Puheenjohtaja Pauli Talvitie on ollut Luomuliitto -pestissään puolitoista vuotta. Pesti on pitkän linjan järjestömiehellekin kova ja haastava.
13 aluejärjestön ja persoonallisen luomuväen saaminen samaan telttaan on haasteellista.
Luomuliitto on kerännyt jäseniä vain alle puolet luomuviljelijöistä. Suomessa luomuviljelijöitä on 4250, liitolla on jäseniä 2000.
Suomen pinta-alasta luonnonmukaisesti viljeltyä on 10 prosenttia. Poliittinen tavoite on nostaa määrä 20 prosenttiin.
Kaupan myynnistä luomun osuus on alle 2 prosenttia. Pauli Talvitie näkee luomun olevan kestävää kehitystä johon ihmiset vääjäämättä yhä enemmän päätyvät.
Kysyntä ja tarjonta eivät Suomessa vielä kovin hyvin kohtaa. Kysyntää olisi, mutta esimerkiksi kymmenkunta luomusikalaa eivät voi vastata kuin paikalliseen pieneen tarpeeseen.
Paulin Hereford -emolehmäkarja soveltuu hienosti luomuviljelyyn. ”Näiden kanssa on mukava tehdä töitä.”
Onko kuluttajan lupaus vielä lunastamatta?
Luomuliitolla on vielä paljon sarkaa kynnettävänä.
Gallupeissa luomu on suosittua, mutta 1,8 prosentin osuus kaupan myynnistä kertoo kuluttajavalinnoista. Kuluttajan lupaus on jäänyt lupaukseksi.
Kumpiko on ennen, tarjonta vai kysyntä?
Suomalaiset luomutuotteiden markkinat ovat kehittymättömät. Esimerkiksi tavoite suurkeittiöiden 20 prosentin osuudesta tyssää jo siihen, että luomua ei saa yleensä suurkeittiöpakkauksina.
Kun kauppaan ei tule tavaraa, niin ostajiakaan ei ole. Kun ostajia ei ole, niin tavaraakaan ei tule.
Luonnonmukaisesti tuotetuilla elintarvikkeilla on kallis hintamielikuva. Eikö mielikuva turvallisuudesta ole mennyt perille? Totuus taitaa olla se, että kauppaan mennään edelleen hinta edellä.
Luomusianlihajalosteita myyvä Vesa Luhtala sanoo oman ongelmansa lihamyyjänä olevan, että luomua ostavista asiakkaista suuri osa on kasvissyöjiä.
Pauli Talvitie hoitaa peltotyöt tarkoituksenmukaisilla koneilla.
Paulin emolehmäkarja soveltuu luomuun
Luomuliitto saa paljon plussaa puheenjohtajansa käytännönläheisyydestä. Hänen Hereford -karjansa soveltuu luonnonmukaiseen viljelyyn erinomaisesti, koska nurmiviljely on tärkeä osa viljelytavan viljelykiertoa.
”Kun siirryin luomuun, niin menoista lähti valtaosa pois lannoite- ja torjunta-ainelaskujen muodossa. Sitten tulopuolelle tulivat luomutuet.” Vähäiset ostopanokset kuormittavat paljon vähemmän taloutta.
Taloudellisesti siirtyminen oli taskulaskimellakin helppoa. ”Sikapuolella tilanne on toinen. Yksi ystävä on moneen kertaan harkinnut siirtymistä luomuun, mutta se on aina tyssännyt sikapuolen haasteisiin”, Pauli jatkaa selkeän jäsentelevällä puhetavallaan.
Jokainen eläin on Paulille tuttu, kuten muillekin eläinkasvattajille. Luonteet ja suvut ovat selvillä kuin kirkonkirjoista luettuna.
Sikapuolella rehustus tulee kalliiksi, kun ohrasadot ovat selkeästi pienempiä ja ostovilja on hintapilvissä. ”Käytännössä iso sikala tarvitsee tuplat viljelyalaa, koska viljalla ei voi käytännössä olla kuin puolet pinta-alasta. Peltopinta-alan lisääminen vaatii taas paljon pääomaa.”
Viljelykierto vaatii nurmea ja viherryttämistä rutkasti. Sianlihan hinnan pitää olla luonnonmukaisena yli tuplaten kallimpaa. Yli 20 euron possupala on monelle kuluttajalle liikaa arkikäyttöön. Mikään liiketoiminta ei voi olla kannattamatonta.
”Tähän kun joku keksisi ratkaisun”.
Kanapuolella on tullut paljon luomumunantuottajia lisää. Sielläkin joitain tuottajia mietityttää se, että kanan luomurehua tuodaan arveluttavista maista. Monella maalla on maine myös huijaajina. Luomumerkintä esimerkiksi Venäjällä on vakuuttava vasta kun sertifikaatin on tehnyt esimerkiksi saksalainen laitos.
Pauli Talvitie uskoo luomun vetovoimaan. Hän puhuu mielellään kestävästä kehityksestä.
