”Hevosuinti on hevoselle hyväksi”, eläinlääkäri Tapio Harmanen sanoo.
Tyylilajeja on kuin Korson maratonilla. Toinen pärskii, toiselle menee vettä korvaan, kolmannella pää kulkee ylhäällä kuin Saaban kuningattarella.
Hevosuinnin SM-kisat olivat hauska tapahtuma, jonka soisi saavuttavan enemmänkin suosiota. Uiva hevonen on kaunis.
Paikalla on myös hevosmiesten tietotoimisto.
Hevoset nousevat vedestä eleettömästi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ne eivät edes ravistele itseään, yhtä Shetlannin ponia lukuunottamatta.
Suomalainen tunnelma
Haitari soi ja sinappihunnutettu Itikan käriste polttelee näpeissä. Joku vanhempi välitenori jopa laulaa luikauttaa huojuvaa tangoa haitarimusiikin innostamana.
Kepeästä laulutavasta päätellen mies on muualta, kenties kaukana Pohojanmaasta.
Elokuu on taittunut jo jälkimmäiselle puoliskolle ja päivä on kääntynyt pilkahtelevan ilta-auringon pitkiin varjoihin.
Kurikan Hevosystävien tapahtumaan on saapunut väkeä kauempaakin. Pitkämatkalaisille ja muillekin on tarjolla traktorikyyti 200-heppaisella portaattomalla New Hollandilla.
Kurikkalaisille tyypillinen Zetorikyyti oli poissuljettu. Hevosmiehen traktorin pitää olla neliveto, aivan kuin hevosenkin. Sen pitää vetää tämän tästä hevosautoja sateen luikastamasta litkuisesta ruohikosta.
Yksikään hevonen ei hukkunut. Kaikki osasivat uida harja ja hampaat pinnalla.
Tämä kilpailija katsoo kameraan samalla tavalla kuin Usain Bolt.
Hevosmiehiä ja hevosautoja
Siellä missä on hevosia, on hevosmiehiä. Tasa-arvon maassa myös naiset luetaan hevosmiehiksi.
Hevosmiehen tunnistaa usein lippalakista takaraivolla. Joillain hevosmiehillä on puhetapa, joka tulee matalana kurkun takaosasta.
Naispuoliset hevosmiehet ovat usein tavallista ronskimpia ja reippaan oloisia, toimeen tarttuvia.
Hevosmiehet puhuva hevosista asiantuntevasti ja heillä on usein varmaa tietoa asioista.
Hevonen on uidessaan kaunis. Hevosten uintityyli on vapaauinti. Rinta- eikä selkäuinnista ne eivät pidä, perhostelusta puhumattakaan.
Hevosuinti kilpailulajina on 11 vuotta
Kurikkaan rakennettiin hevosille Moljakka-nimiseen notkelmaan hevosia varten kahluurata ja uinti-baana.
Lähistöllä on 2,7 kilometriä pitkä hevosten harjoittelurata, jossa on kilometrin mittainen kymmenisen metriä leveä hiittisuora. Käräjävuoren hieno hevosharjoittelualue on yksi Pohjanmaan upeimmista.
”Sinne mahtuu paljon hevosia”, Tapio Harmanen kertoo. Eläinlääkäri on myös hevosharrastaja.
Moljakassa voidaan sitten käydä uittamassa hevosta. Se sopii hyvin esimerkiksi jalkansa loukanneelle. Tai sitten jos halutaan ravurille vähän kevyempää valmennusta, joka ei rasita niveliä.
”Uittaminen on aivan hyvää perusharjoittelua”, Harmanen kertoo. Heillä kotona hevosta uitettiin usein raskaan kesätyöpäivän jälkeen joessa. ”Mielellään hevonen ui.”
Hevosuinti sopii kaiken kokoisille hevosille. Ponit olivat liki yhtä nopeita kuin isot lämminveristekin.
Hevosmiehet olivat ensimmäisiä hevosuimareita
”Mä muistan kuinka Potkan Perttu ja Nevalan Pauli kulkivat niin ahkerasti uimahallissa uimassa”, Harmanen muistelee.
Miehet olivat sopineet että kun tämä Moljakka on valmis, he uivat altaan päästä päähän. ”Ja niin he uivat”, eläinlääkäri hekottelee.
Hevosuinnin sm-kisat voitti kotikentällään kisannut Suola, Albert Grönstrandin komea polle. Tarinan mukaan Albertin hevonen on saanut nimensä suolasta.
Suolan kasvattaja on Kari Viitala Peräseinäjoelta. Viitala on valittu tämän vuoden kuninkuusraveissa Turussa Vuoden Suomenhevoskasvattajaksi.
Hän on antanut joillekin hevosilleen, kuten Suolakin on, nimet keittokirjasta.
Ei kommentteja