Se, miten WWF ohjaa kuluttajien ruokatottumuksia, kaipaa tarkennuksia totuudenmukaisuuteen ja laajennuksia näkemykseen.
On tarpeen myös tuoda esille faktoja, jotka kumoavat järjestön väitteitä. YLE:n uutisointi tuohdutti monia. Ruotsin WWF:n uusin lihaopas ohjaa ruotsalaisia kuluttajia panemalla suomalainen liha punaiselle listalle — sitä tulee Ruotsin WWF:n mukaan varoa ja välttää.
Suomalaisen elintarvikeketjun yli piirissä työskentelevät yli 300 000 ihmistä varmasti miettivät, miksi WWF tarjoaa värittynyttä ja kapea-alaista tietoa suomalaisesta ruokaketjusta.
Artikkelikuvassa Laidunherefordeja Teuvalta.
Ruotsin WWF ohjaa kuluttajia — suomalainen liha punaiselle listalle
Suomalainen naudan- ja sianliha joutui punaiselle listalle Ruotsissa – ruotsalainen WWF näkee puutteita eläinten hyvinvoinnissa, luonnon monimuotoisuudessa. Se on samalla linjalla suomalaisen sisarjärjestön kanssa, pienin eroavaisuuksin.
Vakavasti vaikuttaa siltä, että WWF haluaa ajaa suomalaista lihatuotantoa alas. Miettitäänkö järjestössä sitä, mitä tuodaan muualta maailmasta tilalle: antibiootein kyllästettyjä sikoja katkotuilla hännillä, soijalla, hormoneilla ja maissilla kyllästetty nautaa, tai klooripestyä broileria ?
WWF:n vain neljä kriteeriä
WWF arvioi lihan tuotantoa neljällä kriteerillä: Ilmastovaikutus, luonnon monimuotoisuus, torjunta-aineiden käyttö ja rehevöityinen. Tiedottamisessa on valtavasti merkittäviä virheitä ja outoja painotuksia.
Ruotsalaisen WWF:n lihaoppaan painotus uusimmassa lihaoppaassa painottuu soijan käyttöön ja eläinten hyvinvointiin.
Suomalainen nauta on lihaoppaassa niputettu samaan kategoriaan brasilialaisen naudanlihan kanssa. Brasiliassa, jossa vesivarat ovat paljon rajallisempia kuin Suomessa, naudanlihakiloon kuluu kaksi kertaa enemmän vettä (Lähde: Aalto-yliopisto).
Miksi WWF:n kriteerit ovat niin kapealla?
Miksi ruuan bioturvallisuus ja laatu ei kiinnosta WWF:ää?
Hyvä ruoka on meille välttämättömyys. Ravinteikas ruoka tärkeää jokapäiväistä ravintoa, hiveniä, rautaa, vitamiineja ja proteiineja. Maukas ruoka on antaa mielihyvää.
Ruuan tuotannon bioturvallisuus ja tautivapaus ei kuulu järjestön kriteereihin, suomalaisessa elintarvikkeissa ei ole salmonellaa, vierasaineita, lääkkeitä tai hormonijäämiä.
Vaikka esimerkiksi salmonellaa joskus tiloilta löytyykin, sitä ei elintarvikkeisiin asti päädy. Kontrolli on kova, jos esimerkiksi sikalasta löytyy pelkkä salmonellaepäily, se suljetaan heti ulkomaailmalta. Suomalaisia kananmunia voi syödä raakanakin turvallisesti.
Eikä ruuan laadulla ole merkitystä järjestölle?
Maistuvassa suomalaisessa lihassa on hyvä laatu, purutuntuma ja maku — Ruuassa on muitakin arvoja, kuin ympäristöarvot.
Suomalainen voi kaupassa tarkistaa, mistä ruoka on peräisin, liha voidaan jäljittää useimmiten tilalle asti. Näin ei ole edes läheskään kaikissa Euroopan maissa.
Kansakunnan ruokkiminen ei voi olla kuitenkaan harrastustoimintaa. Kuva Raippaluodosta luonnonlaitumelta.
Luonnon monimuotoisuus, miten Suomi voi olla jäljessä Ruotsia?
WWF:n mukaan ruotsalainen sianlihan tuotanto edustaa paremmin luonnon monimuotoisuutta, kuin suomalainen.
Väite on erikoinen.
Jos ruotsalainen sianlihan tuotanto on keskittynyt Skooneen ja Itä-Götanmaalle — tasangoille aakeellelaakeelle, joissa ei ole metsää, millä tavalla siellä voi olla enemmän biodiversiteettiä tai luonnon monimuotoisuutta?