Luomuliitto haluaa parantaa julkikuvaa
Talvitie yhtyy ajatukseen, että luomuun on siirtynyt myös jäähdyttelijöitä, joiden pellot ovat huonosti ja epäammattitaitoisesti hoidettuja. Varsinkin takavuosina toiminta oli usein rikkaruohojen sietämistä. Se oli helppo tapa mennä eteenpäin, jos tila muutenkin aiottiin laittaa jäähylle. Alaan panostaneita viljelijöitä asia hatuttaa.
”Tästä kärsii koko julkikuva.” Ammattikuntaan on tullut paljon lisää todellista ammattitaitoa, jota luonnonmukainen viljelytapa edellyttää. Luomu vaatii enemmän suunnittelua ja osaamista, mutta samojen perusasioiden, kuten vesitalouden, maan rakenteen ja happamuuden, pitää olla kunnossa kaikessa viljelyssä.
Pauli kertoo, että luomussa tilojen keskipinta-ala on isompi kuin tavanomaisessa viljelyssä. ”Isoja, jopa jättimäisiä luomutiloja löytyy paljon.”
Keväällä on kiirettä aikaa poikimisten kanssa. Uusia tulokkaita on ilmestynyt laitumelle.
Riittääkö Luomun merkintä kuluttajalle vai pitääkö sen olla maukkaampaa?
”Tomaatti on luomuna viljeltynä selkeästi maukkaampaa, mutta on tuotteita joissa makueroa ei löydy”, Pauli sanoo.
Puhumme ammattaidosta. On viljely luomua tai tavanomaista, tuo viljelyosaaminen kuluttajan lautaselle makua.
Luomussa on myös nurjat puolensa. Luomuporkkana esimerkiksi saattaa sisältää pikkulapselle liikaa nitriittiä, koska lantana on käytetty karjanlantaa.
Monelle kuluttajalle luomumerkintä riittää vakuuttamaan ruuan ekologisuudesta.
Luomuliiton puheenjohtaja nostaa usein esille Ruotsin esimerkin. ”Siellä luomun kulutus on lisääntynyt 40 prosenttia, mikä johtuu erilaista ruokakohuista. Samasta syystä ruotsalaisen sianlihan tuottajahinta on Euroopan korkeinta.”
Naapurimaassa tuottaja saa noin 50 senttiä enemmän possulihakilolta kuin suomalainen. Tähän on syynä myös ruotsalainen kauppa, joka ei halpuuta kotimaista lihaa, vaan maksaa siitä enemmän, kun kuluttajakin on talkoisiin valmis.
Valkopäinen Hereford on luonteeltaan säyseä, mutta vieraiden ei kannata hiippailla yllättäen lauman sekaan. Ne tunnistavat tutut ja vierastavat outoja. Eläin on eläin, eikä mikään Disneyn puhuva piirroshahmo.
Espanjalainen luomu vai suomalainen tavanomainen?
Väliotsikon kysymys saa Paulin naurahtamaan kuivasti. ”En pysty panemaan järjestykseen. Ostan ulkomaista luomua jos kotimaista ei ole tarjolla”. Diplomaattinen, rehellinen ja poliitikkomainen vastaus tulee farmarin suusta kuin luonnostaan.
Paulilla riittää liiton puheenjohtajana paljon sarkaa kynnettävään. Farmarin ammatista jo eläkkeelle siirtynyt mies on luovuttanut tilan tyttärelleen Riikalle.
”Työt eivät ole silti vähentyneet.”
Luomuliiton pesti tarkoittaa paljon reissaamista ja monitoimimiehen taitoja.
Pauli antaa muutaman Luomulehden mukaan luettavaksi ja jaettavaksi. Siinäkin näkyy kuortanelaisen pikkukylän kasvatin kädenjälki.
Linkki Pauli Talvitien valintaan ja esittelyyn tästä.
Toimittajalta
Onko luomu vielä Suomessa piiperrystä?
Suuri yleisö on autuaan tietämätön mitä eroa on kahdella samannäköisella jauhelihapaketilla: Toinen luomua ja toinen samannäköinen paketti on halvempaa.
Luomuliitolla on paljon tehtävää ja tiedotettavaa. Kuluttajalla on yllättävän vähän oikeaa tietoa siitä mitä luomu tarkoittaa.
Mutta niin olisi valtiovallallakin: Viime vuoden luomukotieläintuista ei ole tullut viljelijöille vielä latiakaan.
Eräs pieni luomutilallinen sanoo, että hänellä on viime vuoden luomutukia maksamatta vielä 16000 euroa. Hänen on pitänyt hakea lainaa kun luvattua rahaa ei ole tullut.
Moni luomuun siirtynyt kokee tulleensa petetyksi.
Juuri tulleen tiedon mukaan luomukotieläntuet maksetaan ”2017 keväällä”.


























Ei kommentteja