Ruokaturva on Suomessa kääntynyt laskuun noin vuonna 2000 (kuva). Suunta jatkunee entisellään. Huolestuttavimmassa tapauksessa voimme jatkossa jopa ajautua kansalliseen ruokakriisiin.
Kumningin kokous antoi julkilausuman, mikä kutsuu kaikkia valtioita suojelemaan 30 prosenttia maa- ja merialueistaan vuoteen 2030 mennessä.
Silti meille jää viljelyyn peltoa, metsää ja peltometsää edelleen 70 prosenttia maa-alastamme.
Artikkelikuva: Ruokaturvan laskenta Suomessa vuodesta 1920. Ruokaturva: Suomen vuotuinen viljasato (lähde: Luke) jaetaan Suomen vuotuisella väkiluvulla.
Maa-alueidemme suojelussa on kyse luonnon monipuolisuuden säilyttämisestä. Emme halua harvinaisten eläin- ja kasvilajien kuolevan aikanamme sukupuuttoon. Tämän päivän esimerkki on hömötiainen. Vähenemisensä vuoksi se luokiteltiin EU:ssa uhanalaiseksi, vaarantuneeksi lajiksi vuonna 2015.
Luonnontieteilijät ovat aihetta pohtineet jo vuosikymmeniä. Mikä on se prosentti erilaisista maa-alueista, mikä takaa lajien säilymisen? Vähimmäisprosenttia sanotaan ekologiseksi marginaaliksi. Kyseessä on eräänlainen reunavyöhyke mitä pitkin eläin- ja kasvilajit voivat aikaa myöten siirtyä turvallisesti paikasta toiseen.
Ekologisen marginaalin minimiksi arvioitiin 1970-luvulla yliopistopiireissä 15 prosenttia. Sittemmin aihe eteni kansainvälisiin kokouksiin. Merkittävä niistä pidettiin 2014 Japanin kaupungissa Aichi. Siellä maa-alueiden suojelun prosentiksi koko maapallolle sovittiin seitsemäntoista, vuoteen 2020 mennessä.
Suomi oli tällä tiellä. Lisäsimme suojelualueita vuosittain. Luonnonvarakeskuksen tilastoinnin mukaan olimme suojelleet 4,7 miljoonaa hehtaaria vuonna 2019. Suojelun alueissa on mukana metsä- ja kitumaan lisäksi joutomaata.
Koko maapinta-alastamme (30 miljoonaa hehtaaria) vuoden 2019 suojelun prosentti oli 15,7. Emme aivan saavuttaneet Aichin 17 -tavoitetta vuoteen 2020 mennessä.
Aichin sopimusta ollaan parhaillaan uusimassa. Lokakuussa 2021 pidettiin kansainvälinen kokous Kiinan Kunming -kaupungissa. Kokous antoi julkilausuman, mikä kutsuu kaikkia valtioita suojelemaan 30 prosenttia maa- ja merialueistaan vuoteen 2030 mennessä. Valtioiden lopullista sitoutumista odotetaan Kunmingin toisessa kokouksessa toukokuussa 2022.
Kansainvälisesti sovituilla suojelun tavoitteilla on kauaskantoinen kääntöpuolensa. Olemme suojelemassa tasapuolisesti kaikista luontotyypeistämme, vaikkapa Kunmingin vielä teoreettiset 30 prosenttia. Silti meille jää viljelyyn peltoa, metsää ja peltometsää edelleen 70 prosenttia maa-alastamme.
Turvemaata meillä on eri luokitusten mukaan noin 10 miljoonaa hehtaaria. Siitä oli 2010-luvun lopussa suojeltu 13 prosenttia eli noin 1,2 miljoonaa hehtaaria (Wikipedia). Kunmingin tavoitteen toteutuessa soiden suojelu tulee kaksinkertaistumaan lähivuosina tai vuosikymmeninä. Mutta viljelyyn meille jää edelleen turvepohjaista maata luokkaa seitsemän miljoonaa hehtaaria.
Suoperäisten maiden peltoviljely on saanut ilmastonmuutoksen myötä uuden ulottuvuuden, ruokaturvan ulottuvuuden. Kevätkesän hellekausina kuivuvat kivennäismaan peltomme eivät välttämättä pysty enää tuottamaan riittävän korkeita viljasatoja. Vedellä puskuroidut turvemaan pellot tähän pystyvät. Viimeksi tämän totesimme kasvukautena 2021.
Suoperäisten maiden peltoviljely on saanut ilmastonmuutoksen myötä uuden ulottuvuuden, ruokaturvan ulottuvuuden. Kevätkesän hellekausina kuivuvat kivennäismaan peltomme eivät välttämättä pysty enää tuottamaan riittävän korkeita viljasatoja. Vedellä puskuroidut turvemaan pellot tähän pystyvät. Viimeksi tämän totesimme kasvukautena 2021.
Kansallisen ruokaturvan yksikertaisin mittari on vuosittain henkeä kohti tuotettu viljan määrä. Ruokaturva on Suomessa kääntynyt laskuun noin vuonna 2000 (kuva). Suunta jatkunee entisellään. Huolestuttavimmassa tapauksessa voimme jatkossa jopa ajautua kansalliseen ruokakriisiin.
Maailmanlaajuisen ruokakriisin mahdollisuuteen kiinnitti huomiota Yhdistyneitten Kansakuntien (YK:n) syksyn 2009 ruokakokous. YK totesi ihmiskunnan väkiluvun kasvavan vääjäämättä. Vuoteen 2050 mennessä meitä on yhdeksän miljardia. Ruokakokous laski, että ihmiskunta tarvitsee silloin ruokaa 70 prosenttia enemmän kuin vuosisadan alussa.
Lisää viljelymaata on tällä vuosisadalla avattava kaikkialla maailmassa. Näin on tapahduttava etenkin maissa, missä uusiutuva vesi on myös ilmastonmuutoksen riittävä, jopa ylirunsas luonnonvara, kuten Suomessa.
Kunmingin kokousten jälkeen maa-alueidemme varjelu etenee, mutta niin on edettävä myös viljelyn. Heikkenevään ruokaturvaamme olemme velvollisia vastaamaan kansallisesti. Maailmanlaajuisen ruokakriisin torjumiseen olemme antaneet sitoumuksemme YK:lle. Turvemaan pelloillamme on jatkossa keskeinen asema.
VELI POHJONEN





























2 Kommenttia
Juuri näin. LUKE on järjetämässä juuri nettiseminaaria turvemaiden ilmastopäästöistä. Onkohan tätä aspektia huomioitu lainkaan? Onko ilmastoasia uusi keino tappaa Pohjois-Suomen maanviljely.
Taloudelliset ja sosiaalise seikat näyttävät jäävän keskustelussa vakan alle
Hyvä pointti.