By blogisti Kati Lakso
Ajatelkaa, luin täs juttua vasikkaphonesta. Siis sellaasesta sensorista minkä saa tunkia lehemän emättimehen tai näin pohojalaasittansa toosahan, ku arvioot, että nyt saattaas piakkoon olla päivät lähellä. Nuon viikkua ennen arviootua aikaa se käsketähän sinne laittahan.
Jaa, kuinka se toimii? No lukeman mukahan niin, että se mittaa sitä kantturan värkin lämpötilaa, ja ku poikimenen lähestyy, lämpötilat rupiaa vähä vaihtelehen ja sitte ku on tosi kysees, niin nousoo. Ja sitte se lähettää sulle viestin, ku vetet tuloo ja koko härpäke tipahtaa sitä mukaa lehemästä pihalle.
Saat kuule maata vaikka aiva rauhas isännän tai emännän vieres sängys, ja puhelin plinahtaa. Mikäs siä on? Kattot silimät sikkuras näyttöhön ja kah. Son mun lehemän värkki joka siä viestittää, ny on tosi kysees. Vetääset vaattehet päälle ja lampsit navettahan tarkastahan, kuin syntymän ihime sujuu loppuhun asti.
Mun mielestä se härpäke ittessänsä muistutti vähä niinku, mustekalaa, oli kuulkaa lonkerua ja uloketta. Tarkempi kuvan tiiraalu palijasti sen, että se laitetahan suurin piirteen samanlaasella vehkehellä sinne lehemähän, ku millä Pridiki sinne pukahtahan. Ettei pitääs olla vaikiaa, mitää avaruustierettä, senku pesaaset hävyn kunnolla ja sitte, kai te ny tierätteki, liukuvoiretta vartehen ja siä on.
Mun mielestä kohtalaasen mielenkiintoonen aparaatti. Voisin kuvitella hommaavani meille tuollaasen, jos budjetti ikinä vain antaa myören. Me ollahan vähä tällääsiä luomu poi’ittajia, vierähän kanttura poikimakarsinahan, ja kaippa tuo seleviää omin voimin. Onhan ne yleensä selevinny, en voi sitä sanua. Mutta ku oikeen oikiastia asiaa ajatteloo, niin sen vasikkaphonen hinta tuloo äkkiä maksuhun, jos pari vasikkaa pelastat sillä, etteivät menehry siihen syntymänä ihimeesehen.
Voit teherä hommias ihan rauhas, ei tartte koko aikaa käyrä kattomas, että joko sieltä ny on vesi tullu, joko näkyy sorkat ja meinaakahan se poikia ollenkaa milloonkaa. Toiset varsinki ku on sellaasia, että ne märehtii tyytyväästä, ei oo tissiäkää, ku aamulla kattot ja ehtoolla tuut, niin silloon hemalattomat leilit ja kuiva vasikka vieres.
Kuvittelisin, että meillä se maksaas ittiänsä viä siinä vasikan myöhemmäski hoiros, ku meillon ollu rotaa navetas, tietääsit, että nyt se tuloo ja olisit paikalla, saisit saman siliän tien lypsää ternit kannulla ja juottaa tai letkuttaa vasikan. Se sais sillälailla maailman parahan aluun, olis vasta-ainehet aijoos.
Että ens jouluna toivon joulupukilta vasikkaphonea, tai meillä se kääntyys varmahan muotohon pillupuhelin.
Ei kommentteja