Itämeren rehevöityminen on monimutkaisempi prosessi kuin yleisesti ymmärretään. Rehevöitymisen on väitetty johtuvan maataloudesta ja lihan tuotannosta. Limnologi Matti Lappalaisen kesäkuussa tarkastetun väitöskirjan mukaan maataloutta syytetään perusteettomasti Itämeren pilaajana.
”Kun ympäristöasioita käsitellään ideologisesti, niin tieteellisyys häviää. Totuuskin saattaa hävitä kokonaan”, Matti Lappalainen toteaa.
Itämeren rehevöityminen johtuu Lappalaisen mukaan pääosin aivan muusta kuin maataloudesta. Väitöskirjassa todettiin, että Itämeren sisäinen kuormitus on nelinkertainen ihmisperäiseen kuormitukseen verrattuna.
Itämeren tilanne paranee vain sisäiseen kuormitukseen puuttumalla.
Lappalaisen väitös tukee myös Maaseutumedian kritiikkiä saanutta artikkelia Lihansyönti ei kuormita ympäristöä.
Hallituksen maatalouden ympäristölinjaukset populismin paineen alla?
Populismin paine vaikuttaa myös hallistuksen tuleviin linjauksiin.
Uusimman tiedon mukaan (MT 8.8.2018) hallitus kaavailee jopa velvoitteita käyttää kierrätysravinteita. Hallitus hakee ministeri Orpon mukaan Itämeren suojeluun uusia keinoja ja pakotteita maataloutta sääntelemällä.
Ristiriitaiseksi asian tekee se, että eloperäiset lannoitteet ja lannat, kierrätysravinteet jotka ovat ainoita luomulannoitteita, on luokiteltu nitraattiasetuksessa ongelmajätteeksi (Maaseutumedia 7.7.2015).
Sinilevällä ja maatalouden päästöillä ei ole tekemistä keskenään
Artikkelit, joissa on tuotu esille että Itämeren rehevöityminen ei pelastu ruokatuotantoa syyllistämällä, ovat saaneet voimakasta kritiikkiä.
Matti Lappalaisen väitöksen mukaan kritiikki on ollut pääosin perusteetonta. Maataloudesta niin kuin kaikesta ihmisen toiminnasta syntyy toki päästöjä, mutta on tarpeellista tuoda muutamia faktoja sen puolesta, että Itämeren rehevöityminen ei olekaan yksiselitteisesti maatalouden syy.
Lappalaisen selkein lääke Itämeren tilan parantamiseksi on saattaa Gotlanninmeren syvänteet hapellisiksi. Liian harvat happipulssit rasittavat merta voimakkaasti.
Kirjoitimme neljä vuotta sitten:
Veden vaihtuvuus Itämerellä on hyvin rajattua. Veden viipymäaika on pitkä, lähes 30 vuotta. Juutinrauma on veden vaihtumisen pullonkaula.
Matala ja kylmä, lyhyen kasvukauden murtovesiallas, Suomenlahti, on täynnä vuosisataisia hapettomia pohjasedimenttejä, jotka ovat ravinnepommi.
Ravinteita on syydetty surutta vuosikymmeniä Venäjän kainalosta ja Baltian ja Puolan teollisuuslaitoksista mereen. Kaikki nämä laitokset eivät ole edes tarkkailulistalla.
Sinilevä on yksi maailman vanhimpia yhdestä solusta koostuvia eliöitä. Gotlannin edustalla on aikakirjoihin merkitty jo 1800-luvulla niin paksu sinilevälautta, ettei airo mennyt läpi. Tämä ei voi olla nykyisen ruuan tuotannon syy.
Ensi viikolla alkavat maatalouden budjettineuvottelut eivät voi perustua mielipiteisiin, vaan tieteellisiin tosiasioihin.
Maataloutta on syytetty läpi laajan mediakentän tärkeimpänä syyllisenä Itämeren rehevöitymiseen Maaseudun Tulevaisuudesta Yleen ja Hesariin.
Aiheesta on julkaistu myös runsaasti kärkeviä blogikirjoituksia ja poliitikkojen kantoja. Yksi tyypillinen esimerkki on Demokraatissa julkaistu artikkeli SDP varapuheenjohtaja Sanna Marinin mielipiteestä: ”Lähes puolet suomalaisten Itämerelle aiheuttamasta kuormituksesta johtuu lihan ja maidon tuotannosta.”
Marin otti esille, että maatalouden verotuksella voitaisiin vaikuttaa Itämeren tilaan. Muutaman vuoden takaisista hallitusneuvotteluista tihkui aikoinaan tietoa, puolue ajoi agendaa, että Lounais-Suomessa savijokien läheisyydessä pitäisi maatalous lopettaa.
