”Unohtuiko Jotain” on kolmen Michelintähden keittiömestari Markus Maulavirran uusin ruokakirja.
Vaikka kirjassa on ruuanlaitto-ohjeita, varsinainen keittokirja se ei ole.
Maulavirta haluaa herätellä nirsoja pikaruuan kyllästämiä ihmisiä huomaamaan, että ruuan unohdettuja raaka-aineksia on joka puolella ympärillämme.
Maulavirta kuvaa saatesanoissaan kirjaa ”provosoivaksi iloitteluksi”.
Vai mitä sanotte oravasta, räkättirastaasta tai karhunkämmenestä ruokalautasella?
Kirjan keskeinen sanoma on: ”Kuinka nopeasti me olemme kadottaneet raaka-aineen monipuolisen kunnioittamisen”.
Nyljetty orava, herkullinen munaherkuttelija
Maulavirta tuo tahallaan esiin oravan herätelläkseen ihmisiä huomaamaan, kuinka paljon meillä on ravintoa tarjolla. Miksi ei kaikenlainen riista sopisi ruuaksi?
Oravan metsästys on ollut vilkasta, miksi ei käytettäisi myös ruhoa elintarvikkeeksi?
Oravan nahka on ollut kansantaloudellisesti merkittävä tulonlähde aikoinaan parhaimmillaan yli miljoonan nahan viennillä. Oravaa metsästetään vieläkin vuosittain 10 000 kappaletta — turkin takia, mutta lihat jätetään.
Maulavirta esittelee oravareseptejä grillattuna, liemenä ja keittona.
Nyljetty orava näyttää ensikertalaisen silmiin erikoiselta, mutta kirjan esittelyn jälkeen tekee mieli kokeilla.
Karhunkämmen vihanneksilla ja yrteillä
Jos ravintolassa tilaa karhua, tuodaan helposti tuoppi porilaista mallasjuomaa eteen.
Karhun kämmen muistuttaa Markus Maulavirran mukaan ihmisen kämmentä.
Lautasella se hätkähdyttää, sen verran erikoinen peijaisissa käytetty heräte se on.
Hirvi on suosittu riistaeläin, joka on yleensä metsästäjien herkkua, mutta sitä saa joskus kaupastakin.
Hirven turpa jää yleensä hyödyntämättä, mutta Maulavirta tarjoaa siihenkin vinkit.
Tuhansien porojen käsittelijä
Markus Maulavirta on on erämies ja metsien samoilija. Hän on luontoa ja luonnon antimia kunnioittava lihamies.
Keittiömestari on myös tuttu näky poromiesten keskuudessa. Lihaan erikoistunut chef sanoo leikanneensa tuhansien porojen lihat.
Poro vaikuttaa olevan kirjoittajalle läheinen, vaikka kirjassa sitä ei mainitakaan, ilmeisesti koska hän on tehnyt porosta oman kirjan.
Poro on ollut pohjoisen ihmiselle elintärkeä ravinnon lähde. Ilman poroa pohjoisessa selviytyminen olisi ihmiselle ollut hankalaa, jopa mahdotonta.
Missä kana?
Kirjassa esitellään myös tavallisempia tuotantoeläimiä ruokalähteenä, sika, nauta ja kana.
Kalat ovat myös hyvin esillä. Vege-osiotassa hän hehkuttaa suomalaisten juuresten makua ja ravinnerikkautta.
Kanamuna on tehokkaasti käytetty raaka-aine. Kirjan yksinkertainen munakasresepti toimii.
Maulavirta ihmettelee, missä munintakanat ovat, kun niitä ei kaupasta saa. Itse kana on munien sivutuote, joka joutuu eläinten rehuksi tai pahimmillaan polttohautaukseen.
Maulavirran kysymykseen on olemassa vastaus: Byrokratia on tehnyt kanojen teurastamisen mahdottomaksi. Farmari joutuu maksamaan jokaisen munintakanansa hävittämisestä. Mitä tuhlausta!
Unohtuiko jotain — Maallisen hyvinvoinnin ruokaprotestointia vastaan
Markus Maulavirta on kokenut paljon ilon ja surun hetkiä ruuan parissa.
”Kuinka näköalattomasti ja suorastaan rikollisesti ruoantuottajia kohdellaan sekä lainsäädännön että valvonnankin kautta”.
”Olen suruissani seurannut tämän pohjattoman maallisen hyvinvointimme tuomaa ruokaprotestointia, jos sitä siksi voi kutsua”.
Hän nostaa esiin ilmiön, jossa pitää olla hienompaa ja arvokkaampaa — Ei ole enää normaalia olla ”sekaani”.
Vesi tulee hanasta, sähkö töpselistä ja ruoka kaupasta.
Helppolukuinen konstailematon ruokakirjaelämys
Kirja on nettiä selailevalle nykyihmiselle helppo lukea. Ei tarvitse keskittyä liian pitkään.
Unohtuiko Jotain on konstailematon tuotos, samoin kuvat, jotka ovat elokuvaohjaaja Tuukka Kourin käsialaa.
Netti on täynnä reseptejä ja televisiossa kokkaillaan kiiltävissä keittiöissä hörhelöiset hepenet päällä.
Tässä kirjasta tulee sellainen olo, että taidanpa lähteä metsään, puukko vyöllä ja ämpäri kädessä, tulentekovehkeet taskussa.
Ei kommentteja