Vapaaporsitus on monen sikafarmarin suunnitelmissa. Vapaaporsitukseen suuntautuminen on tapahtumassa vauhdilla, vapaaehtoisesti. Kolmen – neljän vuoden aikana on rakennettu 6000 – 7000 vapaaporsituskarsinaa.
Eläinsuojelulain uudistuksessa on kuitenkin vapaaporsituksen kohdalla puutteita. Särjetään vanhaa ennen kuin rakennetaan uutta.
Vanhanaikainen vapaaporsituskarsina.
Vapaaporsituksessa ei ole määritelty vapaata liikkumatilaa
Ensi vuoden alusta vapaaporsituksen karsinakoko on määritelty seitsemään neliömetriin. Suurin osa nykyaikaisistakin karsinoista on kuuden neliön kokoisia.
Tämä pinta-alamääritelmä hidastaa vapaaporsitukseen siirtymistä.
Vuoden 2022 alusta rakennettu kuuden neliön vapaaporsituskarsina saa huomattavasti pienemmät vapaaporsitustuet kuin seitsemän neliön karsina.
Suomen eläinsuojelulain uudistuksessa on huomioitu ainoastaan karsinan neliöt. Lisänä on ainoastaan määritelmä, että emakon pitää päästä kääntymään ympäri.
Ruotsissa on pitkään ollut vaatimus 4,8 neliön vapaasta tilasta emakolle ja porsailla pitää olla 0,8 neliön omaa tilaa.
”Sikala ei ole windows-pohjainen, jossa rakenteita voi muuttaa sormella. Sikala on tehty betonista”, sanoo eräs sikafarmari Keski-Pohjanmaalta. Hän tarkoittaa, että kuuden neliön karsina ei voi muuttaa neliötä isommaksi, ainakaan helposti.
Vapaaporsitus –rahoitus on ongelma
Moni nuori viljelijä on tilanteessa, jossa juuri tehty tilakauppa on syönyt kaikki vakuudet. Yhdessä tapauksessa Etelä-Pohjanmaalla nuorella sikafarmarilla olisi halu uudistaa karsinat vapaaporsitukseen, mutta pankki ei anna lainaa, vaikka ELY-keskus oli avustuksen myöntänyt.
”ELY:n ja pankin pitäisi mennä samalla laskentalinjalla investointien kanssa. Valtiontakaus meiltäkin evättiin. Riittämättömien vakuuksien takia pankki ei ei rahoitusta myöntänyt. Heidän mukaansa meillä ei ollut tarpeeksi vakuutta, vaan olisi pitänyt saada valtiontakaus. ELY:n käytännöt tuntuvat olevan vanhanaikaisia”, farmari sanoo. Tilalla ei ole omaa peltoa kuin muutama hehtaari, mutta sikalatoiminta on suurta.
”Pankit kumminki elää reaaliajas koko ajan.”
Hän olisi saanut uuden sikalan rakentamiseen 40 prosentin avustukset. Nyt se ei ole enää mahdollista, nuoren viljelijän tuki meni ohi.
Useat farmarit heittävät ajatuksen valtiontakauksesta, jolloin rahoitus helpottuisi. Vapaaporsitukseen siirtyminen on useimmiten iso investointi, joka vaatisi jopa uuden sikalan rakentamisen.
Toimittajalta
Maaseutumedian isännällä, Hannu Koivistolla on pitkäaikainen farmaritausta ja 25 vuoden journalistitausta.
Eläinsuojelulain uudistus on kinkkinen rasti
Eläinsuojelulaissa keskitytään porsitushäkkien ja parsinavettojen kieltoon. Asiaa yksinkertaistetaan, koska asiantuntemus ja yleinen tietämys on populismin tasolla.
Tiistain 14.12. Alfa-TV:ssä ohjelmassa Tavallinen Virtanen esitettiin kuvaa tiineytyshäkistä porsitushäkkinä. Lypsykarjapihattokuva oli ulkomaisesta lihanautakasvattamosta.
Parsinavettojen kiellon puolesta puhujia voi ymmärtää, samoin porsitushäkkien vastustajia yleisen mielipiteen varjolla. Siirtyminen uusiin vaatimuksiin on varsinkin uransa loppupuolella uurastaville farmareille utopiaa. Heillä on kenties lopettaminen edessä, jos vaatimuksia järeytetään.
Investointi tarkoittaa sitoutumista kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Suomalaisista farmareista alle 40 – vuotiaiden osuus on vain kahdeksan prosenttia.
45 – 64 -vuotiaiden osuus on 58 prosenttia. Toisin sanoen jokaisella tilalla ei ole järkeä tehdä mittavia investointeja, jos uran loppu häämöttää. Kaikilla tiloilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia mittaviin investointeihin.
Vapaaporsitukseen tarkoitettua tukea jää paljon jakamatta, jos uusille puskista tulleille vaatimuksille ei löydy rahoitusta. Nykyinen malli hajottaa vanhaa. Eikö uutta pitäisi rakentaa ensin?
Ei kommentteja