Pellolle levitetty kipsi mielletään julkisuudessa ihmelääkkeeksi vesiensuojeluun.
Sillä on tutkitusti hyvät puolensa, mutta aivan kaikkea ei kerrota.
Kipsi eli kalsiumsulfaatti (CaSO4) on lannoiteteollisuuden sivutuote ja bisnes. Oikeaan paikkaan levitettynä kipsi vähentää vesien rehevöitymistä, mutta väärin levitettynä tai sisämaan vesistöjen likipelloilla se voi muuntua todelliseksi haitta-aineeksi.
Kipsissä on myös vesistön rehevöitymistä edistävää fosforia, ja melko runsaasti, mutta siitä ei puhuta.
Oikeilla viljelymenetelmillä on paljon suurempi rooli ympäristön kuormituksessa kuin yksittäisellä maanparannusaineella.
Vaikka maatalouden päästöt saataisiin nollaan, kokonaiskuormitus ei pienene kuin murto-osan.
Ympäristötoimissa pitää aina muistaa ottaa huomioon myös se, että elävän kasvukuntoisen maan tarkoitus on tuottaa puhdasta ruokaa.
Artikkelikuvassa kuva kosteikosta, jonka perustamisessa kirjoittaja oli mukana. Tämän pienen vesistön lähelle tuskin kipsi saattaisi olla huono ratkaisu.
Karja muuttaa ihmiselle kelpaamattoman nurmen lihaksi ja maidoksi. Nurmikasvit ovat tärkeä osa maata parantavaa viljelykiertoa.
Vesien suojelu tarvitsee luotettavia tutkimuksia
Vesien suojelu ei kaipaa kikkailua eikä poppakonsteja, vaan luotettavia tutkimuksia. Kaikki tutkimukset eivät aina ole täysin luotettavia. Yksi tutkimus ei vielä takaa lopullista totuutta, vaan tarvitaan useita eri näkökantoja.
Helsingin Yliopiston ja Suomen Ympäristökeskuksen SAVE-hanke tutkii pellolle levitetyn kipsin vaikutusta rannikkovesien rehevöitymiseen.
SAVE on hallituksen kärkihanke ja ympäristöministeriön rahoittama.
SAVE-hanke on lähemmin tarkasteltuna varsin epätieteellinen. Hanke, joka käsittelee maataloutta, vaatisi edes hiukan maatalouden ymmärtämistä.
Limnologi tuntee oman alansa, mutta maaperäbiologiasta, saati kasvukunnosta saati maataloudesta harvalla tutkijalla on käsitystä. SAVE-hanke on irrallinen vesiensuojeluhanke, jossa tutkitaan ainoastaan kipsin vaikutusta fosforitason alenemiseen vesistössä.
Kipsin vaikutusaika on minimaalinen selluteollisuuden sivutuotteeseen, puukuituun verrattuna. Kipsi vaikuttaa muutamia vuosia, puukuitu pidättää ravinteita vuosikymmeniä
Maan mikrobitasapainosta tai maaperäbiologiasta ei puhuta kipsin yhteydessä tutkimuksessa mitään, vaikka ne ovat olennainen osa maan ravinteiden pidätyskykyä. Hankkeessa ei vertailla eri maanparannusaineita ollenkaan.
Erilaiset lannoite- ja sivutuotteiden jakeet kompostoituvat käyttökelpoisiksi maanparannusaineiksi. Kuva Humuspehtoori Oy:n kentältä.
Loimaan maanparannehanke tutkii useita eri vaihtoehtoja
Agronomi Jussi Knaapi, itseään maalaispojaksi kutsuva asiantuntija, otti hankkeen päätöstilaisuudessa esille näitä hankkeen useita puutteita, joihin hän ei saanut vastauksia.
Loimaalla on käynnistynyt Knaapin vetämä maanparannehanke, jossa vertaillaan ensimmäistä kertaa käytännössä eri maanparannusaineiden vaikutuksia keskenään.
Tutkimuksella on iso merkitys toimenpiteiden kohdentamisessa ympäristön ja myös ruoan tuotannon kannalta järkevästi.
On tärkeää, että tutkimuksien tulokset huomioidaan päätöksiä tehtäessä.
Lannanlevitystä nurmelle Hattulassa.
Hyvä kasvukuntoinen maa on tehokkainta ympäristönsuojelua
Peltoja viljellään, jotta me saisimme ruokaa. Jotta pelto tuottaisi runsaasti laadukasta ruokaa, on sen kasvukunnosta pidettävä huolta.
Maatalouden kokonaisuutta tarkastellessa meidän olisi syytä paneutua maaperäbiologiaan ja sen biologiseen ymmärtämiseen, kemiaan ja fysiologiaan.
Maan kasvukunnosta, ravinnetasapainosta, ojituksesta, viljelykierron avulla maan rakenteesta huolehtiminen on parasta ympäristösuojelua.
Olisi hyvä ymmärtää myös mitä tarkoittaa elävä kasvukuntoinen maa. Pelto on tulevilta sukupolvilta vain meillä lainassa.
Maan kasvukunnosta, ravinnetasapainosta, ojituksesta, maan rakenteesta ja viljelykierrosta huolehtiminen on parasta ympäristösuojelua. Pelto tarvitsee humusta, joka sitoo ravinteita. Tämä kuuluu olennaisesti maanviljelijän ammattitaitoon.
Kipsivuoren purkamiseen pelloille olaan hakemassa EU-rahaa, koska virheellisesti väitetään että sillä ei ole agronomisia hyötyjä. Kipsissä on fosforia liki kaksi kiloa tonnissa, rikkiä ja kalsiumia. Se on saamassa poikkeusluvan, minkä ansiosta sen ravinteita ei lueta ravinnetaseeseen. Tämä lupaa toisaalta hyvää, jos samaa periaatetta aletaan soveltamaan myös orgaanisiin lantoihin.
Lietelannan multausta Keski-Pohjanmaalla. Myös kipsi pitäisi mullata peltoon, jolloin se sitoutuu maahiukkasiin. Pintaan levitettynä se saattaa aiheuttaa vakavaa ympäristökuormaa.
Humuspitoinen maa on hiilivarasto
Humus on orgaaninen massa, joka sitoo ravinteita ja vettä. Humus myös luovuttaa ravinteet kasvien käyttöön eikä tuhlaa niitä valuttamalla ojiin.
Orgaanisten lantojen ja lannoitteiden ylläpitämä humus elättää paljon maata muokkavia lieroja. Humuspitoinen maa ei kärsi kosteudesta eikä kuivuudesta. Peltomaa on varasto, joka varastoi ravinteiden ja kosteuden lisäksi myös hiiltä.
Jos pelto tuottaa paljon satoa ja yhteyttämiskelpoista kasvustoa, syntyy sokereita, joita tuppautuvat juuriston kautta kasveihin ja sitä kautta luovat edellytyksiä humuksen muodostumiselle.
Hyvä viljelymenetelmä ja humuksesta huolehtiminen pitää yllä sienirihmastoja, maan pieneliöstöä ja mikrobitoimintaa.
Puukuituliete vapauttaa ravinteita hitaasti kymmenien vuosien aikana. Se lisää maaperään tärkeää ligniiniä ja muuta mikrobien ravintoa.
Artikkelin lähteinä on käytetty haastatteluita asiantuntijoilta. Limnologi Matti Lappalainen tarkisti asioiden todenperäisyyden samoin kierrätyslannoitteiden asiantuntija, yrittäjä Suvi Mantsinen Humuspehtoori Oy:stä.
Lue myös artikkeli maanparannusaineista tästä.
Ei kommentteja