Ryhmävapaaporsitus: Veeran hurmaavat olkipossut

”Ryhmävapaaporsitus on aivan uutta — Se on jotain mitä ei välttämättä edes ole muualla maailmassa”, sanoo Veera Ollikkala, nuori farmari Vihdistä.

Ryhmävapaaporsitus on myös Helsingin yliopiston tutkimushanke.

Sioilla on mainiot oltavat. Kun Veera Ollikkala ottaa olkipossun syliinsä, hän hymyilee. Kaikesta näkee, että Veera nauttii työstään veikeiden eläinten kanssa.

Artikkelista julkaistaan myöhemmin myös Youngvillagefolk – lyhytdokumentti.

Possut kuin sianpenikat

Pahnoilla on hyvä meininki. Kaksi emakkoa makaa kuin Turun flikat hievahtamatta. Tuskin siansilmiään raottavat vieraiden toimittajien kahistellessa samoille pahnoille. Emakko tunnistaa äärimmäisen hajuaistinsa avulla ihmiset, tuntemattomat tutuista.

Porsaat pinkaisevat takanurkkaan, niin kuin porsailla tapana on.

Saman tien neliviikkoiset sianpenikat, pulleat porsaat, alkavat lähestyä nopeasti tulijoita. Ne purevat tuttavallisesti saappaita. Sikafarmarin Janne-saappaat tuntee siitä, että niistä on aina soljet possun hampailla viety. Lahkeet ovat venyneet, kun porsaat niistä vetelevät, sikalassa kuin sikalassa… jos olosuhteet ovat kunnossa.

Veera hymyilee eläinten keskellä. ”Hän on oppinut kahden vuoden sikafarmarin uransa aikana enemmän kuin minä yli 30 vuoden aikana”, Jari Ollikkala, Veeran isä ja työkaveri kertoo.

Niin sanottu sikasilmä on sianhoitajan tärkeä työkalu jokaisessa sikalassa. Hoitajat oppivat lukemaan sian käytöksestä sen olotilaa ja hyvinvointia. Maallikko ei eläimiä osaa lukea, vaikka moni niin luulee.

Vapaissa olosuhteissa sian käytöstä on helppo lukea, jos osaa. Umpiuteliaat siat ovat myös rohkeita lähestymään ihmistä.

Veera kikattaa kun emakko löntystelee röyhkeästi hänen ohitseen nuuhkimaan kameramiestä ja kastelee kostealla tuhusevalla kärsällä linssin. Porsaat repivä Veeran  kolttua. Yksi Veeralle tuttu mustavalkoinen possu kömpii pahnoilla istuvan nuoren naisen syliin. Porsas kiljuu sikamaisen kimeällä äänellä kun se kyllästyy lääppimiseen.

Yksi emakko tykkää rapsutuksesta, toinen kavahtaa sitä. Siat ovat älykkäitä ja luonteeltaan erilaisia yksilöitä.

Ryhmävapaaporsitus on uutta, vanhaa ja luonnonmukaista

”Porsitushäkit ja nykyiset karsinat ovat aika uusi juttu 70-luvulta. Sitä ennen sikoja hoidettiin samalla tavalla kuin me teemme nyt”, 80-luvun lopulla syntynyt Veera kertoo. Ollikkalan olkipossut elävät modernimmassa ympäristössä, kuin 70-luvulla. Ravinto, olosuhteet, rakenteet, jalostus ja tietotaito on kehittynyt huimasti noista ajoista.

Emakot porsivat kolmen – neljän eläimen ryhmissä samassa tilassa. Emakot voidaan lukita syömäpilttuseen esimerkiksi siivouksen ajaksi, muuten ne elelevät samassa ryhmässä koko elinkaarensa ajan. Myös porsaat ovat yhdessä teurastukseen saakka.

Pari ensimmäistä viikkoa porsaat elävät pesässä, jonka jälkeen ne oppivat väistämään vapailla pahnoilla 300-kiloisia emakkoja.

