Maanviljelijän uupumus — Sukupolvien painolasti

Maanviljelijän uupumus on yleistä. Taustalla on paljon syitä mutta joskus syyt ovat jotain aivan muuta ja tiedostamatonta, kuin pelkät talousongelmat tai työuupumus.

”Maanviljelijän uupumus on usein sukupolvien taakka”, psykoterapeutti Markku Orpana kiteyttää.

(Pääkuva on vain kuvituskuva Marko Kriikkulasta, artikkelista Sikalan arkipäivä. )

Psykoterapia nostaa tiedostamattomia ongelmia

Markku Orpana sanoo opiskelleensa psykoterapiaa yhdeksän vuotta. ” Psykoterapian perusajatus on että asiakas pystyy nostamaan jotain tiedostamatonta tähän päivään. Semmoisella jotka eivät ole saaneet muutokseen lupaa, tai siitä ei ole puhuttu.”

Semmoinen näyttäytyy psykoterapeutin mukaan monen viljelijän kohdalla.

”Kyseessä on tiedostamaton asia, joka näyttäytyy sillä että yritetään viimeiseen hengenvetoon säilyttää sukutila. Ja hommia tehdään uupumukseen asti.”

”Kun viljelijä jatkaa viidellä sukupolvella ollutta maatilaa, se on tiedostamaton asia, joka näyttäytyy sillä että yritetään viimeiseen hengenvetoon säilyttää sukutila. Ja hommia tehdään uupumukseen asti.”

Orpana on käynyt useasti luennoimassa uupumuksesta. ”Vaikka työtä tekee paljon, tulos ei välttämättä nouse – Niin kuin ehkä ennen vanhaan.”

Vanhin poika kantaa taakan

Orpana jatkaa: ”Kuinka yleistä tämä onkaan. Ajattelen, että monen kohdalla semmoinen ylisukupolvinen taakka, jota ne kantaa. ”

Markku Orpana puhuu rauhallisella, liki huumaavan kuiskaavalla äänellä. Hänen äänensä hypnoosi ikään kuin kutsuu kertomaan sisimpää.

”Vanhin poika yleensä puhumattomasti sen taakan kantaa ja jatkaa maatilan pyörittämistä. Nykypäivänä on tapahtunut paljon muutosta.”

Puhumattomat isät

”Tunnepuolella on psykoterpeutin mukaan puhumatonta sukupolvea paljon. Pojat suhteessa omaan isään juostaan läpi elämän. Puhumattomat miehet, joiden isät olleet sodassa, eivät tunnepuolella kohtaa.

Työ on se keino tulla nähdyksi suhteessa omaan isään. Vaikka tekee paljon, niin isä ei osaa sanoa että sinä kelpaat tuollaisena kuin olet.

Isä nukkuu pois, eikä poika ole ikänä saanut isältä emotionaalista tunnesidettä. Se näyttäytyy uupumuksena. Traumoja. Epäonnistumisia. Isän hyväksyntää haetaan tekemisillä ja työllä. Ahkeruuden puutteesta ei maanviljelijöitä voi syyttää, mutta maatalousyrittäjien paineet ovat isot.”

Vaiettu häpeä – Suhde omaan isään

Käsittelemättömät ongelmat aktivoituvat uudelleen. Taustalla on vaiettu häpeä, joka on lamaannuttava asia. Häpeä ei olekaan mitä toinen näkee meissä, vaan mitä me kätketään ”epäelämään”.

Pelätään että paljastutaan, että olen ihmisenä tämmöinen kuin olen.

Kiitos on tärkeä asia sanoa ja kuulla. ”Justiinsa se”, Orpana sanoo.

Ei ole helppo sanoa: ”Olet hyvä poika sellaisena kuin olet. Mä rakastan sua.”