Suomalainen sika kasvaa ympäristössä, jossa pinta-alasta keskimäärin varovasti arvioiden 50 prosenttia on metsää. Jopa tasaisella Ilmajoella, joka on suuri sikapitäjä, metsä kattaa 45 prosenttia pinta-alasta.
Sian saparo yksi hyvinvoinnin indikaattori. Vain suomalaisella ja ruotsalaisella sialla on Euroopassa leikkaamaton saparo. Muualla Euroopassa hännät katkaistaan ehkäisemään kannibalismia. Suomalainen ehjä saparo on pitkään jatkuneen hyvinvointityön tulos, jota tullaan muualta Euroopasta ihmettelemään. Suomi puheenjohtajamaana edistää hyvinvointia ja hyviä käytäntöjä muualla Euroopassa. Monessa maailman kolkassa kannibalismia ehkäistään myös kanojen nokkia katkomalla.
Suomen tuotantoeläimet eivät juuri syö soijaa
WWF on nostanut soijan tikun nokkaan, miksi? Se ei ole Suomessa olennainen eläimen ruuan raaka-aine. Ihmiselle enemmänkin.
Toisin kuin huhut väittävät, nauta ei syö soijaa ollenkaan, ei myöskään lihasika.
Pieni osa emakoista syö pienen määrään soijaa, pikkuporsasrehussa sitä on pieni määrä. Broilerin ruuassa sitä on 11 prosenttia.
Toisin kuin WWF väittää: suomalainen lihasika ei käytä soijaa ollenkaan, sika syö pääosin valkuaislähteenä OVR:ää, teollisuuden sivutuotteena tulevaa ohravalkuaisrehua, sekä kotimaisia valkuaiskasveja. Naudan ruokinnassa ei käytetä soijaa ollenkaan.
Soija on yksi perusteista, miksi Ruotsin WWF on pannut suomalaisen lihan punaiselle listalle.
WWF ohjaa kuluttajia tässäkin kohtaa virheellisesti — Suomessa kotieläinten ruokinnassa käytetty soija on myös sertifioitua kanadalaista tai Tonavan geenivapaata.
Kummassakaan maassa ei tuhota sademetsiä soijan viljelyn takia.
Ihmiselle kelpaavia kasveja ei voi tuottaa kuin pienessä osassa maata
Suomessa kyetään tuottamaan nurmea, rehuviljaa, rehuhernettä ja muuta rehua, joka ei kelpaa ihmisravinnoksi sellaisenaan muuten kuin karjan jalostamana. Karja muuntaa myös nurmesta ja vedestä hyviä ravintoaineita ja proteiinia ihmiselle kelpaavaan muotoon. Sika elää pääasiassa rehuviljalla, joka ei sekään ihmiselle kelpaa.
”Yksimahaiset ovat ongelma.” WWF:n tiedottaja Annukka Valkeapää kommentoi yhdessä artikkelissamme. Hän tarkoittaa sitä että yksimahaiset syövät rehuviljaa, joka sopisi myös suoraan ihmisen ravinnoksi. ”Sianlihan tuotanto on epätarkoituksenmukaista.” Alla olevan taulukon mukaan hän on väärässä.
Alla kuva, joka kertoo missä Suomessa kyetään tuottamaan ihmiselle sopivaa viljaa. Myllyviljaa, kuten vehnää ja ruista, myös perunaa ja vielä enemmän ruokahernettä ja mallasohraa tuotetaan melko pienellä alueella.
Kaura on poikkeus, siitä tulee, ja on jo tullut suomalainen elintarvikehitti. Viime vuonna kaurasta kehiteltiin 140 erilaista uutta elintarviketta, tänä vuonna yli 100.
Broileri käyttää kolmanneksen soijaa siitä, mitä WWF esittää
WWF kertoo, että suomalainen broileri käyttää lihakiloon kilon soijaa.
Totuus on, että broileri käyttää vain 300 grammaa soijaa lihakiloa kohden. Määrää vähennetään systemaattisesti koko ajan. Lähitulevaisuudessa soija poistuu kokonaan eläimen ruokinnasta, mutta ei ihmisravinnosta.
Suomalaisen naudan ruokinnassa ei siis käytetä soijaa ollenkaan, vaikka muunlaiset huhut ovat edelleen sitkeässä.
Elintarvikeala haluaisi tarjota muistioitaan ja vaikuttaa lihaoppaan sisältöön, mutta fakta ja informaatio mitä WWF:lle tarjotaan, ei järjestölle kelpaa.
Suomalainen sika ja liha yleensä tarvitsisi WWF:n oppaaseen totuudenmukaisen kirjauksen.