Jos emakko on yksin porsaidensa kanssa karsinassa, jokainen porsas merkkaa oman nisänsä heti syntymänsä jälkeen. Takanisäporsaat saavat huonommin ruokaa kuin etunisien nassikat.

Vieroitettuja porsaita 11,47 per pahnue

Vapaasti ryhmässä elävät possut taas syövät sieltä mistä parhaiten maitoa saavat — Ne ruokailevat muidenkin kuin oman mamman tisseillä. Porsaat ovat tasaisen pulleita. Rääpäleitä ei juuri ole, koska luonto pitää huolen karsinnasta.

Ryhmäporsituksessa ei porsimisesta syntyneitä jälkeisiä useinkaan tarvitse siivota, koska emakot useimmiten syövät ne. Jälkeisten syönti on samalla parvorokotus. ”Meillä ei esiinny parvoviruksen tekemiä muumioporsaita nykyään vain harvoin”, Veera sanoo.  Parvo hoidetaan yleensä rokotteilla.

Porsaat vieroitetaan yhdeksänviikkoisina, kuten luonnossa

Porsaiden vieroitus yhdeksänviikkoisina on Veeran mukaan luonnonmukaista. Se miten se hoidetaan, on hämmästyttävää.

Kun porsaat ovat neliviikkoisia, emakko valevieroitetaan kahdeksaksi tunniksi joka päivä neljän päivän ajan. Tämä aiheuttaa emakolle kiiman, johon se siemennetään.

Sikalassa on seitsemän viikon kierto — Seitsemän viikon välein vieroitetaan, siemennetään ja porsitetaan.

Siemennyksen jälkeen emakko palaa takaisin imettämään porsaita. Porsaat ovat oppineet syömään valevieroituksen aikana rehua, jolloin ne eivät enää tarvitse emän maitoa niin paljon, eikä emakko joudu imettämän lihoistaan ja laihdu.

Emakko saa siemennyksen jälkeen omaa rauhaa omassa tutussa ryhmässä, jolloin alkiot kiinnittyvät seuraavana kolmen viikon aikana. Muussa tapauksessa emakolle pitää järjestää oma pilttuu, jotta tiineytys onnistuisi.

Yhdeksänviikkosten porsaiden vieroituspaino on noin 28 kiloa. Kuolleisuus on vieroituksen jälkeen liki nolla. Syntymästä vieroitukseen kuolleisuus vaihtelee 9 ja 25 prosentin välillä.

”Syökää vähemmän lihaa ja parempaa”

Veera laukaisee sianlihan suoramyyjälle merkillisen kommentin: ”Ihmisten pitäisi syödä vähemmän lihaa, mutta parempaa laatua”. Ollikkalan olkipossun kinkkuja tilalta myytiin tänä jouluna 500 kappaletta. ”Ennätys”, Veera kertoo.

Lihasikalassa possut ovat vieläkin tuttavallisempia. Ne ovat oleet samassa ryhmässä koko elämänsä. ”Varokaa, ne purevat lujaa”. Toimittaja on entinen sikafarmari ja tietää, että sika tutkii hampaillaan, se ei vihasta pure.

Veeran vankka näkemys on se, että kun sika on vapaa, sen lihakset kehittyvät juoksuharjoituksissa ja liha on maukkaampaa.

Samaa sanoo eräs jättisikalan omistaja: ”Syökää vähemmän, mutta samalla rahalla, tuplaten kalliimmalla. Syökää parempaa.”

Hän tarkoittaa sitä, että eettisestä ruuan tuotannosta pitää maksaa enemmän. Hyvinvointia ei saa ilmaiseksi edes sikalassa.

 

Linkki Ollikkalan Olkipossun kotisivulle tästä.

Lue myös aiempi artikkeli vapaaporsituksesta tästä.

Artikkelista julkaisemme myös dokumenttifilmin, joka on osa EU-projektia, Young Village Folk. Olkaa kuulolla ja näette elävänä kuvana possujen elämää.