Kun suomalaisesta hyvästä ruuasta puhutaan julkisesti juhlapuheissa, nousee ylitse muiden kaksi asiaa: luomu ja lähiruoka. Luomua on syytä vaihteeksi pohtia kriittisesti. Julkinen keskustelu on ajoittain asiantuntematonta tuuleen huutelua, vailla syvällisempää merkitystä – silkkaa populismia siis. Haihattelijoita ja poliitikkojen puheita on helppo ampua, kun jalat ovat tukevasti ilmassa.
Luomu ei ole automaattisesti hyvää
Luomu on kelpo tapa viljellä. Viljelykiertoon perustuva maan kunnon ylläpitäminen on viisasta ja kestävää. Sitä harjoitetaan myös tavanomaisessa viljelyssä, mutta ei edellytetä.
Ekologinen viljelytapa ei kuitenkaan ole itseisarvo, joka olisi automaattisesti parempaa. Luomukin voi tarkoittaa rikkaruohopeltoja ja huonoja homeisia satoja.
Esimerkiksi porkkanassa ja erityisesti pinaatissa karjanlannalla lannoittaminen lisää korkeita nitraattipitoisuuksia, jotka ovat haitallisisia varsinkin lapsille. Luomukin voi olla epäterveellistä huonosti viljeltynä.
Luomun satotaso on yleisesti huono. Se tarkoittaa huonoa ympäristösuojelua, koska vaatimaton kasvusto ei sido ravinteita yhtä hyvin kuin vahva kasvusto. Luomu ei ole välttämättä hyvä asia ympäristön kannaltakaan.
Ruuan tuotannossa on laatu ykkösasia, ei viljelytapa.
Luonnomukainen viljely sopii märehtijöille
Lypsykarjatalous ja naudanlihantuotanto toimivat luomussa hyvin, samoin lammastalous, koska märehtijät tuottavat lantaa ravinteiksi ja viljelykierrossa tärkeä nurmi tulee luonnollisesti hyötyyn. Mitä tekee normi kasvinviljelytila heinällä, niittää sen kesantopeltoon? Luomumaitotuotteissa on suurin mahdollisuus menestykseen.
Sianlihan tuotanto onkin hankalampi asia. Kallis rehu ja tuotantovaatimukset nostavat hintaa. Tuottajan pitäisi saada kaksin-kolminkertainen tuottajahinta lihastaan.
Monissa Euroopan maissa eläintiheys on huomattavasti isompi, hännät typistettyjä ja lattia on kokoritilää. On totta, kun sanotaan, että meillä tavanomainenkin on luomua muuhun maailmaan verrattuna.
Voiko iso olla ekologista?
Sitten tulee mielikuvakysymys: jos jättimäiseltä luomutilalta lähtee joka päivä rekan perävunullinen maitoa, onko se oikeaa luomua? Luomu voi – ja pitää – olla tehokasta, jos sitä halutaan kaupan hyllymetrejä täyttämään. Jos kansakunta pystyttäisiin luomulla ruokkimaan, niin ei siinä mitään, mutta se ei ole mahdollista.
Luomuviljely voi olla myös liiketoimintaa. Särkyvätkö silloin mielikuvat hevoskärriaikaisesta elämäntapaviljelystä, jossa isännällä on lierihattu ja pussihousut ja emännällä tukka nutturalla. Seinällä palaa päre ja lapset kirmaavat paljain jaloin keppihevosen kanssa.
Suomalainen luonto on puhdasta. Esmierkiksi Napolin lähellä saattaa peltojen lähellä olla ympäristömyrkkyjä, että Mozzarella-juuston on rikastunut niin paljon dioksiinia, että maksa posahtaa ja kirkonkellot soivat.
Vastakkainasettelu ja populismi haitaksi
Juhlapuheet voisivat keskittyä enemmän kokonaisvaltaiseen suomalaisen ruuan markkinointiin, eikä yhteen lyyriseen marginaaliin. Tavanomaisesti viljeltyä ja luomua ei kannata asettaa vastakkain, kuten poliitikot populistisesti usein tahtomattaankin tekevät. Luomun mielikuvalla lyödään usein tavanomaisesti viljeltyä. Parempi hyvä tavanomainen kuin huono luomu.
