Kun jokainen turvepelto luokitellaan suojelupuheissa samaan kastiin, samaksi turvemaaksi, se on ilmastopolitiikkaa. Turvepellolla ja turvepellolla on eroja, eivät ne ole kaikkialla samanlaisia.
Ilman tutkimustuloksia tehdään vääriä johtopäätöksiä. Väärät johtopäätökset johtavat vääriin poliittisiin päätöksiin.
Ilmastopolitiikassa kaikki yleistetään yhdeksi turvemaaksi pelkästään muokkauskerroksesta otetun viljavuusanalyysin perusteella.
Turve- ja sulfaattimaiden tutkimustulokset olivat tyrmääviä
Merkittävä osa Suomen soista sijaitsee Etelä- Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan alueilla, joka on vanhaa merenpohjaa, sulfaattimaata, jossa on luontaisesti valtavat luontaiset typpivarat.
Perunantutkimuslaitos toteutti yhdessä Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa vuosina 2012-2014 laajan kasvinravitsemushankkeen, jossa tutkittiin muun muassa sulfaattimaiden luontaisia ravinnevaroja.
Tulos oli tyrmäävä: sulfaattimaissa maasta mobilisoituvan typen määrä oli jopa 147 kg nitraattityppeä/ha. Se on valtava luontainen ravinnemäärä, jolla on merkitystä, kun puhutaan ilmastoteosta.
Tulos oli tyrmäävä: sulfaattimaissa maasta mobilisoituvan typen määrä oli jopa 147 kg nitraattityppeä/ha.
Typpilannoite tehdään maakaasusta, ja se on yksi maatalouden pahimpia ilmastopäästökohteita.
Turve- ja sulfaattimaista se mobilisoituu luontaisesti.
Lisäksi Perunantutkimuslaitos havaitsi, että useilla paikoilla Pohjanmaalla muokkauskerroksen alla olevat kaliumvarat olivat valtavat, ja että myös matalajuurinen peruna kykeni käyttämään pohjamaan kaliumvaroja hyväkseen, vaikka sen juuret eivät menneet happaamaan pohjamaahan saakka.
Tänä päivänä emme vielä tarkkaan tiedä mekanismia, miten pohjamaan ravinnevarat tulevat kasvien hyötykäyttöön. Todennäköisesti kapillaarisen veden mukana, mutta asian todentaminen vaatii jatkotutkimusta.
Turvemaan alla voi olla ravinnerikas sulfaattimaa
Monilla Pohjanmaan turvemailla on myös sulfaattimaapohja, jossa on valtavat typpivarat, ja turvekerroksen paksuudesta johtuen, oletettavasti myös rikastuneet kaliumvarat ovat hyödynnettävissä.
Petla ei tutkinut ainoastaan turvemaita vaan ylipäätään Pohjanmaalla sijaitsevia sulfaattimaita ja niiden luontaisia ravinnevaroja. Ja nimenomaan Pohjanmaan sulfaattimailla on Suomen laajimmat suot.
Turvemaat eivät myöskään ole samanlaisia. Toisissa paikoissa turvetta on 30 cm ja toisissa paikoissa 5 m. Sitten turvemaaluokituksessa on useita erilaisia soita. On saraturpeita, rahkaturpeita ja liejumaita.
Turve luokitellaan maatumisasteen mukaan 10 luokkaan, joiden viljelyominausuudet vaihtelevat äärilaidasta toiseen. Ne kaikki asiat vaikuttavat siihen, onko turvemaa hiilinielu ja vapauttaako se hiilidioksidia tai metaania.
Ilmastopolitiikasta kaikki yleistetään yhdeksi turvemaaksi pelkästään muokkauskerroksesta otetun viljavuusanalyysin perusteella.
Miksi tutkimuksille ei annettu rahoitusta?
Aihetta pitäisi tutkia lisää. Perunantutkimuslaitos haki useasti rahoitusta jatkotutkimuksille MMM:stä ja YM:stä, mutta aiheelle ei myönnetty rahaa.
Annettiin jopa ymmärtää, että aihetta ei ”tarvitse” tutkia. Nyt onkin pelkona, että ilmastonsuojelun nimissä turvemaat halutaan suojella pelkällä mututuntumalla, ja pahimmillaan voidaan tehdä valtava karhunpalvelus koko yhteiskunnalle ja myös ilmastolle.
Teksti perustuu haastatteluun, jossa on haastateltu Jussi Tuomistoa, entistä Petlan johtajaa.
Artkkelikuvassa Jussi Harju raivaamansa turvepellon laidalla.
Mielenkiintoinen artikkeli aiheesta, jossa Luonnonsuojeluliitto harrasti haitantekoa Harjun elinkeinolle..




























1 Kommentti
Päätöksentekijöille tulisi liikaa päänvaivaa jos asiaa tutkittaisiin ja heidän päätökset kyseenalaistettaisiin, sehän ei sovi mitenkään.