Valvontaviranomainen on henkilö, jolla on valtaa enemmän kuin heinäntekojärjellä ymmärtää. Valvontaviranomaisen asema on kuin itsevaltiaalla.
Viranomaisen valvontapäätös on yhden ihmisen näkemys, josta valittaminen on tehty vaikeaksi. Olisi valvojienkin etu, jos heidän valtaansa edes hiukan murennettaisiin ja samalla valvottavien oikeusturvaa parannettaisiin.
Yhden valvontaa tekevän viranomaisen päätös on aina hallinnon päätös. Se on usein subjektiivinen näkemys, joka on täytäntöönpanokelpoinen, vaikka valitusprosessi olisi kesken.
Asianosaisella on mahdollisuus tehdä valitus viranomaispäätöksestä 30 päivän sisällä. Usein tämä ei käytännössä toteudu, vaan esimerkiksi sanktiotapauksissa valitusta on käsitelty vain hallintomenettelyn osalta. Jos valvoja on tehnyt päätöksen vaikkapa eläinten lopettamisesta, se astuu voimaan valituksesta huolimatta. Eläimiä ei saa enää takaisin, vaikka valvontaviranomainen olisi tehnyt selkeästi väärät johtopäätökset.
Jos asiassa epäillään rikosta, asia etenee esitutkintaan, jolloin syyttäjä tekee syyttämis- tai syyttämättäjättämispäätöksen. Myös poliisi voi tehdä päätöksen jättää tutkimatta. Käräjäoikeus käsittelee varsinaisen rangaistuksen, joka tulee sanktioiden päälle. Viranomaispäätöksenä tehty sanktio ei ole rangaistus lain määrittelemässä mielessä. Se on annetujen tukien takaisinperintä. Sanktion lisäksi oikeus voi määrätä toisenkin rangaistuksen.
Valvonnasta voi siis tulla käytännössä kaksinkertainen rangaistus, vaikka Suomen lain mukaan yhdestä rikkeestä ei voi saada kahta rangaistusta.
Suurin osa valviontakäynneistä tapahtuu hyvässä hengessä, mutta epäselvien tapausten määrä tuntuu olevan kasvussa. Viljelijän oikeusturva on hatara.
Parkanolaisella tilalla valvonnasta tuli täydellinen hässäkkä. Perhe kärsii stressistä, jota valvontakäynnit ovat aiheuttaneet. Eläinlääkäri ei ole ohjeistanut korjaamaan puutteita eikä hän sallinut todistajaa paikalle. Valvonta olisi voitu viedä asiallisesti läpi, jolloin lopputulos olisi ollut parempi kaikille. Myös puutteet olisi voitu korjata, jos niistä olisi vain kerrottu.
Kun viranomaisvalvonta osuu kohdalle
Eräs lukija kertoi viestissään, että hän harkitsee kolmannen tahon mukanaoloa tarkastuksessa. Hän on vakavasti harkinnut valvontakäynnille mukaan asianajajaa videokameroineen.
“Esimerkiksi MTK:lla voisi olla tähän erikoistunut juristi tai sopimusjuristeja maakunnissa. Ihan jo naapurinkin mukanaolo saattaisi estää ylilyöntejä”, lukija sanoo.
Viljelijällä onkin oikeus vaatia mukaan oma todistaja. Tätä voi myös suositella. Oikeudessa esimerkiksi valvontaeläinlääkärin lausunnon kumoaminen vaatii erittäin vahvat näytöt. Viranomaisen todistusvoima perustuu hänen oletettuun korkeaan ammattitaitoonsa. Käytännössä viljelijän todistus koetaan amatöörin todistukseksi.
Ristiriitaisia tulkintoja
Pirjon eläinsuojeluartikkelissa läänineläinlääkäri kertoo valvontaviranomaisen roolin olevan valvova ja neuvova. Kyseisessä tapauksessa Pirjo Tilli oli ollut jatkuvasti siinä uskossa, että kaikki on kunnossa, ennen kun hänelle määrättiin eläintenpitokielto.
Susa Lengmanin tapauksessa eläinlääkäri ei ole kyennyt antamaan ohjeita, eikä kertomaan mikä on pielessä. Jos valvottava on asiasta epätietoinen, viranomainen ei ole kyennyt huolehtimaan tehtävistään.
“Tuskastuttavaa on, että ammattiasioissa eläinlääkärit ovat antaneet erilaisia todistuksia”, kertoo yhtä tapausta käsitellyt juristi.
“Jos kaupungineläinlääkäri antaa erilaisen todistuksen kuin läänineläinlääkäri, läänineläinlääkäri ei ole kyennyt ohjeistamaan tai opastamaan alaistaan.”
On vaikea käsittää miksi sama asia tulkitaan eri tavoin. Subjektiivisuus on vielä määräävä ja hatara kriteeri.
Valvontaviranomainen kahdessa eri roolissa
AVI:n läänineläinlääkärit tekevät lausunnon Aluehallintoviraston nimissä itselleen. Jos Ely tekee sanktiopäätöksen, mahdollisen valituksen käsittelee myös Ely. Tässä menettelyssä on suuri ristiriita.
Hallinnon valta on suuri, jos sen päätöksiä ei tarkastele ulkopuolinen.
Aluehallintoviraston viestintäpäällikkö Päivi Välimäki kertoo, että AVI:n läänineläinlääkäri tekee otantaan perustuvia valvontoja, jotka eivät perustu epäilyihin.