Toisaalta luomuakaan ei kannata lytätä, siinä on omat puolensa. Hyvät luomutuotteet maistuvat paremmalle ja niillä on tarina.
Kauppaketjut huijaavat pukemalla usein ulkomaiset luomutuotteet suomalaisen näköisiin pakkauksiin. Ulkomaiselle luomulle pitää tehdä selvä merkintä.
Tanskalaista luomujuustoa ostava ei välttämättä tiedä, että suomalainen, tavanomaisesti tuotettu juusto tehdään puhtaammasta maidosta kuin ulkomainen luomu. Hesarissa Tapio Mainio kirjoitti aiheesta mainion artikkelin.
Ruokamarkkinointi on vieläkin vaippaiässä
Tavoitteet ruokkia kansasta tulevaisuudessa 30 prosenttia luomulla kuulostaa runotytön päiväunelta. Ruuan kun pitäisi olla myös halpaa, jotta kauppa käy. Kallis luomu ei läheskään hintalappuja syynääviä kuluttajia miellytä.
Jylhiä tavoitteita ei tavoiteta ilman markkinointia. Hyviä tuotteiden myyjiä löytyy toreilta, mutta maailmanlaajuisen ruokabrändin rakentaminen on vieläkin juhlapuheiden vaipoissa.
Tuontiruuan osuus kasvaa rajusti. Tuontijuuston osuus on kasvanut 3,5-kertaiseksi vuodesta 2001. Kotimaisuus on tärkeämpää, kuin viljelymenetelmä. Kun tarpeeksi toitotetaan luomusta, nostetaan samalla myös ulkomaisen luomun profiilia.
Luomussa ei ole vikaa, mutta sitä aallonharjalla pitävässä populismissa on.
Otsikkoa muutettu 20:35
Asiantuntemusta ja näkemystä on aiheesta montaa sorttia käydyssä keskustelussa, erityisesti FB:ssa. Aihe kuumentaa monen ajatuksia. Pankaa lisää viestiä tänne kommenteihin. Keskustelu kaipaa syvyyttä. ( 17:56 )




























10 Kommenttia
Juuri näin, tulisi pitää jalat maassa ja järki päässä tässäkin asiassa. Väheksymättä varsinaista luomutuotantoa kaikki suomessa tuotettu ruoka on luomua, jos sitä verrataan esim. keskieuroopan maitten tuotantoon.
Pauli, Aika moni on samaa mieltä.
Nyt kannattaisi ehkä pitää järki päässä siinäkin suhteessa, ettei lankea suomalaisen tuotannon ylivoimaisuuden uskoon. Tai uskovaisuuteen.
Mitä osoitettua vikaa Keski-Euroopan ruokatuotannossa on?
Sekään tuskin on niin ”likaista”, että sitä voisi sillä demonioida. Mitä tällä ”puhtaudella” ylipäänsä tarkoitetaan? Jos sillä tarkoitetaan torjunta-ainejäämiä, tällä puhtaushysterialla vain yritetään ajaa ihmisiä luomun ostamiseen. Vaikka torjunta-ainejäämien merkitys on täysin mitätön, sekä kotimaisessa että tuontiruoassa. Kuten Evira joka vuosi toteaa. Mutta kun se sen joka vuosi tutkii ja toteaa, se luo vaikutelman, että asialla jotain merkitystä olisi.
Syöhän ulkomaalaisetkin ulkomailla hyvää ruokaa. Suomalainen maito esimerkiksi on todistetusti puhtaampaa, siinä ei ole antibioottijäämiä ja vähemmän bakteereita. Suomimaito tutkitaan joka erästä, kun taas esimerkiksi saksalainen tutkitaan satunnaisin pistokokein.
