Kokemäen pohjoisrantaa myötäilevä tie on vanhaa kulttuurimaisemaa lukuisine kivinavettoineen. Satakuntalainen vaatimattomuus näkyy jyhkeissä kartanomaisissa päärakennuksissa ja jokivarren valtavissa viljelykasvustoissa.
Satakuntalainen periksiantamaton vaatimattomuus alkaa Kuurolan kylältä alkavalla osuudella, joka päättyy Harjavallan puolelle.
Kulttuurimaisemaa koristaa kylän äijien hillitön ite-taide.
Rautaäijät tupsahtelevat eteen yllättävistä paikoista pellon reunoilla ja talojen kujien päissä. Patsaat ovat naturellia naivismia, tunteella ja taidolla tehtyjä.
Patsaita ei voi sanoa vaatimattomiksi. Jos ne olisivat vaatimattomia, ne eivät olisi näköispatsaita.
Juvela
Juvela on, jos mahdollista porukan ehdottomasti äänekkäin. Hän ei tarvitse puhelinta, kun naapurille on asiaa. Satakunnassa äänekkäin on aina pomo.
Kun Juvelan Terhi-vaimon auton kyydissä on otus, äijät arvuuttelevat, onko se Juvela vai nöffi (kasvamisen yläkuolokohdan saavuttanut karvainen Newfoundland). Yhdessä tuumataan sen olevan nöffi, koska se on kammattu.
Mitä enemmän äijiä jutulle nauraa, sitä lähemmäs Poria se kuuluu.
Kun patsaan ruostumattomasta viinapannusta tehdyn pään ja Juvelan luontoäidin muovaamaa lakin karvaista nahkatelinettä vertaa, voi todeta, että ilme on molemmissa onnistunut.
Tupi
Ilkka on taas ties missä. Kun patsas tehtiin Tupille, mies oli maailmanympärysmatkalla. Nyt mies torppaa yleisen arvion mukaan Kärsämäellä. Todellisuudessa hän on matkalla Lofooteille.
Tupi on porukan hamsteri, jonka pajasta puuttui vain karkaisu-uuni, mutta sekään ei puutu enää.
Tupin tarinat ovat porukan erikoisimmat. Niitä on kuultu niin paljon, että ne jo muistetaan.
Tupin patsas on juuri kuin Tupi, mutta ilman hydrauliikkaa. Tupin patsaalla miehiset punnukset näkyvät selkeästi.
Kurru
Kurrun patsas on Kurrun näköinen. Se kuulemma on siitä mukavampi kuin Kurru itse, että se ei keljuile niin paljon.
Kurrun patsaaseen kuuluvat kanat. Siihen kuuluu myös John Deeren konepeitto, joka saatiin halvalla, kun myyjä kuuli, että se tulee Kurrun patsasvärkiksi.
Kanamies on porukan toiseksi vaatimattomin. Sitä korostaakseen hän hankki oman nuorisoseuratalon.
Oikealla Kurru ja vasemmalla Kurrun Heikki.
Kankas
Kankaan Erkki on porukan sähkösaapas.
Kuvanottohetkellä mies oli elementissään, kun juhannusaaton aattona väkeä oli piha täynnä väkeä hakemassa varhaisperunaa ja -vihanneksia.
Miehellä virtaa suonissaan elohopeaa. ”Jos se ei joka välissä juokse, niin sitten se hiihtää”, Juvela kailottaa ja Kurru hekottaa väliin jotain omaa juttuaan.
Erkki ei taida patsaan hiihtotekniikkaa, vaikka kova urheilumies onkin.
Patsailla on rekvisiittaa, joka liittyy äijien tapoihin. Kankaan patsasta koristavat salmiakkikossupullo ja relaskooppi.
Ja se Horppa
Horpan patsas oli kuusikosta ensimmäinen. Se tehtiin 11 vuotta sitten. Sen ei pitänyt olla näköispatsas, mutta se myöhemmin havaittiin sellaiseksi.
Silloisen kurpitsanviljelijän näköispatsasta hitsattiin kolmen miehen voimin kolme päivää. Maalaamiseen ja jalustan tekoon meni kahdelta äijältä pari päivää lisää. Viiden millin plootu on läpihitsattua.
Kurpitsa ja Horppa, kuin kaksi kurpitsaa.
Horpan kurpitsassa on raakasti rautaa ja hitsisaumaa.
Setälä käsi perseessä
Setälän patsaalla on 9 kättä, joista yksi on varastettu ja toinen on perseessä.
Arpi Setälän otsassa tuli lentävästä 30 millin rautaputkesta Juvelan pajassa, kun kaikki kädet olivat väärässä paikassa.
Setälä on mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään.
Setälän patsaassa otsan arpi ei ole parantunut, mutta Setälän otsa on jo ehyt.
Porukka oli huomannut että Setälä pitää kättä perseessään, kun hänellä on tärkeää asiaa.
Toikka ja sen lehemä
Toikka on Kuurolan Kenny Rogers, joka tosin ei laula. Miehet muistivat kuitenkin jotta on se laulanut.
Joka miehellä on erikoiskasviviljelyä, mutta Toikalla on lihalehemiä.
Kujan miehet sanovat, että Erkki-patsas on enemmän Erkin näköinen kuin Erkki itse.
Erkki on Kenny Rodgersin näköinen. Patsas taas on Erkin näköinen.
Äijäpatsaat – todellinen taide syntyy keljuilun ilosta
Pari ohikulkevaa poikaa oli pysähtynyt Kurrun patsaan kohdalla. Kurrun kävellessä tien viertä, kohdalla pojat sanoivat toisilleen, että se oli tuo.
Äijien patsaat ruostuvat, mutta Juvelan pontikkapannusta tehty pää on ikuista ruostumatonta terästä. Muiden patsaissa rauta on meltoa.
Maaseutumedia suosittelee ajamaan Kokemänjoen rantatietä pitkin. Pysähtymistä ei suositella kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa – keljuilu tarttuu.
Keljuilusta syntyy taidetta.
Patsaiden naamataiteilija on Timo Ruippo Nakkilan puolelta. Ruippo ei ole vielä itse päässyt patsasikään.
Artikkelia päivitelty silloin tällöin. Juttu Julkaistu 19.6.2015
3 Kommenttia
Suomi24.fi: ”Joku voi patsaan nähdessään ajaa ojaan, kun luulee, että siinä on ihminen.” Sellaisen joka pelästyy tien vierellä ihmistä, ei pitäisi ollenkaan ajaa esim. autoa.
Päivän paras!
Heti kun te4e4 bloggaus imltsey te4nne, ajattelin ke4yde4 hakemassa sukat itelleni, mutta aina unohdin. Te4ne4e4n koulun je4lkeen ke4vin uteliaisuuttani kattomassa, viele4kf6 sukat olis paikallaan, ja sielle4he4n ne oli! Sukat saaneet siis paremman kodin 😀 Ihanat ovat 😀 Sukat oli muuten tippunut tai tiputettu siihen patsaan ”jalustalle”…