Viis senttiä

Lukijablogi: Kati Lakso, lypsyrobotti Lakson maatilalta.

Moon täs pohtinu sitä viittä senttiä mairon hinnas ja muutenki viittä senttiä. Sillon aika palijo erua mihinä se viis senttiä sijaattoo. Onko rahaa vaiko senttiä.

Ajatelkaa vaikka viivootinta, ei se viis senttiä oikeen häävin pitkä siinäkää oo, eikä jos näytät sitä mittaa sormillas, palijoko on viis senttiä. Varmahan näytät joka kerta väärin, arvioottet sen isoommaksi mitä se oikiasti onkaa.

Tai vaikka metrin mitas, siinei kuulkaa palijo teherä viirellä sentillä, son ny sama vaikka seinä kenaa viis senttiä suuntahan tai toisehen. Rupiaa ne joka tapaukses kenaahan aijan kans sen verran, vaikka kuinka rakentaasit vatupassin mukahan millillensä suorahan. Aika teköö tehtävänsä, ja viis senttiä tuloo sen myötä.

Ja oli kuulemma joku palakansaaja sanonu, että ei se viis senttiä mihinää tuntuus. Niin, no ei se tietysti kahareksan tunnin päiväs viis senttiä tunnilta oikeen palijo oo, solis kaikki nelekytä senttiä päiväs. Kaks ja puoli euroa viikos, yhteensä nelijäs viikos kymmenen euroa. Mutta laskeppa vuosi tasolla, 520 euroa vuores.

Viis senttiä mulle. Son joka litrasta, ja litroos mun palakkani pääsosin tuloo. Vaikka niistä tuista kauhiasti puhutahan ja kuinka niitä saarahan, niin se jokapäiväänen leipä mulle ja lehemille maksetahan niistä litroosta. Kyllä niistä enemmän tulua tuloo, ainaki meille, vuores ku tuista.

Viime vuonna meijerihin meni 460 000 litraa maitua, ennätysmäärä muuten meirän tilalta, näin positiivisena asiana kerrottahan se. Joten se viis senttiä on rehas 23 000 euroa rahaa. Sen verran vissihin mitä se keskiverto työläänenki Suomenmaas saa palakkaa. Tähän asti se mun palakkaniki on ollu suurin piirteen sen verran, kaiken sen muun jäläkihin mitä on ensi maksettu.

No ny ei oo sitte sitä.

Mutta sellaasta on elämä, ei täs auta ruveta asiaa kauhiasti murehtimahan, pää tuloo kipiäksi, aharistahan rupiaa, ei saa pian nukuttua öitänsä, ja joutuu menehen puhumahan murheestansa jollekki ammattihenkilölle. Mutta seki on vähä sellaasta, ku ei niillä oikeen oo tästä maatalouresta suurta kuuhaa, että puhukko vähä tyhyjästä. Tuloo tunne, että rutajat turhasta.

Etehenpäin, ku mummo lumihanges.