Kuvat: Tauno Paakkari
Rotuaarilla Oulussa oli yleisötapahtuma, Valo-festivaali, jossa aktivistit olivat koonneet rivinsä muodostelmaan. Käsissä oli tiloilta salakuvattuja kuvia eläimistä. Jalkojen juuressa kynttilä.
Maaseudun tuottajat huomasivat tilaisuuden tulleen ja he ilmaantuivat myös paikalle kertomaan omaa tarinaansa.
”Kontrasti oli valtava kahden ryhmän välillä”, sanoi yksi askareiden jälkeen paikalle kiirehtinyt tuottaja.
Farmarit ja aktivistit samalla asialla
Aino Keränen, luomumaidontuottaja ja alkuperäisrotujen kasvattaja Kiimingistä, ajatteli että tässähän meilläkin mahdollisuus tuoda oma näkemys esille.
”Me olimme matkassa tosi positiivisella asenteella ja juttua piisasi ihmisten kanssa”.
Kalle Kuusisalo lähti Rotuaarille. ”Olin sillee ku kaveri pyysi. ” Aktivistit toivat esille eläinten kaltoin kohtelua seisomalla muodostelmassa kuvat sylissään. He olivat kapinoimassa eläinten huonoa kohtelua ja lihan syöntiä vastaan.
Kalle ei oikein tiennyt kuka on pomo. Asiaa selvitettyään hän hän sanoi, että porukalla tästä ei ole kukaan erityisesti vastuussa. ”Koko ryhmä kai.”
Taina Mäntykenttä lähti paikalle, vaikka hän ei varsinainen eläinaktivisti olekaan. Hän sanoo puolustavansa vaikka barrikaadeilla suomalaista pientuotantoa. Hän juo tinkimaitoa ja nauttii suomalaisesta lihasta.
”Olen huolissani näistä julkisuudessa esitetyistä kuvista ja tehotuotannosta”, hän sanoo. ”Ei suomalaisia eläimiä välttämättä niin huonosti kohdella, mutta otan selville perheen ruokavalintoja.”
”Eläin ei saa olla tuote, mikä johtaa sihen, että tuotantoa ei voi olla enää olemassa”, sanoo aktivisti Kristo Muurimaa. Hän suhtautui positiivisesti myös vastapuolen tapahtumaan.
Farmarit olivat keränneet yli tuhat kuvaa tuotantoeläimistä muutamassa päivässä.
Farmarit iloisella mielellä
Aino Keränen pulputtaa iloisesti. Hän kritisoi aktivisteja siitä, että hänet on bannattu kaikesta eläinaktivistien Facebook-keskustelusta ulos, vaikka hän on vain kyseenalaistanut asioita ammatinharjoittajana.
Hänellä on Kiimingissä maidon suoramyyntiä ja hänen ovensa navettaan ovat aina auki.
Aino sai kertoa luomutuotannostaan. ”Nuorisoporukka, rokkareita, väijyi aikansa. Ne otti mehua ja keksejä. Sitten ne sanoivat että pöljiä nuo aktivistit”, Aino nauraa.
”Joku huomasi että jollain aktivistien johtohepulla oli nahkakengät jalassaan.”
Tuotantoeläinten kärsimyksiä vastustavat aktivistit marssivat dramaattisessa muodostelmassa.
Oulun aktivistit eivät kovin fanaattisia
Alktivistit seisovat sotilaallisessa kolmiomuodostelmassa vakavan asiansa kanssa.
Lyhyt video eläimistä kiertää taustalla. Heillä on käsissään kuvia pahoinvoivista eläimistä.
Tovin kuluttua he lähtevät nuodostelmassa marssimaan pois. Muutamat ihmiset katselevat isossa maalaiskaupungissa hiljaista mielenosoitusta.
Vanhempi mies tuumaa yleisön joukosta: ”Noista ei kukaan syö omalla rahalla tienattua ruokaa.”
Muodostelmassa ollut Kalle Kuusisalo tuumi, että joitain ihmisiä oli katsomassa, ei paljon. ”Kuvien perusteella olen ajatellut, että eläinten olot eivät ole kovin hyvät. Niitä voisi parantaa.”
Kalle jatkaa: ”Ketään en ole syyttämässä. En ole aktivisti, enkä ole ennen osallistunut.” Sympaattinen nuorimies ei tiedä sanomansa mukaan taustoja, eikä porukassa ole tuttuja.
Taina Mäntykenttä ei ole liioin suomalaista maataloutta lopettamassa. ”Olen kuitenkin pikkuisen kriittinen viranomaisten (valvovien) suuntaan.”
Vaikka Oulu on suuri kaupunki, siellä ollaan vielä kuitenkin kosketuksissa maaseudun kanssa. Kaikki aktivistien riveissä olleet eivät ole varsinaisia aktivisteja, mutta sen leiman he yleisön kommenteista päätellen saivat.
Oulun tapahtumassa oli selkeää kaksintaistelun makua. Farmarit tarjosivat keksejä ja keskustelua. Aktivistit ottivat tehtävänsä etäämmin.
Tuottajat ottivat kaiken ilon irti
Farmarien pöydissä oli erilaisia paikallisia lähiruokatuotteita arvontatuotteina –Paikallisjuustot, Ahon Limousine-lihaa ja Aino Keräsen karjan luomulihaa. Kaikki kelpasivat ihmisille.
Tuottajat ihmettelivät, että vastapuolen porukkaan ei saanut mitään kontaktia. ”He eivät edes katsoneet meidän juttua. Pientä hakaustakin oli: joku vaati poistamaan tavarat meidän varaamaltamme pöydältä.”
Farmarit halusivat tuoda positiivisuutta kehiin. Siinä he ainakin omasta miestään onnistuivat.
”Älyttömän hyvä fiilis jäi. Me ei ainakaan tehty itsestämme pöljiä”, Aino sanoo lopuksi iloisesti ja nyökkää sivulleen.
”Lisää tällaista, ja seuraavaksi makkaraa mukaan.”
Artikkeliin lisätty. Salakuvia tiloilta.
4 Kommenttia
Oli vähän yksipuolinen uutisjuttu. Minä siellä mitään kaksintaistelua huomannut, mutta on se hyvä että roskamedia sai tästäkin vastakkainasettelun.
Tämä oli haastateltavien näkemys.
Onnittelut sinne Oulun seudun tuottajille.Hyvä idea ja loistava toteutus.
Ohan noita tekonahkakenkiäkin olemas😀 Itelläki muutamat. Kyllä taas moititaan niitäkin ihmisiä jokka haluaa eläimille mahdollisuuden lajityypilliseen käyttäytymiseen ja kivusta vapaaseen elämään. Se kun nykyses tehotuotannos jää monelta haaveeksi.