilineutraliteetistä. On sovittu että puu on nollapäästöistä.
Rahkasammal sitoo hiiltä enemmän kuin metsä joka millimetrillä. Suomessa on tehty paljon kokeita, joissa esimerkiksi 40 vuoden päästä suokerrosta on kasvanut 50 senttiä.
Suo ei siis vaadi 9000 vuotta uudistuakseen.
Poliitikot ovat sopineet, että metsä sitoo hiiltä, turve ei.
Kansalaisaloite Turve uusiutuvaksi on perusteltu, jos katsotaan biologista totuutta.
Aiheen vinkkasi Jussi Tuomisto, kurikkalainen tutkija ja agronomi. Artikkeli on laadittu hänen viestinsä pohjalta.
Artikkelikuvassa kirjoittajan ruokohelpin korjuuta tuotantokäytöstä poistetulta turvesuolta Jalasjärven Vasikkanevalla.
3 Kommenttia
On se kumma kun naapurissa Norjassa porataan tyytyväisenä öljyä siis oikeata fossiilista polttoainetta joka ei uusiudu ja vielä käytettynä on ongelmajäte. Tuskin siellä kovin voimakkaasti ollaan sitä lopettamassa. Suomessa jos olisi öljyä, niin varmasti nämä viher-punikit haluaisi lopettaa sen poraamisen.
Mutta kun suoluonnon monimuotoisuus. Öljyn poraus ei vaaranna sitä. Meidän 0,6 % tuotantoalueemme koko suoalastamme vaarantaa sen. Uudistuvan suon monimuotoisuuden räjähtäminen tuhatkertaiseksi hieman hiertää tässä mutta vihreään siirtymään ei kuulu näin vaikean asian pohtiminen.
Omakohtaisena kokemuksena on olla ollut vihreän propagandan uhri, lähes sokea usko kaikkeen mitä ylempää on annettu uskottavaksi. Sittemmin silmäni ovat auenneet ja päässyt eroon vihreästä uskosta, jälkikäteen tuntuu oudolta miten ihmismieli voidaan valjastaa uskomaan mitä kummallisempia fantasioita vihreyden nimissä ja maailma pelastuu.
Yksi näkökulma joka silmiäni on avannut on tämä turpeen ja turvesoiden käytön demonisointi. Vihreässä maailmassa se on pelkkää tuhoa, kaikki elämä katoaa suolta eikä milloinkaan palaa. Itse aloin joskus miettimään, että esimerkiksi maan eteläisimmän puoliskon turvekentät, sitten kun materiaali on nostettu ja suo jää tyhjilleen, sen luonto ottaa varmasti takaisin ja tarjoaa uusia elinalueita monille lajeille hyönteisistä lintuihin ja nisäkkäisiin.
Linnuista esimerkiksi maakotka todennäköisesti hyötyisi näistä uusista avoimista suomaastoista ja lajin paluu eteläiseen Suomeen mahdollistuisi tätä kautta.
Suo-ojitukset ovat tuhonneet valtavan määrän kotkalle kelvollista elinympäristöä muuttaessaan suot kitukasvuisiksi metsiköiksi joissa kotka ei voi saalistaa mutta turpeen noston jäljiltä on uusia avomia saalsitusmaita kotkallekin tarjolla ja kun uusia turvesoita avattaisiin näihin kitumetsiköihin, tulisi ajan kuluessa lisää avointa maastoa. Tätä(kään) tosiasiaa ei vihreän kiihkon vallassa haluta nähdä ja tunnustaa.