Suomalaisen lihan hiilisorkanjälki huomattavan pieni
Suomalaisen lihan hiilijalanjälki, ympäristön haitta on murto-osa globaalista.
Hyvinvointikriteereissä on eroja
Jos Suomea ja Ruotsia vertaillaan hyvinvointikriteerein, eroja on, mutta ne ovat pieniä.
Ruotsalainen sika asuu vapaaporsituskarsinassa, missä sekin on porsimisen yhteydessä muutamia päiviä kiinni. Suomessa ollaan vasta siirtymässä vapaaporsitukseen. Hyvää tekniikkaakaan vapaaporsitukseen ei ollut saatavilla vielä muutama vuosi sitten.
Suomalaisista sioista vain kaksi prosenttia asuu tällä hetkellä porsitushäkissä.
Suomalainen sika asuu porsitushäkissä neljä viikkoa. Siinä on yksi ero, joka voidaan laskea ruotsalaisen sian eduksi, jos ajatellaan kuluttajan näkökulmasta.
Suomen miljoonasta siasta on 80 000 emakkoja, kahdeksan prosenttia, jotka viettävät neljänneksen ajastaan porsitushäkissä. Tästä voidaan laskea, että kaikista suomalaisista sioista vain kaksi prosenttia asuu porsitushäkissä, mikä on marginaalista siihen nähden, miten tärkeäksi mittariksi asia on noussut.
Ruotsi tuottaa sianlihaa vain puolet kulutuksesta
Ruotsalaisen yhteiskunnan nopeat vaatimukset ovat ajaneet ruotsalaisen sianlihatuotannon alas. Naapurimaan kulutuksesta enää vain 50 prosenttia on kotimaista sikaa. Suomessa tuotetaan sianlihaa vielä yhtä paljon kuin on kulutus. Toisaalta meillä on lihan tuontia, mikä aiheuttaa vientipainetta.
Jos vaatimuksia lakipakolla kiihdytetään, ostamme mekin enemmän tulevaisuudessa ulkomaista. Elinkeino ei pysty uhkarohkeisiin, eikä liian nopeisiin liikkeisiin.
Elinkeinon pitää kyetä muuttumaan myös omilla ehdoillaan, alan kannattavuus on jo kipurajoilla. On hyvä pitää kotimaisesta lihan tuotannosta kiinni — voimme vaikuttaa vain kotimaisen lihan arvoihin, emme ulkomaisen.
Perheyrityksen farmari:
Farmareilla on halu kuunnella kuluttajaa
Eräs pohjalainen farmari sanoi laskeneensa, että hän joutuisi satsaamaan 100 000 – 200 000 euroa vapaaporsitukseen. Keskikokoinen porsaita tuottava sikala on seitsemän vuotta vanha, olisi rahan tuhlausta remontoida sitä, ennen kuin kalusteet on käytetty loppuun muutaman vuoden kuluttua.
Nuori farmari sanoo miettineensä asiaa, ja haluavansa tehdä muutoksia, mutta siihen ei ole taloudellisia edellytyksiä. Vanhat velat pitää maksaa ensin pois.
”Farmarit yleisesti ottaen Suomessa haluavat kuulla kuluttajien ääntä, mutta kalliille hyvinvointi-investoinneille pitäisi saada rahallista lisäarvoa markkinoilta. Loppujen lopuksi kuluttajalla on suuri valta.”
http://www.maaseutumedia.fi/onko-wwfn-tiedottaminen-harhaanjohtavaa/
http://www.maaseutumedia.fi/soijasertifikaatti-anekauppaa/
http://www.maaseutumedia.fi/ruokabisnes-valtava-rahasampo-mutta-ei-sen-tuottajalle/
3 Kommenttia
Loistava kannanotto! Monet teurastamot ovat alkaneet puoltamaan sikojen vapaaporsitusta suomessakin. Snellman tietääkseni alkoi maksaa tämän vuoden alusta 5e/kg lisähintaa ilman porsitushäkkiä syntyneistä possuista. Atrialla oltiin asian suhteen varovaisempia, mutta hekin järjestivät tuottajille matkan katsomaan vapaaporsitus sikaloita.
https://www.tiamustajarvi.fi/2018/08/porsitushakki-vai-vapaana-porsiminen.html?m=1
Senttejä, ei euroja 🤪
Sairasta puolustella puolustuskyvyttömien eläinten hyväksikäyttöä millään argumenteilla! Eläinten ja niiden eritteiden syönti on sairas ja julma tapa tyydyttää himojaan, ei tarve kuten ravinnon saanti. SUOMALAISEN KARJAN RAVINTO ON 85 % POLTETUN AMAZONIN TILALLA KASVATETTUA SOIJAA.