Tuo Luomu on aika tiukasti suojeltu brändi. Olen pystynyt muuttamaan luononmukaisesti tuotettua tuotetta tavanomaiseksi. Sille varsinaisesti ihmeellistä mitään tekemättä. Mutta myös tavanomaista luonnonmukaiseen kelpaavaksi.
Kotimaan ongelma on jalostavien yritysten puute. Luomua viedään raaka-aineena ulos.
Tätä lähes vuoden 18 veroista jakoa kahteen eri leiriin tulisi välttää ja alkaa puhua kestävästä tuotannosta. Tämä tavanomainen kotimainen tuotato ei nyt niin hirmu kestävää ole. Eikä välttämättä myöskään sertifioitu luomutuotantokaan.
Hyvä kommentti Jussi! Tällainen tekstiä rikastava kommentointi on tarpeellista ja innostavaa. Suomalainen kaura on yksi tuote, jonka markkinointi on laiminlyöty.
” Tavanomaisesti viljeltyä ja luomua ei kannata asettaa vastakkain, kuten poliitikot populistisesti usein tahtomattaankin tekevät. ”
Ei, sitä eivät tee poliitikot, vaan luomuväki, luomun myyntiorganisaatio.
Luomua ei vvoi myydä ja mainostaa asettamatta viljelytapoja jyrkästi vastakkain. Tavanomainen täytyy haukkua maan rakoon. Sen voi toki tehdä hienovaraisestikin, mutta se täytyy tehdä, jotta saisi n. kaksi kertaa kalliimman luomun kaupaksi.
Mielenkiintoinen pointti. Moni luomuviljelijä ei pidä omaa tuotantomuotoaan ylivertaisena, vaan omalla kohdallaan toimivana.
Luultavasti toivomasi ”rauhanomainen rinnakkainelo” saavutettaisiin, jos luomuväki tyytyisi siihen, että sillä on vain pieni ”niche-markkina”. Tällöin pieni osa (varakkaammasta) väestä ostaisi luomutuotteita siinä uskossa, että ne ovat turvallisempia (=torjunta-ainejäämiä vähemmän) tai maukkaampia (vaikkei tätä käytännössä koskaan sokkotesteissä saada esille) jne. eli suostuisi ylimääräisillä rahoillaan maksamaan tästä ”tarinasta”.
Mutta nyt yritetään ”agressiivisesti” lisätä luomun kulutusta, ja silloin väistämättä ajaudutaan myös aika ”agressiivisiin” myyntikeinoihin, joihin viittasin.
Tässä poliitikoillakin on osuutensa: MMM on asettanut tavoitteen, että 20% viljelypinta-alasta on luomua. Tavoite on aika mielipuolinen siihen nähden, että nykyinen kotimaisen luomun kysyntä pystytään tyydyttämään noin kymmenesosalla siitä peltoalasta (vaikka luomusadot ovat pienempiäkin).
Todennäköisin tulos tuosta luomualan lisäysoperaatiosta on se, että kotimainen kokonaistuotanto vain laskee – ja tuontiruoan osuus Suomen elintarvikemyynnistä kasvaa entisestään! Seuraamme asiassa Ruotsia.
Kiitos vastauksestasi taas !
Ruotsiin kannattaa verrata, koska me teemme asioita usein heidän perässään. Juttelin keväällä yhdellä smoolantilaisella munatilalla munamarkkinoista. Siellä ei käy käy enää kaupan häkkikanalan munat. Luomu on entistä kovempi sana. Ok, jos kysyntän pystytään vastaamaan, mutta todennäköisesti se on ulkomaisa luomua.
Tuontiruuan osuus kavsaa se on selvä. Meidän pitäisi samalla kyetä lisäämään vientiä. Aion tehdä artikkelin italilalaisesta rukokulttuurista ja ruuan tuotannosta. Meillä on opittavaa heidän oman ruuan arvostuksestaan. Koetan tehdä sen pikoihin.