Valtakunnan media johtaa uutisointia. Pienillä medioilla on kuitenkin roolinsa vahtikoirina.
Pieni media on notkea ja riippumaton. Yhden miehen orkesterin, kuten Maaseutumedia, on oltava erityisen tarkkana totuudessa pysymisessä. Faktat on tarkistettava tarkoin, silti dissaus saattaa lähteä somessa liikkeelle, kuten Helsinki-Vantaan koronauutisointi osoitti.
Myöhempi isojen medioiden uutinen osoitti, että Maaseutumedian uutinen ei ollut ankka. Uutinen paisuu joka päivä, kun viranomaiset pallottelevat asiaa toistensa vastuulle.
Rohkea uutisointi vaatii nahkaa nenän päällä, dissauksesta ei kannata välittää.
http://www.maaseutumedia.fi/olemattomat-rajatarkastukset-kuin-villi-lansi/
Koronauutinen nousi viraaliksi
Koronauutista, joka julkaistiin 22.3., luettiin vuorokaudessa 30 000 kertaa, mikä on pikkumedialle paljon. Suurempiakin lukuja on toki ollut. Moni epäili sen totuudenmukaisuutta, palautelomakkeella tuli jopa uhkailua. Kaikki kommentit, jotka ovat asiallisuuden rajojen sisällä, julkaistaan. Uhkailua en julkaissut. Jos poljetaan jonkun varpaita, aina roiskuu.
Toinenkin artikkeli valmistui, mutta se jätettiin julkaisematta, kun Helsinki-Vantaalla liikenne rauhoittui ja aihe oli Maaseutumedialle jo vanha.
Vielä toissapäivänä (25.3.) sain pojaltani Santeri Koivistolta tiedon, että matkustusasiakirjat tarkistettiin ja hän sai kävellä lentokentältä minne huvitti, ilman minkäänlaisia ohjeita.
MTV:n uutisessa kerrotiin 19.3., että 30 hengen turistiryhmä vieraili Suomenlinnassa tappituntumalla tietämättä rajoituksista mitään.
Sittemmin valtakunnan johtavat mediat ovat uutisoineet samasta asiasta.
Tänään Helsinki-Vantaalla oli virkailijoilla maskit ja karanteeniohjeistus otettiin käyttöön. Vasta tänään, kaksi viikkoa myöhässä.
Rajavartiolaitoksen komentaja sanoi, ettei hän tiedä miten miten karanteenia valvotaan. Hän käski kysyä terveysviranomaisilta. Hän ei ole käynyt lentokentällä.
Miten karanteenia valvotaan?
Rajavartiolaitoksen komentaja: ”Sitä pitää kysyä lääkäreiltä, en tiedä”
Tilanne on ollut Suomessa huolestuttava, puhelu pompoteltiin sinne tänne ja takaisin, kukaan ei oikein tiennyt. Sisäministeriä Ohisaloa ei ,tietenkään, saatu kiinni.
Pysyvä nurmi -uutinen yritettiin piilottaa
Maaseutumedian uutinen pysyvästä nurmesta 2015 marraskuussa lähti liikkeelle eduskunnasta.
Puhelimeen tuli viestiä kentältä. Vieressäni istui yksi tunnettu MTK:n johtohenkilö. Hämmästelin hänelle asiaa. Hän sanoi, että tätä et julkaise.
MTK:n johtohenkilö sanoi, että tätä et julkaise.
Selvittelyn jälkeen selvisi, että asia oli ollut valmisteilla jo huhtikuusta EU:ssa ja asiaa oli yritetty pitää pimennossa.
Vuorokauden tutkimisen jälkeen artikkeli julkaistiin lauantaina, se oli esillä heti maanantaina Maaseudun Tulevaisuudessa.
Jäi kuva, että MT oli mukana MTK:n talutusnuorassa. toivottavasti kuva on väärä — ei isokaan media aina onnistu. Tuolloin MT:n päätoimittajana oli Mikael Pentikäinen.
Vilokin konkurssipesän uutista ei tahdota vieläkään uskoa
Kun uutinen on tarpeeksi uskomaton, uskottavuus on koetuksella. Isolla medialla ei ole resursseja paneutua, mutta pientä mediaa ohjaa usein intohimo, jota ei pidättele mikään.
Tieto Eero Vilokin konkurssipesän kaupan käänteistä ei mennyt aluksi seulasta läpi, mutta kuukausien kuluttua asia alkoi tuntumaan hämärältä. Vilokin tapaaminen muutti tilanteen. Dokumentit ja äänitallenteet vakuuttivat.
On helppo uskoa, että Vilokin konkurssipesän vyyhti taitaa olla yksi vuosikymmenten erikoisimmista ja härskeimmistä oikeustapauksista.
Vilokin tapauksessa kristillinen lähimmäisenrakkaus ja oikeudenmukaisuus on yhtä kaukana kuin pohjantähti tunkiosta. Ahneus on yhtä läsnä, kuin oma nenä.
Uskomattoman uutisen uskottavuus on ollut koetuksella. Jokaisen julkaistun artikkelin taustat oli selvitettävä moneen kertaan — toimittajan pitää aina epäillä. Lukijankin pitää epäillä ja olla kriittinen. Yksi kommentoija kirjoitti, että hän ei aluksi uskonut, mutta nyt hän on vakuuttunut, että Vilokin tarina on tosi.
Vilokin tarina jatkuu ja koko ajan tulee uuttaa tietoa. Tarinaa on syytä jatkaa, koska totuus pitää tulla juurta jaksain esille. Huomenna julkaisemme uutta järkyttävää tietoa, miten Vilokin ihmisoikeuksia on poljettu.
Usko oikeuslaitokseen ei vielä ole mennyt, mutta se horjuu.
Mitä enemmän tunkiota tonkii, sitä enemmän se haisee.
Pienen median ja ison median ero on sama kuin norsulla ja kirpulla
Maaseutumedian on maaseudun äänenkannattaja. Pohjana on laaja vuosikymmenten aikana rakentunut viljelijöiden, yrittäjien, päättäjien, viranomaisten ja ihmisten tukiverkosto.
Uutta tietoa tihkuu koko ajan. Joskus on tartuttava sellaiseenkin uutiseen, mihin isoilla lehtitaloilla ei ole intohimoa, eikä notkeutta. Ison median ongelma on taloudellinen riippuvuus mainostajiaan kohtaan. Maaseutumedia ei halua kaunistella mitään.
Isossa toimituksessa on yhteisö ja hierarkia, joka päättää mitä tehdään ja kuinka tehdään. Mammutilla on raskaat askeleet ja kömpelöt liikkeet, mutta se on voimakas.
Yhden miehen toimituksella on onneksi oma tukiverkosto, joka voi toimia kuin isomman median toimitus.
Pienellä ketterällä kirpulla on helpot liikkeet. Se pääsee kaivautumaan iholle ja ihon alle. Se voi joskus myös kiusata vaikka isoa norsua.
Ei kommentteja