Maataloustukiehdotus nousi konkreettisesti pintaan, kun kaksi farmaria ja Mavin (Maaseutuvirasto) ylijohtaja pitivät palaveria Seinäjoella Maaseutuvirastossa Maaseutumedian kutsumana.
Aiheena oli maatalousbyrokratia, ”jonka kokonaisuutta ei hallitse enää kukaan”.
Rakentava keskustelu poiki yhden merkittävän ajatuksen ajatuksen: Maataloustuille voitaisiin laatia veroehdotuksen kaltainen maataloustukiehdotus.
Ylijohtaja Antti-Jussi Oikarinen kertoo palaverin ajankohdan olevan oikea: ”Nyt on juuri se hetki vaikuttaa sekä kotimaassa että EU:ssa”.
”Me emme ole vaatimassa mitään lisää, vaan ainoastaan käytännöllistä ja järjellistä toimintaa”, luomufarmarit Petteri Mäkelä ja Jukka Salin kertovat.
Ideariihen kuningasajatus: Maataloustukiehdotus
Petteri Mäkelä, luomukotieläintilallinen Hattulasta ja Jukka Salin luomukotieläintilallinen ja luomumaidontuottaja Virroilta ovat tulleet keskustelemaan Mavin ylijohtajan Antti-Jussi Oikarisen kanssa maatalouden polttavista asioista.
Yhdessä miehet kiittelivät verottajan toimivaa veroehdotusta.
”Miksi siitä ei voisi ottaa mallia? Maataloustukiehotus voisi olla yhtä toimiva ratkaisu. Maatila saisi edellisen vuoden tukimaksatuksen perusteella. Viljelijä ilmoittaisi tarpeelliset muutokset ja koko järjestelmä toimisi tältä pohjalta”, kolmikko pohti.
Näin epävarmuus poistuisi ja rahat tulisivat ajallaan. Samalla tilojen maksuliikenne ja talous vakautuisivat.
Kolmikko toteaa että verottajan laatima veroehdotus on toiminut hyvin. Jos maataloustukiehdotus toimisi samalla tavalla, viljelijä saisi keväällä ehdotuksen tulevan vuoden maataloustuista.
Tukiehdotus veroehdotuksen tapaan. Ja viljelijä saisi kuukauden tai kahden välein tasaista tulovirtaa.
Oikarinen ei tyrmää Mäkelän ajatusta: ”Valtio maksaisi viljelijän haluamalla aikataululla esimerkiksi kuukausittain tai kahden kuukauden välein tukia. Silloin tietäisi mitä tapahtuu ja taloutta voisi jo kunnolla suunnitella.”
Oikarisella on pitkä kokemus eri tehtävissä maataloushallinnosta.
Tavoitteellinen tukimaksuaikataulu ilman eräpäivää
Jokainen yhtyy ajatukseen, että maataloustukibyrokratiaa ei hallitse enää kukaan. Oman sektorin osaajia on mutta jonkun tahon pitäisi hallita kokonaisuus. Viljelijän harteille jää liikaa tulkittavaa.
Kumpikin farmari on ison mittakaavan maatalousyrittäjä. He eivät hyväksy nykyistä tukien maksua ilman eräpäivää.
”Yhteiskunta pyörii vain niin että jokaisella laskulla on eräpäivä. Jos sitä ei makseta ajoissa, maksetaan yliaikakorkoa. Sen jälkeen kolkuttelee ulosottomies”, Salin sanoo.
Salin jatkaa: ”Viljelijöillä menee uskottavuus yhteistyökumppaneiden suuntaan. Kenellekään pankkiirille esimerkiksi ei riitä maksuaikatauluksi kalenterivuosi. Konekauppa hankaloituu myös, kun maksuajasta ei ole tietoa”
”Ei vuosi 2018 ole mikään eräpäivä.”
Mavin ylijohtaja Antti-Jussi Oikarinen selventää, että tavoitteellisen maksuaikataulun ongelma on siinä että koko ketjun on toimittava ja tarkastusten oltava tehtyinä ennen kuin maksut voivat liikahtaa.
Kolmikko on yksimielinen siitä, että tukien merkitys ei olisi niin iso, jos maataloustuotteista saisi asiallista hintaa.
Nyt on tullut tieto, että tukimaksuja kolahtaa tileille 5.10. Seuraavista maksuista ei ole olemassa mitään informaatiota.
”Me ollaan kummallinen kansakunta: myydään vientiin Euroopan halvinta ruokaa, jolla on korkeat tuotantokriteerit. Ulkomailta ostetaan bulkkieriä, jotka eivät täytä meidän normeja ja lainsäädäntöä”, Petteri Mäkelä kummeksuu.
Jukka Salinin isä kuoli hänen ollessaan 18-vuotias. Nuorimies istui sängyn laidalla monet yöt, kunnes teki päätöksen muuttaa aiempia suunnitelmiaan ja jatkaa kotitilallaan 14-vuotiaan pikkuveljen kanssa. Hän ei kadu maanviljelijän ja monialayrittäjän ammattia, mutta hän toivoo että työtä ei enää vaikeutettaisi byrokratialla. ”Maanviljelijänä on edelleen hieno olla.”