MTT Jokioisten tutkimuksissa on todettu, että pellosta vapautuu ravinteita yhtä paljon, oli se viljelty tai ei.
Nitraattiasetuksen muutoksella kierrätyslannat käyttöön?
Jos kierrätyslannat otetaan uudeksi avainsanaksi tulevissa budjettineuvotteluissa, valmistelussa pitäisi ensin tarkastella nitraattiasetuksen vaikutusta. Nykyisellään se rajoittaa kierrätyslannan käyttöä radikaalisti, kun ei ymmärretä ravinteiden käyttäytymistä. Rehevöitymisen ja päästöjen tulkinnan kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että ensin edes ymmärretään liukoisen ja kokonaistypen ero.
Esimerkiksi Humuspehtoorin markkinoimaa puukuitua, maanparannusainetta, jossa on pieni osa lantaa, ei voida käyttää kuin pieni murto-osa todetusta tarpeesta.
Maan rakenteella on suuri merkitys ympäristönsuojelussa. Jos pellossa maan rakenne ja vesitalous on kunnossa, ravinteiden huuhtoutuminen vähenee paljon enemmän kuin veropolitiikalla. Maan rakenne tarvitsee maanparannusaineita ja monipuolista viljelykiertoa. Jos nitraattiasetus olisi ajan tasalla, monen tilan maan rakennetta pystyttäisiin parantamaan esimerkiksi puukuidulla, jossa on lisänä lantaravinteita. Samalla se olisi ympäristönkin kannalta hyödyllistä.
Nitraattiasetus on avainasemassa, jos pelto halutaan kestävän kehityksen kuntoon. Nykyisellä asetuksella rajataan mahdollisuuksia käyttää riittävästi ravinteita. Osa luomutiloistakin on joutunut irtisanoutumaan, puhumattakaan tavanomaisita tiloista, ympäristösitoumuksesta, koska asetus on liian tiukka. Se ei salli järkevää lannoitusta ja pelto köyhtyy, jolloin ravinteidenkin pidästyskyky heikkenee.
Nitraattiasetus pitäisi valmistella ammatitaitoisesti uudelleen, jotta kiertolannoitteita voisi ylipäätään käyttää.
Matti Lappalaisen väitöskirjaan pääset tästä.
Lue artikkeli Humuspehtoorista http://www.maaseutumedia.fi/maanparannusaineet-pannassa-loppuuko-luomu/
Toimittajalta:
”Itämeren rehevöityminen estyisi nopeimmin räjäyttämällä Tanska”
Eräs meribiologi (olkoon tässä tapauksessa nimetön) kertoi humoristisesti miten Itämeri, matala murtovesiallas pelastuisi.
”Ainostaan räjäyttämällä Tanska, tilanne muuttuisi nopeasti”, hän kuvaili osuvasti kiteyttäen.
Itämeri tarvitsee suolapulsseja ja veden nopeampaa vaihtuvuutta.
3 Kommenttia
Oli aikanaan kallis teko suomelta rakentaa jäteveden puhdistuslaitos pietariin ja Presidentti Halonen kävi vihkimässä käyttöön, niin myös lahdenpohjan jätevesipuhdistamo ym.
Itämeren suurimpia nitraatti lähteitä on mm:ssa Suomen jätevesipuhdistamoilta (Eteläsuomen suuret kaupungit) tulevat yhteiskunta jätteet joita lasketaan valtavaia määriä suoraan raakana vesistöön, varsinkin kovien vesisateiden ja tulvien aikana ja ompa tullut ilmi, että juoksutusta pidetään yllä tietynverran 24/7 365. On myös selvinnyt, että kyseisten kaupunkien yhteiskunta jätteillä kavatetaan kaupunkien ja valtateiden viheralueita, joissa käytetään yhteiskunnan jätettä jätevesipuhdistamolta lannotteina viheryttämisalueilla, joista jätteet valuvat huleveden mukana viemäreihin ja suoraan mereen.
Jaaha Eihän ne suuret sanat suuta halkaise. Kaipaisin kyllä jotain lähteitä tähän väitteeseen, että jätevettä laitettaisiin ”raakana” kovinkaan paljoa Suomen puolelta itämereen.
Ainoa edes vähän uskottava väite ja jonka olen myös kuullut muualta on tuo kompostoidun yhdyskuntajätteen hule vesiongelma ja siinäkään ei mene lähellekkään niin paljon ravinteita mereen kuin jos ne sinne raakana laitettaisiin menemään.