“AVI:n eläinlääkäri valvoo ja ohjaa myös kuntien virkaeläinlääkärien tekemää valvontatyötä puhelimitse ja sähköpostin välityksellä”, Päivi Välimäki jatkaa. Läänineläinlääkäri voi Välimäen mukaan ottaa vaikean eläinsuojelutapauksen itse hoidettavakseen vain kunnanviranhaltijan luvalla tai hänen pyynnöstään.
Ely valvoo taas muita tukiin liittyviä asioita ja käsittelee esimerkiksi eläinsuojien lupa-asiat.
Valitus on kallis, aikaavievä ja monimutkainen prosessi
Viljelijä on usein tietämätön prosessista kun valvontaeläinlääkäri tulee paikalle. Usein lakimiehetkään eivät tunne prosessia ja käytäntöä, elleivät ole siihen varta vasten perehtyneet, puhumattakaan viljelijöistä.
Pahimmassa tapauksessa vastakkain ovat kapea-alaisesti ajatteleva virkamies ja lakia tuntematon farmari. Pienen gallupin tulos oli, että keskiverto farmari ei tiedä mitä eläinsuojeluvalvonta pitää sisällään ja mitkä ovat viljelijän oikeudet.
Valvonnan valitusaika on 30 vuorokautta. Valvonnan tuloksesta voi valittaa hallinto-oikeuteen, jossa asiaa käsitellään ilman todistajia virkamiehen lausunnon pohjalta. Esimerkiksi eläinsuojelutapauksissa hallinto-oikeus tarkastelee vain tunnusmerkistön täyttymisen. Valitus on käytännössä turha.
Epäilty on syyllinen, kunnes hänet todetaan syyttömäksi. Sanktiot astuvat voimaan huolimatta keskeneräisestä valitusprosessista.
Valitusprosessi vie aina vuosia. Kunniakierros oikeussaleissa maksaa myös maltaita ja syö voimia.
Pari esimerkkiä elävästä elämästä
Hiljattain tuli tietoon tapaus, jossa Elyn valvoja väittää kahden naudan olevan eri sukupuolta kuin ne on rekisteriin merkitty. Isännällä ja laskentakeskuksessa on oikeat tiedot. Valvoja kuitenkin väittää isännän sanojen mukaan hänen väärentäneen jotain, koska Elyn papereissa eläimet ovat eri sukupuolta. Tässä tapauksessa aiheettomat sanktiot ovat enemmän kuin todennäköiset.
Erikoista oli myös Elyn tarkastajan määritelmä, että Vitabalans ADE -vitamiini on rehun lisäainetta, jota ei saa antaa juomaveden mukana. Tila taitaa olla ainoa maailmassa, jossa eläinlääkärin määräämä vitamiinin annostelu juomavedessä on sanktioitu.
Viranomainenkin tekee virheitä
Läänineläinlääkäri Jessica Löfgren-Eriksson lausui Ylen aamuteeveessä että “auto on työkeikalla jätettävä menosuuntaan, jotta pääsee nopeasti karkuun”.
Lausunto on todennäköisesti enemmän provokaatiota ja viljelijöiden mustamaalaamista kuin arkipäivää. Lausunto antaa myös erikoisen kuvan virkamiehen ja farmarien yhteistyöstä.
Jos viranomainen saapuu valvottavalle tilalle kiiltävissä ratsastussaappaissaan kuin Saaban kuningatar vailla maalaisten elämän ja tuotantoeläintalouden ymmärrystä, on hänellä toki aihettakin panna kypärä päähän.
Suurin osa eläinlääkäreistä on käytännönläheistä väkeä, joilla on empatiaa ja sosiaalisia taitoja kohdata valvottava. Valvontatilanne pullistelee stressiä. Kohtaaminen vaatii molemmilta osapuolilta taitoja, mutta erityisesti valvoja koetaan uhaksi, jos elkeet ovat väärät.
Valvoja on aina tunkeutuja toisen maaperällä.
Farmarin kannattaa ottaa valvontaan avukseen asiantuntijoita. Kuvaaminen ja nauhoitus on oikeus, siihen ei tarvita erillistä lupaa.
Kuten lukija kommentissaan totesi, maailma on mennyt niin monimutkaiseksi, että juristin palkkaaminen voi olla järkevää. Ainakaan tilannetta ei tarvitsisi jännittää niin paljon, jos paikalla olisi joku joka ymmärtää mistä on kysymys.
Toimittajalta
Valvotaanko toimintaa vai säännöksiä?
Ulkomailla EU:n alueella noudatetaan samoja määräyksiä. Tämä on monelle yllätys.
Ero on tosin siinä, että Suomessa valvotaan säännöksiä, ulkomailla toimintaa.
Eläinten hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää perehtyä hyvinvointiin eikä säännösten pilkkuihin. Huonosti tehdyissä valvonnoissa ei nähdä kokonaisuutta.
Eräs lukija kertoo, että ulkomailla esimerkiksi pienteurastastamoon ei vaadita sosiaalitiloja, jos sellaiset ovat viereisessä rakennuksessa käytössä.
Suomeen on pesiytynyt jahtaamisen kulttuuri, josta pitää päästä kansakunnan ja ihmisten nimissä eroon.
Olemme haastatelleet useita juristeja. Harva antaa käytännön syistä nimeään julki.
Monet sanovat sitä että viljelijän oikeusturvassa olisi rutkasti parannettavaa. Tai täsmällisemmin ilmaistuna oikeusturvaa ei ole.
Tekstin oikeellisuus on tarkistettu kahden juristin toimesta.
Ei kommentteja