Käsittely kesken — Tukien perusteista ei anneta tietoa
Yksi vakava puute toistuu keskustelussa: Vuoden 2015 tukipäätöksiä ei ole vieläkään kaikilta osin saatu. ”On mahdotonta muistaa vuosien päähän vanhoja tapahtumia ja oikoa virheitä”, Petteri Mäkelä sanoo.
Kaiken kukkuraksi Proagrian laskelmat antavat farmareiden mukaan eri summia kuin maksetut tukieurot.
Mistään ei saa tietoa miksi maksettu tukien euromäärä oli erilainen kuin ennakkoon oli laskettu. Yli kahden vuoden takaisia, 2015 vuoden tukien maksuperusteita ei ole kaikilta osin vieläkään tiedossa.
Eläinyksikkömääriä joudutaan myös nyt itse selvittämään, vaikka Salinin mukaan nykyaikana ei pitäisi olla mikään ongelma kehittää sähköistä työkalua joka pitäisi eläinmäärälaskennat päivän tasalla.
Viljelijälle olisi elintärkeää tietää reaaliajassa eläinyksikkömäärät, koska liian vähän tai liian paljon eläinyksikköjä hehtaareita kohden saattaa pudottaa tilan kotieläintuet kokonaan.
Maksutapahtumien ja tukien maksuperusteiden pitäisi miesten mukaan olla lähekkäin. Mistään ei saa tietoa miksi oletettu summa on erilainen kuin maksettu. Yli kahden vuoden takaisia tukien maksuperusteita ei ole vielä tiedossa. Jukka Salin kertoo, että olisi hyvä tietää edes miksi tukisummaa on leikattu. Hän vertaa laskun lähettämiseen: ”Jos laskun mukaista maksua ei makseta, sille pitää olla jokin peruste.”
Eri alueiden eriarvoisuus hiertää enemmän kuin maakuntakohtaiset tukierot
Petteri Mäkelä puhuu hartaasti kuin pappi ja Mavin ylijohtaja Antti-Jussi Oikarinen kuuntelee pää kallellaan kuin kunnon seurakuntalainen. ”Miten voi olla mahdollista että saman maan sisällä toiset saavat tukieuronsa lähes vuotta aiemmin kuin toiset?”.
Antti-Jussi Oikarinen laskee että jollain alueella eläintuki saattaa olla 500 euroa, toisella 600 tai 700 euroa. Hän ymmärtää syy-yhteyden, jota perustellaan erilaisilla tuotanto-olosuhteilla etelän ja pohjoisen välillä.
Maan sisäinen eriarvoisuus ja kilpailuepätasapaino ei saa hyväksyntää myöskään Oikariseltakaan.
”Maksuaikataulujen eroissa voi olla konkurssin verran väliä”
Mäkelä terästää hiukan puherytmiään, kun hän manaa kotieläinkorotuksen laskentaa. ”Miten voi kestää puoli vuotta selvittää, mikä on luomukotieläintila ja mikä ei?”
Jos tuotteista saisi kohtuullista hintaa, maataloustuet eivät näyttelisi niin iso roolia. ”Kun tuotteiden hinta on Euroopan alhaisin, ovat tukien määrä ja maksuaikataulut ovat elintärkeitä”, Mäkelä kertoo ja jatkaa: ”Kun suomalaiset farmarit tapaavat, he puhuvat tuista. Saksalaiset kollegat puhuvat töistään.”
Petteri Mäkelä pyörittää luomukarjatilaa Hattulassa. Farmari joutuu tekemään kokopäivätoimisesti ”viranomaisten `viihdyttämistä´”. Hän sanoo luomukotieläintuottajan olevan suurin häviäjä, vaikka valtion linjaus kannustaa juuri luomukotieläintalouteen.
Viljelijä valvonnoissa vailla oikeusturvaa
Toinen kysymys nousee pintaan jokaisen suusta: Miksi viljelijän asema ei ole sama kuin muilla kansalaisilla. Oikeusturva on viranomaispäätösten varassa. Sitä on tai sitä ei oikeasti ole.
”Olemme viranomaisten riistaa”, Mäkelä täräyttää.
Kokotilan valvonta on ollut keskusteluhetkellä Salinin tilalla kolme – neljä viikkoa. ”Jos jotain asioita on esimerkiksi unohtunut, tai tarkastaja näkee asian eri lailla, se riski on aika suuri että tilan viivan alle jäävästä tuloksesta lähtee puolet pois”, Jukka Salin sanoo ja napsauttaa sormiaan.
”Yksi väärä tulkinta saattaa olla jollekin maatalousyrittäjälle kuolinisku”.
”Esimerkiksi yksi viljavuustutkimus jäänyt tekemättä”, Oikarinen jatkaa.
Jukka Salin kertoo, että minkälainen valta on valvontoja suorittavalla tarkastajalla, kuten valvontaeläinlääkärillä. ’”Väärä tulkinta saattaa olla kuolinisku jollekin tilalle.”
