Suomalaistiloilla on taisteltu valkuaisrehun ympärillä pitkään: kenen sitä tulisi viljellä ja millä hinnalla? Osa viljelijöistä on turvautunut uusiin keinoihin. Sieviläisellä Vilenin karjatilalla luomussa ollaan oltu jo iät ja ajat.
Tilan isäntä Risto Vilen kertoo pettyneensä luomuvalkuaisen toimituksiin useampia kertoja. Hinnat ja toimituspäivätkin sovittiin, mutta rehuapa ei sitten sovittuna päivänä kuulunutkaan. Osittaisena apuna huojuvaan valkuaisrehun saatavuuteen Vilenit päättivät kokeilla herneen ja härkäpavun viljelyä.
Suotuisina kesinä palkokasvit ehtivät valmistua ja ne pystyttiin puimaan värirehuksi. Mutta kaikki kesät eivät suinkaan ole suotuisia, varsinkaan Sievin korkeudella Keski-Pohjanmaalla.
Risto Vilen harmittelee suomalaisen luomututkimuksen olemattomuutta. Valtaosin viljely ja ruokintakokeet on viljelijöiden itsensä tehtävä. Tämäkin härkäpapulohko näyttää jäävän tuleentumatta, mutta tietoa sen parhaasta säilöntätavasta kokoviljasäilörehuksi ei löydy.
Kokoviljasäilörehu vaatii uutta kalustoa
Seoskasvustoksi vehnän, ohran tai kauran kanssa kylvettynä se pysyy paremmin pystyssäkin. Kokoviljasäilörehun tekemiseen tarvitaan kuitenkin erittäin järeä ja ajanmukainen kalusto. Sato on saatava lyhyessä ajassa siiloon ja viljassa mahdollisesti olevat tuleentuneemmat jyvät ja herneet taatusti murskaksi.
Pauli ja Mika Laakon kahdella 435-hevosvoimaisella Claas Jaguar 870:llä työ sujui. Ostorehun ja eritoten valkuaisrehun kalleus on Laakon veljesten mukaan pannut alueen muutkin viljelijät miettimään uusia ratkaisuja.
Tasalaatuinen silppu, jossa herneet ja jyvät on murskattu, on mainio rehu naudoille, mutta myös sopiva komponentti apevaunuun.
Valkuaisrehun tarve vähenee
Kokoviljasäilörehun teko tuntuu lisääntyvän koko ajan. Kaura, vehnä, herne, härkäpapu ja muut valkuaiskasvit seoksena vähentävät merkittävästi valkuaisrehun ostotarvetta. Rehuomavaraisuuden nousun lisäksi siirtyminen kokoviljasäilörehuun tasaa mukavasti myös tilan työhuippuja. Seoksen kylvö voidaan jättää tavanomaista myöhäisemmäksi ja korjuu pystytään ajoittamaan nurmirehun korjuiden väliin.
KoneJaket on hankkinut kumpaankin ajosilppuriin 5,2 metriä leveän suoraniittopään. Kokoviljasäilörehua tehtäessä koneeseen on asennetta vielä krakkeri, joka litistää ja murskaa jyvät.
Claasin suoraniittopää tekee siistiä jälkeä viljapellolla.
Oikeat lajikkeet seoskasvustoon
Mika Laakon mukaan biologisen säilönnän suosio nousee koko ajan. Kokemukset bioaineista ovat olleet myönteisiä ja menneenä kesänä jo useampi aiemmin happoon luottanut asiakas teetti rehunsa biologisella säilöntäaineella. Lisäksi biologinen säilöntäaine on keskimäärin happoon verrattuna puolta halvempaa rehutonnia kohden.
Laakot neuvovat viljelijöitä valitsemaan seoskasvustoon hyvin yhteen sopivat lajikkeet. Aikainen ohra ja kaura eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä, sillä ohran jo kellastuessa kaura ei ole läheskään parhaimmillaan kokoviljasäilörehuun. Oikeilla lajikevalinnoilla seoskasvustosta saa taatusti räätälöityä maittavaa ja valkuaispitoista rehua karjalle.
Ei kommentteja