”Se on myös henkinen prässi, jollaista ei ole muussa yritysmaailmassa. Toki se on myös oma valinta, että on ammatiltaan maanviljelijä.”
Valvonnoista aiheutuvat sanktiot puhuttavat Petteri Mäkelää. Hän vertaa sakkoja siihen, miten paatunut rikollinen pitää olla, että saa samanlaisia kymmenien tuhansien sakkoja, kuten viljelijät saavat pikkurikkeistä.
”Kun tilalle tulee kolme neljä tarkastajaa ja viljelijä on yksin, se on valtava stressi”, Mäkelä kertoo.
Farmarit kertovat että maatiloilla joilla on voimaperäistä toimintaa, joudutaan kokemaan kovempaa syyniä.
Miehet ovat kokeneet joutuneensa liki ajojahdin kohteiksi. Tarkastukset vievät myös viranomaisten aikaa ja yhteiskunnan rahoja kuukausien ajan.
Salin arvelee että maatiloista ehkä viidennes on sellaisia, joilla on voimaperäistä ruuan tuotantoa. ”Useilla tiloilla joilla ei panosteta, virhemahdollisuudetkin on minimaaliset, kun toimintoja on vähän.”
”Viimeksi kun ollut keskusteluja, joku meppikin on ottanut kantaa yhden tarkastuksen politiikkaan. Onko se realismismia?”, Oikarinen kysyy.
”Realismia se on, mutta miten kauan kertatarkastus mahtaa silloin kestää?”, Mäkelä vastaa.
”Tarkastajilta pitää ottaa juristin oikeudet pois”. Usein sama henkilö joka on tehnyt valvonnan käsittelee myös valitukset. Valituslupaa ei aina edes myönnetä.
”Isompiin yksiköihin tarvitaan jo nyt erilaisia todistajia tallentamaan kuvaa ja puhetta, jotta farmarilla olisi jotain todistusaineistoa virkavaltaa vastaan.”
”Toinen, mikä tarkastuksiin liittyy on se, joka vuosi tulee uusia asioita joihin pitää kiinnittää huomiota. Pitäisi kertoa mihin kiinnitetään erityishuomioita. Tilat eivät voi enää olla epätietoisia. Ei enää ymmärretä mihin pyritään”, Petteri Mäkelä puntaroi.
Antti-Jussi Oikarinen vakuutti miehet käytännön ongelmien tuntemuksella ja asenteella. ”Nyt on suora yhteys ylimpään viranhaltijaan”, Petteri Mäkelä tuumaa.
Valtio sopimuskumppanina on epäluotettava
Valtiovalta on Petteri Mäkelän mukaan huono yhteistyökumppani.
Hän ei käsitä, että sopimuksia on muuteltu tukikauden aikana. Sen seurauksena menetykset saattavat olla valtavia. Sopimus koskee aina jotain toimenpidettä, minkä kuluja maksetaan.
”Tarkoitat varmaan esimerkiksi hyvinvointitukea”, Salin toteaa.
”Oliko se tälle kaudelle, kun nimi piti panna paperiin tietämättä mitkä olivat ehdot”, Oikarinen muistelee. ”Tämä on sarjassa niitä asioita, samoin kuin sanktioiden määrä, jotka eivät mahdu tähän maailmaan.”
Mäkelä kertoo esimerkin jossa uuhen merkintä oli väärin ja sanktio pantiin koskemaan koko tilaa, myös nautoja.
”Tilanne että sanktioita tulee asiasta, jossa kukaan ei ole hyötynyt mitään, on käsittämätöntä.”
Toimittajalta
Puheista tekoihin
Maatalouden suurimmat ongelmat alhaisten tuottajahintojen lisäksi ovat valtavaksi paisunut byrokratia, järkyttävät valvontasanktiot, tarkastajien valta ja tukibyrokratia, ”jota ei hallitse enää kukaan”.
Kun kävelimme Seinäjoen katuja Petteri Mäkelän ja Jukka Salinin kanssa Seinäjoen iltapäivässä palaverin jälkeen, kaikilla oli sama tuntuma: ”Meillä on nyt suora yhteys ylimpään johtoon.”
Toivotaan että tolkkua alkaa löytymään.
Oikarinen vakuutti asiantuntemuksellaan ja asenteellaan. Kuten Petteri Mäkelä sanoi: ”hän ei selitellyt”.
Maataloustukiehdotus on mahdollisesti yksi sellainen. Mutta silloinkin koko ketjun pitää pelittää ja tarkastukset on oltava tehtyinä, ennen kuin maksut voivat liikahtaa.
Vai voisiko Suomi pelata samoilla säännöillä kuin Ranska: maksetaan omille ajallaan ja tapellaan sitten EU:n kanssa rahasta jälkeen päin?
Nämä asiat ovat nyt Mavin ylijohtajan pöydällä.
Nyt tarvitaan toimenpiteitä — selittelyt on selitelty.
Otsikkoa muutettu 22.11.2017
Ei kommentteja